voihan kepit

Joo-o, edellisetkin agilityvideot viimeisimmistä treeneistä ja yhdistä epiksistä olisi odottamassa koneella, mutta jostain syystä ei ole niitä huvittanut julkaista. Niitä katsoessa iski nimittäin melkoinen alemmuuskompleksi omaa ohjaamista kohtaan, että huh huh. Treeneissä jäätiin jummaamaan yhteen helppoon kohtaan, jossa kaksi hyppyä vierekkäin joista toinen mennään edestä ja toisen koira käy lenkittämässä toiselta puolelta. Kun saatiin tämä toimimaan, niin halusin katsoa toimiiko välistävedot ja nehän toimi. Ärsytys nousi kattoon siinä vaiheessa kun katsoin pätkiä molemmista koneelta ja huomasin että ohjaan jokaisella kerralla vähän eritavalla. Koiran mennessä putkeen mietin "okei tää selvä välistäveto koska otan koiran putkesta tuolla kädellä" ja silti videolla tapahtuukin ihan muuta. Onhan se ennenkin todettu, että Eetu reagoi enemmän kroppaan kuin käsiin mutta silti. En ihmettelisi yhtään jos ei tulisi ohjaukseen mukaan niin kuin oletan

Meillä oli ensimmäiset kisat sataan vuoteen eilen ja tänään. Eetun hieroja oli keskiviikkona, jonka jälkeen saatiin lupa palata kunnolla agilitykentille. Keppejä ei ehditty kuitenkaan enää hallille ennen kisoja tekemään. Olisihan se ollut mahtava nousta neljän startin aikana kakkosiin, mutta hyllyttelyksi se meni. Silti koira toimi joka startilla hyvin, tuli ohjaukseen mukaan ja haki itse. Keppeihin se homma kaatui melkein joka kerralla, kun en taas tiennyt mistä olisin koiran niille lähettänyt. Tiedossa siis ankaraa keppitreeniä, koska muuten paketti pysyi hyvin kasassa. Lauantain ekalla startilla rimat kopsuivat oikein urakalla ja toisella kosahti keppeihin. Sunnuntaina oli sitten muutenkin parempi kisafiilis ja oikeasti sellainen perkele-tehdään-se-nolla- asenne. Ihmetyksenä tuli tuo väärään putken päähän irtoaminen, mutta sinne se omakin liike näyttää olevan menossa. Lentokeinu vähän hämmensi ja säikähdin kun se toistolla ei meinannut uskaltaa tulla. Onneksi kehuin ja ei jäänyt mitään traumoja. Omaan ohjaukseen en vaan voi olla tyytyväinen! Näyttää että panikoisin kokoajan radalla ja liikun jotenkin  tosi epävarmasti. Ihan kuin en tietäisi missä pitäisi olla, vaikka tiedän olleeni siellä missä suunnittelinkin. Starttien lukumäärä alkaa hipoa jo kahtakymmentä, eli tiedän jo miten koira käyttäytyy oikeissa kisoissa. Tämän ansiosta minun pitäisi siis suunnilleen tietää missä olla milloinkin. Eetu myös irtoaa helposti monille esteille, eli ei tarvitse huolehtia siitäkään. Voisin siis jatkossa olla ihan rennosti siellä radalla edelleen ja ohjata luottamalla koiraan.Tänään oli sellainen mielentila, mutta videolla tuntuu ettei näy ollenkaan. Eetu ei tarvitse kuin selkeää ohjausta, niin se menee sinne minne käsketään. Eli nyt vain rauhaa omaan ohjaukseen ja luottoa siihen eläimeen! Kontaktit toimi jokaisella radalla hyvin, joka on kyllä yksinään jo melkoinen lottovoitto. Enkä olisi antanut sen tulla kertaakaan lävite, eli jotakin ollaan tässä opittu

Noniin, nyt on taas pohdittu tätä elämää vähän syvällisemmin niin voidaan todeta että edessä on ankaraa keppitreeniä. Eiköhän se kaikki entuudestaan opetettu ja vahvistettu palaa pienen koiran mieleen heti, kun päästään kunnolla muistelemaan juttuja :)