minun rakas raivopää

Miten onkaan tapahtunut niin paljon kaikkea ja vieläpä alle viikkoon! Unto kävi ensimmäisissä epiksissään, koirat matkustivat ensimmäistä kertaa junalla, käytiin treenaamassa entisellä hallilla ja Eetua on hierottu montakin kertaa. Ehdinpä pelastaa yhden irtokoirankin autotieltä ja ottaa sen puoleksi päiväksi meille asumaan. Olisihan se helpompaa, jos olisi sydäntä jättää toisten koirat kaduille kulkemaan, sulkea silmänsä ja ajatella ettei nähnyt mitään. Kuitenkin, junalla matkustaminen meni melko hyvin, koska tuntiin myöhäisillä junilla suuntaansa ja porukkaa oli tosi vähän. Ainoa katastrofi meinasi syntyä, kun lähdettiin asemalta ekaan junaan molempien kanssa ja rappunen junaan oli tosi korkea. Ensimmäinen hieroja kävi Jämsässä sunnuntaina ja pääsin vihdoin näkemään koiran kunnon itse. Hyvin olivat jumit lähteneet ja koira antautui heti käsiteltäväksi, kun huomasi minun olevan vieressä. Joensuussa hieroja kävi eilen ja ikäväksi löysi vielä muutaman pienen kipupisteen koirasta, jotka tosin saadaan kyllä yhdellä hieronnalla kokonaan pois. Treenikentille saatiin lupa palata ja käytiin läpi mitä voitaisiin tehdä ennen viimeistä tehohierontaa. Esteistä saadaan tavallisia hyppyjä, putkea ja puomia. Kepit voidaan ottaa muutamaan kertaan ennen kisoja, mutta onneksi käsittely ehtii olla ennen niitä

 Eetu on syönyt lihasjumien aikana kuurin lihaksia rentouttavaa lääkettä sekä pidemmän aikaa Cartivet-kuuria. Jälkimmäistä on annettu Eetulle kuuriluontoisesti jo pidemmän aikaa, mutta huhtikuusta alkaen koira alkaa syömään sitä jatkuvasti - koko elämänsä ajan. Tuntuu aika hurjalta, mutta pahemminkin voisi olla. Aion pitää kyllä koirien hyvästä fyysisestä kunnosta kynsin ja hampain kiinni ja harrastaa todella monipuolista liikuntaa

 Ollaan käyty muutaman kerran hallilla treenaamassa. Eetun kanssa katottiin missä kunnossa alokasluokan liikkeet on, jotta tiedetään pitäisikö jotain vielä muistutella. Seuraaminen oli hirveää keulimista aluksi, josta kyllä mainitsin kunnolla. Seisomisessa meni ekan kerran maahan, joten otin uudelleen ja painotin käskysanaa paremmin jolloin toimi heti. Hyppy olikin melkoinen näytös, kun koira oli havainnut kentällä olevat agilityesteet ja laski tokohypynkin samaan joukkoon. "Hyppy"-käskyn jälkeen koira singahti hypylle ja loikatessaan päästi kunnon haukahduksen. Seuraavilla toistoilla seurautin koiraa hieman ennen hyppyä ja mielentila sekä suoritus alkoi näyttää miltä pitääkin. Tänään Henna liikkuroi meille kaikki alokasluokan liikkeet ja ainoastaan seuraamiseen ja paikkikseen puutuin. Seuraaminen oli satunnaisesti joko kamalaa keulimista tai alisuorittamista täyskäännöksissä. Aamuruualla tehtiin superhienoja täyskäännöksiä, mutta nyt koira oli ihan kuutamolla. Paikkamakuussa alusta jotenkin yökötti ja välillä koira läähätti eikä siksi halunnut laskea päätä alustalle. Muuten osasin säädellä Eetun virettä sopivasti ja ohjata ennakoivasti ennen liikkeitä

Päästiin vihdoin aksaamaan! On kyllä parasta päästä taas treenaamaan Eetun kanssa: oma rakas raivopäinen ralliautoni! Ei mitään turhan vaativaa ensimmäiselle kerralla monien kuukausien tauon jälkeen, mutta sopivasti sellaista mitä koiran pitäisi muistaa ja osata. Oli muuten tyypillä kivasti vauhtia ja huvittaa nuo sen ääntelyt :D Puomin otin suoraan radalle mukaan, koska sitä ehdittiin tekemään yksittäisenä Jämsässä. Muisti joka kerta pysähtyä, mutta välillä reagoi herkästi mun liikkeisiin (olin tulossa palkkaamaan tai korjaamaan asentoa) ja lähti kontaktilta. Unton kanssa pitäisi palata enemmän tekniikoihin, kun ollaan tehty nyt paljon juoksentelua. Tänään harjoiteltiin käännöksiin mukaan tulemista (kroppa taittuu, koira kaartaa mukana) ja erilaisia putkiin irtoamisia. Yhdisteltiin näitä pätkiä sitten pieneksi pätkäksi, joka muistutti kovasti epiksien rataa!