eläintenpäivä

 

Eläinten päivän kunniaksi muutamia lemppariräpsyjä eiliseltä lenkiltä, jonka tarkoituksena oli ikuistaa syksyn värejä. Ajattelin huvikseni vastata Jennyn vapaasti heittäneeseen haasteeseen ja vastailla 11 kysymykseen

1. Oletko löytänyt Elämäsi Rodun?

Uskon niin. Corgi ja auspai ovat aina olleen sydäntä lähinnä ja tuntuvat omilta. Corgit ovat niin mainioita pakkauksia ja mitä loistavampia harrastuskoiria. Luulen että ne tulevat pyörimään läpi elämän jo vain siksi, että ne ovat tehneet niin alusta asti ja niissä on jotakin erityistä. Auspain uskon olevan myös Elämäni Rotu, mutta tulevaisuus näyttää

2. Entä Elämäsi Koiran? Mikä tekee juuri siitä Elämäsi Koiran?

Eetu on minun elämäni koira. Haaveilin siitä koko elämäni 15-vuotiaaksi ja se on täyttänyt paikkansa niin ensimmäisenä koirana, kuin opettajana, uskollisena ystävänä ja harrastuskoirana. Eetua osaan lukea aivan erityisellä tavalla ja se varmasti minua. Tiesin kiintyväni koiraani, mutta en kuvitellutkaan miten suuri osa siitä tuleekaan minua ja miten rakas se voi olla. Vain yksi voi olla ensimmäinen, kuten sanottu

3. Onko jotain harrastusta, mitä tekisi mieli lähteä kokeilemaan?

PK-lajeja ihan tosissaan, raunioita, vepeä ja paimennusta näin ekaksi

 4. Millainen eläinhistoriasi on?

Pienenä elämäni mullistui kun saimme akvaarion. Akvaario olikin sitten tosi monta vuotta, tosin välillä ilman asukkaita. Vuosien varrella siellä ehti elää niin kaloja, rapuja kuin akaattikotiloitakin. Olen elämäni aikana ehtinyt haluta lähes kaikkia mahdollisia lemmikkieläimiä, mutta ihmeen kaupalla sain myytyä äidilleni parhaiten idean kesyrotista! Kaikkien söpöjen hamstereiden ja marsujen sijasta äitini myöntyi lopulta kesyrottiin (pusuja äiti!). Niimpä meille muutti ensin kaksi rottaa (Roni ja Roi), sitten Ronin kaksi jälkeläistä (Eelis ja Unto) ja vielä Pikku-Leevi ja Unski. Syntymäpäivänäni sain vielä myytyä idean kesyhiiristä ja niitäkin muutti sitten meille (Iines, Mimi ja Iitu). Sitten tulikin se oma Eetu

5. Mikä on parasta koiraharrastuksessa? Mikä ikävintä?
Parasta on onnistumiset ja se kun saat opetettua koirallesi jonkun vaikean jutun ja aattelet että vau, kai mä sitten jotenkin osaan! Parasta on se, kun koira kulkee agiradalla kuin ajatus ja tokokokeessa se antaa parastaan. Kivointa on nähdä koiralla se ilme, kun silmät kiiluu innosta kun on vaan niin kivaa treenata ja tehä kuten ohjaaja sanoo

Tosi monet on sanoneet tähän ilmapiirin tiettyjen lajien piireissä. Voisin tehdä poikkeuksen ja sanoa, että ennakkoluulot. Helposti siellä radan reunalla hämmästellään ja möllistellään, kun joku astelee lähtöön erikoisemman lajin edustajan kanssa. Tai tokokokeessa jonkun erityisemmän rodun tehdessä ajatellaan, että no tuo ei ainakaan tuu pysymään paikkiksessa tai toi tulee seuraamaan niin lahnasti. Itseä ärsyttää, kun ihmiset tulee hämmästelemään oho voiko tommosen kanssa muka harrastaa, mitä se jaksaa muka tehdä

6. Mikä on teidän laji?

Ajattelin määritellä tämän nyt sen mukaan, missä näen että Eetu eniten nauttii, joten: agility ja haku. Unskilla agility ja nykyään myös haku

7. Mikä oli lapsuutesi haaverotu? Onko edelleen?

Corgeja kyllä ihailtiin melkoisesti pienestä pitäen ja sanottiin niitä "maksamakkarakoiriksi". Yksi ylitse muiden oli kyllä berninpaimenkoira ja se on edelleen ihailemani rotu. Seuraavan koiran paikasta taistelivatkin auspai ja berni, mutta loppujenlopuksi totesin auspain vain olevan enemmän sitä mitä nyt etsin. Tulevaisuudessa voisin kuvitella ottavani bernin joskus. Eli joo, kyllä se on.

8. Miten päädyit juuri siihen rotuun, mikä sinulla nyt on?

Corgiin päädyttiin aika klassisella "ensimmäisen koiran ottamistekniikalla", eli selasin ilmoituksia netissä ja huomasin ilmoituksen pentueesta. Eetu osoittautui kelpo corgiksi ja ihastuttiin rotuun, joten corgissa pysyttiin vaikka ajatuksena olikin vähän eri rotu alkuun. Auspai on pyörinyt ajatuksissa jo niin monien vuosien ajan, joten nyt oli vihdoin sen aika

9. Miten päädyit juuri siihen kasvattajaan, jolta koirasi on?

Kuten sanottu, Eetun kasvattajaaan pelkän netti-ilmoituksen takia. Unskia ottaessa yhdistelmä kiinnosti paljon ja etenkin tämä tietty pentu, joten kasvattaja tuli vähän siinä samalla sitten. Mutta Piia on ihan huippumukava kasvattaja, tykkään! Terkkuja jos luet!! :)

Tulevan australianpaimenkoirani kasvattajan etsintä olikin sitten tosi pitkä projekti ja kokoajan karsittiin pois niitä, jotka eivät aivan tuntuneet hyviltä. Piassa tykkäsin aikalailla kaikesta, joten päätin että tuolta kyllä haluan tulevan koirani enkä ole katunut kertaakaan :)

10. Koirasi paras ja huonoin puoli?

Eetu on aina ollut ihanan kuuliainen sellainen kultamussukka poika, joka ei kyseenlaista turhaan mitään. Se on aina innolla tekemässä ja antaa aina kaikkensa, lajista riippumatta. Se on jotenkin tosi inhimillinen koiraksi ja jotenkin sen ilmeistä, eleistä ja ääntelystä voi päätellä tosi laajasti mitä sen päässä liikkuu toisin kuin esim. Untolla on yleensä aina sama perusilme. Huonoja puolia on sen kroppa, joka menee herkästi jumiin ja leikkauksen jälkeen taipumus lihoa niin pirun helposti. Jos eksyt palkkamaan vaikka makkaralla, niin tuntuu että seuraavana päivänä se näkyy heti koirassa. Huonona myös haukkuherkkyys ja se että Eetu ei oikein omatoimisesti lenkeillä paljoa liiku, vaan löntystelee mielummin ihmisten lähellä

Unskin parhaita puolia on sen leppoisa asenne elämään ja miten se nauttii pienistäkin asioita. Esim. kun päästän ne lenkillä irti, niin Unskin on aina pakko vetää koko alkulenkki ihan täysillä ja riehua ja juoksennella, kun muut koirat duunaa peruslenkkijuttuja. Unski on niin onnellinen vaan aina kun pääsee juoksemaan tai riehumaan. Vaikka toisaalta vähän ärsyttää ettei Unski ole oikein semmoinen säpäkkä harrastuskoira, joka tekisi aina täysillä hommia niin oon oppinut arvostaa sitä ihan omana itsenään. Ei tarvitse aina tehdä kaikkea niin suuret tavoitteet mielessä, vaan voi höpsöillä ja nauraa kun menee huonosti. Se opettaa ihan joka päivä, että kunhan pääsee vapaana juoksemaan, niin se kyllä voittaa olohuonetemppuilun ihan 6-0. Huonoina puolina sitten ne korvat, jotka ei aina ole siellä päässä ja silloin on vähän turha huudella. Unski on aika kovapäinen välillä ja tuntuu ettei mikään mene jakeluun ja se leikkii tosi rajusti muiden koirien kanssa

Jasun parhaita ja huonoja puolia on hieman hankala vielä listata, mutta ehkä voin jotakin keksiä. Parhaita puolia innokkuus, rohkeus ja kiintymys muhun jo tässä vaiheessa. Huonoina puolina vähän se, että jo nyt sitä ärsyttää jos treenaan jonkun muun kanssa eli esim. Jasua ei voi ottaa enää halliin istuskelemaan kun teen toisen kanssa, sillä se huutaa kurkku suorana

Muuten kaikki on mitä kivoimpia koiria <3