Tuomarina Tommi Varis
Paikkamakuu 7½
Hetken aikaa piilossa oltuamme kuului käsky palata kytkemään koira (tosin ohjaajanumeroa ei kuultu) ja pian piiloon rynnistikin saksanpaimenkoira. Sydän syrjällään odotin, että onko Eetu reagoinut siihen mutta makasi nätisti kun palattiin. Tosin pää ei ollut aivan kiinni maassa. Ehdin hädintuskin takaisin rivistöön, kun kuulutettiin jo käskemään koira ylös. Näin jouduin harppaamaan äkkiä koiran vierelle ja hätäisen käskyn takia Eetu nousi vinoon, minkä korjasin pienellä vartaloliikkeellä
Seuraaminen 8½
Jokin tässä nyt mättää, tosin ei ilmeisesti tuomarin mielestä. Korkea vire on muuttunut hirveään lahnailuun: taas se välillä laahusti perässä ja jäi katselemaan maisemia ja jouduin suhisemaan ja antamaan vartaloapuja, jotta pysyisi kunnolla mukana
Liikkeestä maahanmeno 0
Eka nollaus sitten ensimmäisen tokokokeen! Sanoin ennakoivan vihjesanan vain kerran, joten Eetulle taisi jäädä auki mitä oltiin tekemässä - eli istui maahanmenossa
Luoksetulo 7
Omaan silmään oli ok, mutta ilmeisesti se valuu enemmän mitä luulen
Liikkeestä seisominen 8½
En muista yhtään mistä lähti pisteitä
Noutaminen 8
Haki ja palautti hyvällä laukalla, tuli ihan vinoon perusasentoon sekä "kiitos"-käskyn jälkeen nousi perusasennosta
Kauko-ohjaus 9
Hyvä, yhdessä m-s vaihdossa tuplakäsky
Hyppy 0
Tarjosi kivenkovaa seisomista ja minä jankkasin "istu" käskyä. Liikkeenohjaajakin ehti jo käskyttää paluuhyppyyn, mutta minä en halunnut antaa sen palata ennen istumista. Tuomari mietti kauan antaako pisteitä, mutta päätyi sitten nollaan
Kokonaisvaikutus 9
AVO3 129,5p
Niinkuin tuomari itsekin sanoi, niin muuten pisterivistö näytti hyvältä, mutta muutaman nollaus sieltä tuli. Muuten olisi ykköstulos irronnutkin, ilman niitä. Itseäni lähinnä ärsyttää Eetun käyttäytyminen: kehän ulkopuolella sillä oli hyvä, keskittinyt asenne, mutta heti liikkeiden alettua alkoi possuilla. Ei vaivautunut oikein yhtään tekemään ja tuntui aikamoiselta pakkopullalta koko koe. En tiedä ollaanko tehty nyt liikaa kokeenomaisesti tai ylipäätään oltu kokeessa, kun tuntuu että se ennakoi tuollein huonolla tavalla. Viikon sisään kaksi koetta voi varmasti olla liikaa, etenkin kun ei palauttavia treenejä ehditty edes pitämään. Kokeen jälkeen olen maannutkin sängyn pohjalla ja sitten ollut muuta tekemistä, joten ei olla silloinkaan treenattu. Tajusin kyllä tuolla kokeessa, että meillä on vielä paljon hinkattavaa esim. noudon palautuksessa ja luoksarin stopissa
Mitähän muuta meille on kuulunut? Koirat ovat päässeet päivittäin uimaan ja Untonkin viimekesäinen vesipeto on löytynyt. Molemmat hakevat keppejä ja leluja järvestä kilpaa, tosin Unto voisi opetella palauttamaan ne ihmisellekin takaisin. Itseäni on alkanut etoa taas pelkkä nappularuokinta, koska tuntuu että Eetu on ihan lösössä kunnossa kokoajan ja energiaa ei riitä mihinkään. Niimpä ollaan otettu pikkuhiljaa raakaruokaa taas ruokavalioon mukaan loistavin tuloksin. Päivittäinen uiminen ja vapaa liikunta sekä raakaruokinta ovat saaneet aikaan sen, että Eetu on nyt ihan eri koira kuin vähän aikaa sitten. Nyt se "jaksaa" juosta, riekkua ja temmeltää Unskin kanssa. Ulkopuolisesti kaikki läski on kadonnut ja tilalla on timmi, solakka ja lihaksikas koira - ihan silmä lepää! Eetun syömä biotiinikuurikin on omasta mielestä auttanut, eikä koira enää valita vaikka käveltäisiin asvaltilla. Vauvansukkien käyttö jäi vain muutamaan kertaan, kun eivät nekään tahtoneet jaloissa pysyä
Ollaan siis nautittu täysin alkavasta kesästä ja koirat ovat olleet menossa mukana. Viime viikolla lähdimme kaveriporukalla piknikille järven rannalle, josta merimaisema kuvakin on otettu. Se on mitä täydellisin, syrjäisin paikka jossa koirat pääsevät juoksemaan metsään, uimaan ja kiipeilemään kallioilla. Pojilla oli jatkuvasti oma kepin heittäjä ja omistajakin hentoi antamaan possueläimille niiden ansaitsemat grillimakkarat. Jos jotakin negatiivista pitäisi mainita, niin Unski on ollut käsittämätön kusipää taas viime aikoina. Kävimme lenkillä Onttolassa ja olimme juuri palaamassa autolle, kun jostain ilmestyi lauma suunnistajia. Suunnistajat juoksentelivat ympärillämme metsässä, mutta koiria ne eivät kiinnostaneet. Auton luona Unski kuitenkin äkkiä lähti yhden suunnistajan matkaan ja juoksenteli tämän perässä. Koomisinta oli se, että suunnistaja ei ilmeisesti kiireiltään tai kiinnostukseltaan reagoinut vierellä hölkkäävään koiraan mitenkään. Tämä kaksikko sitten etenki vieretysten pitkin pusikoita minun ja poikaystäväni katsoessa suut auki. Suunnistaja ei noteerannut Untoa eikä Untoa vähempää kiinnostanut meidän huudot ja liikkeet. Jonkun aikaa poikaystävä sitten juoksikin Unton ja suunnistajan perässä (oikeasti, oliko ne molemmat kuuroja) ja sai lopulta napattua Unskin kiinni. Melkoinen tukkapölly karkurille seurasikin, jos joskus vaikka oppi menisi päähän
Viikonloppu vietettiin poikaystävän mökillä kaveriporukalla. Kerrottakoon, että saavuttuamme ekan kerran perjantaina poikaystävän porukoille niin Unto karkasi silloinkin. Auton ovi jäi kahdeksi sekuniksi auki, ja rotta livisti. Ei siinä kun oltiin maalla ja koirat saavat aina temmeltää siellä vapaana, mutta Unski ei antanut taas millään kiinni. Röyhkeästi juoksi vain karkuun ja korvat olivat ihan muualla. Onneksi mökki oli myös syrjässä, joten koirat olivat koko viikonlopun irrallaan. Lauantaina mökille tuli käymään yksi kaverimme ja hänen tyttöystävä, jolla oli mäyräkoiranarttu. Nartulla sattui olemaan valeraskaus juuri päättymäisillään, minkä ansiosta Unskilla sekosi pasmat täysin. Se juoksi täysin rakastuneena mäykyn perässä ja yritti kiivetä selkään. Onneksi osasi myös antaa olla ja leikkiä normaalisti
Kuten kuvista näkee, niin maalla tosiaan oltiin. Kissojen lisäksi maatalossa asustaa nyt myös kanoja. Ensin Unski kykeni katselemaan kanoja melko rauhallisesti, mutta myöhemmin huomatessaan kanojen pelkäävän sitä heräsi halu jahdata tipuja. Tiukasti penikka pysyikin remmissä koko ajan, mutta jatkuvasti kävin sitä totuttamassa uusiin eläimiin. Eetu oli tavalliseen tapaansa maailman hyväkäytöksisin pieni koira ja antoi lintujen olla rauhassa. Istuskeli ja liikkui niiden keskellä kuin vanha maatalokoira. Kyllä se vain on niin hieno koira, etten toista tiedä. Lisäksi Eetu ja Unski saivat esittää sirkustempputaitojaan, kun jokainen poikaystävän perheenjäsen niitä halusi temputtaa :D Kokoajan saisi olla esittelemässä Eetun temppuja uudelle ihmiselle ja sitten taas uudelle. Valtavasti kehuja nuo saivat ja jatkuvasti kyseltiin haittaisiko jos toinen niistä äkkiä katoaisi tai voisiko se jäädä sinne asumaan :)
Minun kipeilyiden takia koiria on aktivoitukin lähinnä uusilla tempuilla. Ollaan kaverin kanssa suunniteltu, että kuvataan alkukesän aikana Eetusta samankaltainen temppuvideo, mitä alkaa pyöriä netissä pyöriikin jo useita. Omaksi iloksi sekä ehkä vähän näytöksi muille, että kyllä se makkaraeläin vain oppii ;) Olenkin nyt sitten ahkerasti opettanut uusia temppuja ja etenkin sellaisia, mitä haluan sille vielä varmasti joskus opettaa. Ei sitten heti ketuta, että "no tämä ei nyt ehtinyt siihen videolle" :D Uusia temppuja viime ajoilta on siis ryömiminen, kuplien puhaltaminen veteen, peruuttaminen jalkojen väliin, tassut jalkojeni päällä käveleminen ja nenän laittaminen mukiin. Yhteensä sellaisia hömppätemppuja ja -taitoja alkaakin olla nipinnapin 40 :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti