ei oo helppoo, mut ainaki kesä

Päätin nyt kuitenkin kirjoittaa pari sanaa menneestä kesäkuusta ja fiiliksistä vähän kaiken suhteen, sillä meillä ei ole ollut taas helpointa. Vekki on ollut jonkun aikaa aika haastava, mikä ei kyllä ihmetytä sillä täyttäähän se jo joidenkin viikkojen päästä 2-vuotta. Tämä vaihe ei ole todellakaan paras nyt, kun itse teen pitkiä päiviä töissä ja töiden jälkeen pitäisi lähteä ulos koiran kanssa joka ei tunnu olevan yhtään oma itsensä. Ennen niin kuuliainen "mamin mussukka" tuntuu menettäneen kuuloaistinsa kokonaan eikä se pidä etenekään remmissä ollessaan juurikaan kontaktia - sen sijaan kiire eteenpäin tai mihin ilmansuuntaan tahansa olisi kova. Kadunvarsilta nuollaan pissoja ja tarpeeksi ärsyttävän naaman omistavien koirien ohi kuljetaan häntä töttöröllä ja huulten välistä mörmötellen. Vapaana ollessaan se ei reagoi käskyihin enää hyvin ja esim. vierellä kävely käskystä tai paikalla makaamisesta saattaa hyvinkin löysäillä ihan röyhkeästi. Näissä asioissa ei auta enää mikään pieni huomautus ja näenkin koirassa eron vasta sitten, kun oikeasti olen tosissani ja vaadin sitä käyttäytymistä. Koiraan johon luotin ennen kuin kiveen tuntuu nyt joltakin heprean kieliseltä raamatulta, jota osasin ennen lukea ulkomuistista, mutta nyt en ymmärrä sanaakaan. On vaikeaa toimia tiiminä arjessa, kun en enää tiedä miksi Vekki tekee mitä tekee. Esimerkki: joinakin ulkoiluhetkinä Vekki ei halua kulkea tien vasemmalla puolella ja se yrittää jatkuvasti poikittaa oikealle puolelle. Olen ihan kysymysmerkki: ahistaako joku siellä puskan puolella vai ajatteletko nyt kulkevas just siellä missä tahot? Ihan typeriä hölmöjä juttuja ja tuntuu etten koskaan opi, että urokset on vaan tässä iässä aika aivovammaisia. Ihan pitäisi muistaa kun miettii erästä vuottakin kun Unski oli juuri täyttänyt kaksi ja meinasin repiä aivoni päästä jokaisella lenkillä ja lopulta sanoin että tämä koira leikataan tasan nyt - koska se oli ihan samanlainen. Onneksi Vekki on kuitenkin paljon fiksumpi ja sen saa ottamaan kontaktia, sen eteen pitää vaan tehä töitä.

Päätin ostaa Vekille nyt siksi aikaa kuonopannan, kun corgit ovat täällä. Aiemmin eläinkaupassa töissä olleena mulla oli kuitenkin erittäin vahva kielteinen mielipide niistä, sillä olin työntekijänä juuri silloin kun kuonopannat oli kovassa buumissa ja päivittäin niitä meni useampi. Ihmiset eivät tuntuneet ajattelevan että se on koulutusväline, vaan ostivat sen ratkomaan ongelman nimeltä laiskuus puolestaan ja käyttöohjeet eivät kiinnostaneet yhtään kun yritti selittää miten se on koiralle turvallinen. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että neljän koiran liikuttaminen olisi helpompaa niin.

Sisällä ja kerran kodin läheisellä nurmikolla ollaan temppuiltu ja tokoiltu. Tokossa vahvistettu eteentuloa ja sen erottamista perusasennosta: hyvin Vekki osaa tulla niin edestä sivulle kuin sivulta eteen suoraan. Kapulan pitotreeniä on tehty ja siinä menty eteenpäin, tosin ongelma on että tiiviissä eteentulossa esim. ohjatun kapula ei pysy kunnolla suussa, vaan Vekki antaa puruotteen löystyä kun osuu sillä jalkoihini. Kaukoista avoimen kaukot näyttää hyvältä ja eilen ulkona sain tosi kivalta etäisyydeltä toimimaan oikealla tekniikalla, jippii! Voittajan seiso-maahan vaihtoa ollaan tehty jonkin verran ja se toimii ainakin toistaiseksi.

Eilen ulkona tehtiin nurmikolla kapulan palautuksia, kaukoja, temppuja kaukokäskynä, rallytokoa ja seuraamista. Oli muuten jätkä pikkusen liekeissä ja seuraamisessa ja perusasennossa ilme oli kiitettävä. Kyllä tekisi välillä mieli lipsua, mutta kun sanon itelleni että just tältä haluutkin sen näyttävän niin ehkä jaksan vielä pitää treenit tämmöisinä lyhyinä setteinä!