Moi oon Vekki ja oon aika pieni.
Odottelen edelleen innolla säälaitosten lupaamia lumisateita ja lupaan sitten rynnätä ulos kameran kanssa. Siihen asti pengon kuva-arkistoja ja voihkin miksei tänä syksynä ollut samaa intoa kuvata ja perun puheitani siitä että Vekki ei olisi ollut pentuna söpö. Onhan se pieni pandapoika!
Tänään oli Tiian tokotreenit. Olin miettinyt pääni puhki mitä tekisin Vekin kanssa, mutta en vain osannut kehittää järkevää treenisuunnitelmaa - onneksi ei tarvinnut! Tiia teki meille temppuradan ja häiriötreeniä. Aloitettiin häiriöillä. Ensin koirat riviin ja yksitellen jokainen teki luoksetulon, mutta Tiia seisoi pahana tätinä reitin varrella vinguttamassa palloa, heiluttamassa lelua, kutsumassa leikkimään tai syömään sekä purkin kanssa joka sisälti HK:n sinistä lenkkiä. Vekki lankesi ensimmäisellä kerralla vinkupalloon, kun juuri Tiian kohdalla päättikin jäädä bilettämään ja leikkimään. Luopui onneksi hyvin kutsusta. Seuraavat toistot pallon kanssa eivät tuottaneet ongelmaa ja Vee juoksi kuuliaisesti luokseni. Kolmannella toistolla oli ruokakuppi, sen koira ohitti katsomatta. Neljäntenä oli ruokarasia sekä muistaakseni lentävä pallo, anyway pallolla häiriköitiin ja lujaa mutta Vekki juoksi mun luo menemättä ansaan! Seuraavaksi seurautettiin koiria Tiian ohi hänen ollessaan kyykyssä, samanlaisia häiriöitä mutta panokset nousivat huimasti! Yleensä meiän häiriötreeneissä pidetään joku sivistyksen raja siinä miten koiraa häiritään, mutta nyt meno oli suorastaan hauskan hävytöntä! Tiia röyhkeästi kutsui koiria syömään: "tuu ottamaan makkaraa, tuu SYÖMÄÄN nyt on RUOKA-AIKA tule ottamaan täältä niin saat herkkuja!" ja tarjosi purkkia koirille. Vekki ei mennyt ruoka-ansaan kertaakaan, mutta naaman edestä lentävä vinkupallo teki taas tiukkaa. Yhdellä kerralla Vekki hairahtuikin irtoamaan leikkimään Tiian kanssa, kun tämä heilutti jotakin rättilelua. Vinkupallokaan ei tuottanut enää ekan hairahduksen jälkeen mitään ongelmaa, vaikka Tiia työnsikin sitä koiran naamaan ja heitti jalkoihin sekä naaman edestä kun mentiin ohi. Niilläkin kerroilla joilla Vekki meinasi katsoa Tiiaa, niin pieni "HEI, KESKITY" huomatus auttoi ja koira otti kontaktin takaisin. Seuraavaksi tehtiin seuraamista. Ruudussa. Kolmen koiran kanssa. Kaikki seuratettiin koiriamme ruudun sisällä samaan aikaan ristiin rastiin. Itse tein aika paljon askelsiirtymiä. Muutamia kertoja Vekin nokka hairahtui Myrnin ja Meelan suuntaan, mutta muuten se kesti älyttömän hyvin olla ahtaasti ja narttujen persiissä kiinni!
Viimeisenä temppurata, ideana oli ottaa kisa kuka suorittaa radan nopeiten. Rata meni näin: voittajan luoksetulo, jossa kutsuttiin koira ja pysäytettiin se seisomaan ja maahanmenoon merkkien kohdalla. Siitä perusasentoon kiertäen vieressä oleva tolppa, kännyttiin ja mentiin tekemään vähän matkan päähän merkki ja siitä lähetettiin ruutuun. Ruudussa kaukokäskyjä, sieltä heitettiin esine (meillä noutokapula) tiettyyn suuntaan ja koiran hakiessa juostiin viimeiselle merkille, aika pysäytettiin kun esine oli ohjaajalla. Ihan älyttömän hauskaa! Saatiin tehdä ensimmäinen kierros harjoitellen. Ensinnäkin en tosiaankaan uskonut, että Vekki stoppaisi luoksetulossa mutta niin se vain teki mielettömän hyvän stopin - ja maahanmenon. Merkin kohdalla maassa oli jotakin hajuja ja koira piti käydä huomauttamassa takaisin maanpinnalle, mutta merkkikin onnistui. Ruudussa oli kosketusalusta, jota kävin juoksemassa ruudussa näyttämässä koiralle. Lähetyksessä juoksi hyvin ruutuun, kaukokäskyt eivät meinanneet onnistuu ja siirryinkin kunnolla lähemmäs. Nouto hyvä! Kisakierros meni aika samalla kaavalla, saatiin nopein aika 55s ja voitettiin! Ikuista kunniaa!
Ihan huiput treenit, tykkäsin siitä miten koiria pistettiin oikeasti kovalle! Tästä eteenpäin tietää ettei sipistele yhtään häiriötreeneissä, kyllä sen koiran pitää kestää asioita kun ollaan töissä. Nämä oli ihan täydelliset treenit senkin kannalta mitä viikonloppuna tapahtuu ja Vekin tassu on juuri parantunut, joten tämmöset hulvattomat häiriöharjoitukset oli täydelliset. Ja voi elämä miten mulla on ollu ikävä lelulla palkkaamista! Vekin ilme tokossa on ollut taas vähän puutuneempi, kun ollaan tehty ainoastaan sisällä ja ruoalla, koska varottu anturaa. Nyt haava on jo niin hyvin ummessa ja pienen lumisateen jäljiltä kenttä pehmeä, niin uskalsin leikittää. Vekki oli ihan eri koira, sen ilme kirkastui ja painoi taas jalkaa, voi kyllä tämä on se minun työhauvani! <3 Treenien kruunasi kouluttajan kehut siitä, miten lupaava koira minulla tässä on ja toivoo ja tahtoo että mennään vielä pitkälle ja nähdään erikoisvoittajassa - well see!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti