liirum laarum hölkötin kölkötin- tokokoe

Viikko otettiin iisisti, ei ajateltukaan tokoasioita ja huomasin Vekin antura haavan ärsyyntyneen taas, joten poika joutui taas ottamaan rauhallisemmin. Turhautti aika kovasti, koska antura oli jo terve enkä pitänyt enää kauluria ja annoin koiran liikkua vapaasti, mutta silmän välttäessä se oli alkanut jälleen nuolla anturaa mikä ärsytti haava-aluetta. Lauantaina meillä oli jälleen tokokoe, tällä kertaa Pieksämäellä Hau Hau hallilla. Alokasluokka alkoi vasta kolmen jälkeen iltapäivällä, mikä ei ainakaan mun päälle sopinut ollenkaan. Aamulla ei tarvinnut herätä herätyskelloon, vaan aikaa oli liikaakin kulutettavaksi ja ei jännittänyt laisinkaan. Aloin jo epäillä itseäni ettei kokeesta tule pian mitään, jos olen liiankin rentona. Noh, viimeistään autoon istuessa alkoi jo ottaa perinteisesti mahasta. Jos pystyn vaikuttamaan niin en kyllä enää haluaisi kisata noin myöhään päivällä, sillä oma pää ei ollut yhtään koetilanteessa mukana ja Vekki oli erittäin ärsyttävä. Huomasin että tulee olemaan hankalaa saada se oikeaan tunnetilaan, sillä se oli tavallaan yhtaikaa väsynyt mutta energinen - eli todella rasittava pitää aisoissa. Jos kävin autolla hakemassa jotakin, niin koira yritti väkisin tunkea mukana pihalle ja jättäessäni sen takapenkille kuului vain kiukkuinen kiljuminen ja rääkyminen kun kävelin poispäin. Tilannetta ei auttanut se, että tuomari päätti suorittaa luoksepäästävyyden vähän poikkeavalla tavalla, jolloin äkkiä kaikkien alokasluokkien koirat piti hakea yhtä aikaa hallin pihalle ja Vekki kylmiltään autosta työskentelemään

Tuomarina Riikka Pulliainen

Luoksepäästävyys 10: Tuomarin päätöksestä suoritettiin siten, että kaikki 15 alokasluokan koiraa otettiin yhteen isoon tiiviiseen riviin hallin pihalle, josta jonossa kuljimme vuorotellen moikkaamaan tuomaria ja tämä huuti arvosanan sen jälkeen. Ei siis istutettu vierelle, vaan annettiin koiran vain mennä tuomarin paijattavaksi ja lässyteltäväksi. Vekki ei ollut juurikaan kuulolla ja minua raivostutti, koska tietenkään namejakaan ei saanut olla mukana, oltiin ihan kiinni toisissa koirissa ja se ei todellakaan ymmärtänyt olevansa töissä

Paikkamakuu 10: edelleen hyvin levoton Vekki. Vieressä vinkui toinen australianpaimenkoira ja nousikin sitten rivistä ylös ja lähti kävelemään omistajaa kohti. Vekki oli ehkä ensimmäiset puoli minuuttia hyvin, sitten se laski ja nosti kerran päätään, korjasi asentoaan ja katseli ympärilleen. Toisen koiran nouseminen teki siitä entistä rauhattoman. Riviin palatessa olin helpottunut, minkä ansiosta liikkurin käskyttäessä perusasentoon nousun erehdyin sanomaan Vekille "JES" kun se nousi ylös!? Onneksi seuraavalla sekunilla liikkuri sanoi kiitokset, mutta odotellessa tuomarin pisteitä teki mieli lyödä itseä naamaan. Täydet pisteet kuitenkin! Tässä viereisen koirakon video paikkamakuusta, näkee miten Veen olotila muuttuu heti kun naapurikin alkaa olemaan levoton >:( https://www.youtube.com/watch?v=RzwxOiPjE1A&feature=youtu.be

Seuraaminen kytkettynä 8: ihan ok, koira vaan edisti taas aivan liikaa, mutta sentään muistin keskittyä pitämään remmin löysällä!

Seuraaminen taluttimetta 7½: ihan kamalaa! Nyt se Vekin väsymys näkyi, sillä se kesken seuruun jäi haistelemaan ja laahustamaan. Ensimmäisessä pysähdyksessä se juuri iski nokkansa maahan ja pysähtyessäni tamppasin jalalla maata aika kovasti että koira tajuaisi että ollaan töissä. Yök!

Liikkeestä maahanmeno 9½: hyvä! Tuli toiveikkaampi olo, kun koira alkoi skarppaamaan!

Luoksetulo 10: Olisin mielessäni voinut kuolla nauruun tai itkuun siinä vaiheessa, kun Vekki tömähti jalkaani vasten sillä se ei juuri ikinä törmää noin!

Liikkeestä seisominen 8½: typerä ohjaaja. Otin ennen omaa suoritusta pihalla hyppyä, koiran seisoessa esteen takana päätin kierrellä ympäri ennen kun meen viereen palkkaamaan. Kävelin vahingossa tosi painostavasti koiran luo ja se väisti, veikkaan että se näkyi nyt seisomisen sekä hypyn jälkeen koiran liikahteluna. Mutta pysähdys hyvä!

Hyppy 9: liikahteli lopussa, voin syyttää itseäni. Muuten hyvä!

Kokonaisvaiktus 9: tuli noottia seuraamisesta sekä omasta kropan käytöstäni seuraamisessa. Tuomari totesi että taitaa olla aika nuori koira, kun ottaa hallista näin häiriötä. Sanoin että joo, mutta veikkaan että tuo nuuskiminen meni kyllä huonon vireen piikkiin ja liikkeiden välillä koira oli kyllä kuulolla. Sanoi kuitenkin että kivan näköinen suoritus!

ALO1 179p 4/15

Palkkaamisen jälkeen menin koiran kanssa kävelylle enkä jaksanut juuri miettiä mikä tulos sieltä tuli. Mulle tultiin kuitenkin kertomaan meiän pisteet enkä voinut millään uskoa, ennen kuin lopulta kävin ite tarkastamassa pistetaululta: kyllä vain, vielä paremmat pisteet kuin Varkaudesta! Suoritus ei ollut todellakaan meidän parasta laatua eikä mun tai Vekin ajatukset olleet ihan itse tekemisessä minkä ansiosta meno tuntui etenkin paikkamakuussa, luoksepäästävyydessä ja seuraamisissa aika tahmaiselta. Mutta kyllä se pieneksi pojaksi oli taas mahdottoman hieno ja Vekki ansaitsikin saada mäkkäristä oman euron juuston hampurilaisen! Joulukuussa olisi Pieksämäellä koe jonka toivoisin olevan meiän viimeinen kilpaileminen alokasluokassa. Aika helpoksi kävi tämä koulutustunnuksen hakeminen, jos vielä tämän vuoden puolella saataisiin se viimeinen tulos. Saatais alokasluokka pois jaloista. Siistiä päästä keskittymään ylempien luokkien liikkeisiin, joissa liikkeiden on oltava myös näyttäviä ja niiden treenaaminen kiinnostavaa! Onneksi tässä on nyt ainakin kuukauden tauko kokeista tällä tietoa, niin voi vähän pää levätä ja etenkin paikkamakuun häiriötreeniä tullaan tekemään, sillä mä alan olemaan erittäin kypsä kun joka kokeessa joku koira nousee

Tänään saatiin kunnolla lunta! Sen ansiosta anturavammainen sai juosta pehmeässä maastossa ja leikkiä kaverinsa kanssa. Kyllä minun rääpäleestä on kasvanut tosi hieno! Tänään jätettiin agilitytreenit jälleen välistä anturan parantelun vuoksi ja niin varmaan huomennakin. Nyt kun täällä on taas lunta, niin mun tekisi mieli käyä hipelöimässä vetovaljaita ja startata sekin harrastus hiljalleen