radalla taas

Päätin kirjoittaa aiemman tekstin uusiksi, jotta se olisi edes vähän selkeämpi. Tosiaan viimeksi oli lupausta siitä, että Unto lähtee Jämsän reissun yhteydessä kanssani Joensuuhun. Noh, sain myöhemmin tietää että reissun jälkeisellä viikolla mulla on viitenä (5) päivänä töitä ja seitsemänä (7) töitä - eli ei mikään paras ajankohta totuttaa koiraa uuteen paikkaan. Hetken suunnittelin ottavani Eetun, mutta sekin suunnitelma kaatui viimeistään siihen, kun sunnuntaiaamuna Eetu ei kyennyt seisomaan saati kävelemään ja nilkutti takajalkaansa. Onneksi jalka oli jo palautunut ennalleen lähtöpäiväni aikana. Koiraton arki siis jatkui aina tähän päivään asti, kun tulin syyslomalle Jämsään. Vietetään täällä tuleva viikko ja sitten koirat tulevat vihdoin mukanani Joensuuhun!

Ei tarvitse edes sanoa kuinka ikävä poikia on ollut ja kuinka iloisia ne olivat mut nähdessään. Samantien puettiin lenkkivaatteet päälle, taskut täyteen ruokaa ja metsään. Yritän tämän viikon aikana kuroa erossa ollutta aikaa takaisin ja muistutella koirille miten minun kanssani käyttäydytään. Lähinnä siis pieniä asioita, joita muut perheenjäsenet eivät koirilta vaadi

Metsässä tehtiin paljon luoksetuloja ja molemmat olivat hyvin kuulolla. Molempien koirien (enemmän Unton) kanssa vasemmalla puolella kävelyä. Ohitustilanteet menivät ihan kivasti ja koirat keskittyivät muhun. Viimeisen vastaantulijan kohdalle otin kepin käteen, jota pojat tuijottivat haltijoituneena eivätkä kiinnostuneet ohittajasta yhtään. Lelupalkan voisi pitää jatkossakin! Kotona jatkettiin treenejä yleisellä hömpällä ja vähän tokolla. Unto teki ensin kieppiä, maahanmenoa ja lopuksi perusasentoa. Alkaa tarjoamaan tosi hyvin sivua itse ilman käskyä ja ei tarvitse enää käsiapua kuin pieneen vinkkaavaan apuun. Myös maahanmeno sivulla toimii. Katsekontaktia ottaa hyvin peruasennosta. Voi ihanaa leijonapoikaa, miten täysillä se oli mukana! Jatkuvasti aivastutti, kun oli niin huisia ja motivaatiomittari hipoi tuhatta!

Silti Unskia ei voi verrata meidän ykkösmieheen. Eetu oli ratketa liitoksistaan: niin kovasti se halusi tehdä mun kanssa! Häntä vispasi satasta ja sähäkkänä tarjosi kaikkea mitä osaa. Muisteltiin aluksi tulevan koiratanssi koreokrafian liikkeitä, mutta nää tuntui tähän tilanteeseen liian helpolta. Keksin sitten vähän lennosta opettaa Eetun kävelemään mun alla, kun liikun nelinkontin. Hoksasi tosi nopeasti ja menee maahankin käskystä tässä asennossa. Oivoi, tuntuu idiootilta selittää tästä tempusta koska se kuulostaa erittäin typerältä mustaa valkoisella :D Mutta tosiaan paremman treenaamisen puutteessa kehittelin Joensuussa meidän koreokrafiaa taas kerran. Itsehillinnässä oli taas pidättämistä, kun olisin halunnut tunkea ohjelman täyteen temppuja ja keksiä kaikkea hienoa, mitä koiralle voisi vielä opettaa. Noh, olin kuitenkin viisas ja nyt ohjelma näyttää hyvältä! Kunhan pääsen vielä käytännössä kokeilemaan koiran kanssa (ei, en myönnä että olisin harjoitellut sitä yksinäni musiikin tahdissa) niin nähdään miten toimii!

Olemme siis hengissä ja tulemme olemaan, varautukaa postauksiin! Huomenna voisin viedä ainakin Unton keskustaan pyörimään ja treenata lisää perusasentoa. Tuntuupa kummalliselta tehdä ohjelmaa vain Unskille ja todeta, että ehkä Eetun ei ole pakko tehdä mitään erityistä. Okei, Eetun kanssa tehdään esineruutua, kännykän piilotusta tai temppuilua. Tuota intoa on pakko hyödyntää, jotta koira pysyisi nahoissaan. Ja vielä mainittakoon, että Eetu menee niiiiin laihdutuskuurille! Yllä olevaan kuvaan se ei vielä yllä, mutta on vähän turhan tanakka