22 kesäkuuta 2015

kun elämä antaa sitruunoita


Juhannuksena kävi huonosti. Torstaista perjantaihin kaikki meni hyvin mökillä, lauantaina Vekki meni Keski-Suomeen yhdeksi yöksi hoitoon ja lauantaina hain sen aamupäivällä. Corgien kanssa käytiin perjantaina kävelyllä ja lauantaina ennen lähtöä leikitin ja konttasin niiden kanssa lattialla. Takaisin mökille päästessä jätettiin koirat pihalle käymään tarpeillaan ja hengähtämään matkan jäljiltä, kun mentiin purkamaan matkatavarat sisälle ja vaihtamaan moikat muiden kanssa. Hetken päästä keksin että menen treenaamaan Vekin ja Kaapon kanssa tokoa pihalle, kävin hakemassa raksuja navetasta mukaan ja menin nurmikolle koirat perässä. Otin Vekin perusasentoon ja ehdin tehdä parin askeleen seuraamista ja palkata, kun huomasin että toinen takajalka oli punainen. Kiikutin koiran samantien sisälle ja suihkun jälkeen näin, että oikean takajalan ulommainen kynsi oli revennyt ja aika riekaleina. Tassu ensihätäiseen pakettiin ja soitto kasvattajalle, kun samalla toisella kädellä googletin päivystäviä eläinlääkäreitä. Kasvattaja sanoi että täytyy lähteä eläinlääkärille ja onneksi saatiin aika melkein heti Jyväskylään Tuhatjalkaan. Epäuskoisena pakattiin Vekki autoon ja lähdettiin ajamaan samaan suuntaan, josta oltiin äsken tultu.

Eläinlääkärissä odoteltiin jonkin aikaa kunnes lääkäri otti vastaan. Vekki marisi kun side otettiin pois ja nopean vilkaisun jälkeen se päätettiin samantien rauhoittaa, koska kynsi oli varmasti kipeä. Pojalle rauhoituspiikki pyllyyn ja untenmaille. Lääkäri ei lupaillut mitään kovin hyvää ja sanoikin, että joutuu kuorimaan kynnen ja siinä menee hetki. Myöhemmin päästiin katsomaan Vekkiä joka oli ihan tillin tallin, jalka tukevassa paketissa ja tippa tassussa. Suonensisäistä kipulääkettä oli annettu ja antibiotti- ja kipulääkekuuri päälle. Ja niin se vaan on, että saikulla ollaan - en vaan voi uskoa. Koira on jonkin aikaa remmilenkityksellä ja kynttä nyt suojellaan siihen asti, että se tuosta kasvaa. Sisällä itekseen ollessaan on kauluri päässä ja ulkona laitetaan sukkaa tai muuta suojaa


Niih. Yritän tsempata itseäni ajattelemaan että kuukausikin on vain kuukausi ja sinäkin aikana voi tehdä vaikka mitä. Ja aioin pitää muutenkin Vekille kesäloman ainakin kisaamisesta, nyt sitten itse agilitysta ja vähän muustakin. Toisaalta se on hyvä, sillä voidaan palata sitten tauolla räjähtävällä asenteella ja suurella tekemisennälällä. Eniten varmaan harmittaa se ettei Vekki pääse nyt uimaan tai juoksemaan vähään aikaan, sillä oli tarkoitus alkaa hiljalleen kasvattamaan taas lihaksia. Sillä eläinlääkärissä kun kävi puntarilla niin suunnilleen kilo oli lähtenyt ja itsestä tuntuu että se on pelkkää lihasta, sillä täällä ei vaan oo samanlaisia mahdollisuuksia tasokkaaseen liikuntaan kuin Joensuussa, joka ylläpitäisi kroppaa niin tikissä.

Potilas itse on tosi reipas eikä näytä ainakaan että sattuisi enää kovasti. Blogiin varmaan seuraavan kerran siis asiaa, kun corgit tulevat hoitoon heinäkuun alussa.

Ei kommentteja: