Yli viikko yhteistä elämää takana ja kyllä tuo kakara on vain hieno. Tuntuu että se kasvaa ihan silmissä, mutta myös kehittyy ja oppii niin nopeasti. Tuntuu että aina kun suunnittelet alkavasi opetella jotakin uutta, niin hetkessä pentu onkin jo oppinut sen. Maahanmenon penska oppi tosi nopeasti, koska ollaan tehty rauhoittumis maahanmenoa kotiutumisesta lähtien. Jasu tarjosi sen verran täpäkkää maahanmenoa, että päätin opettaa sen nyt kuitenkin. Samalla tehdään rauhoittumis maahanmenoa, koska siinä on kuitenkin tärkeämpänä koiran mielentila kuin toistot. Ei tarvinnut montaakaan treenikertaa, niin nyt on jo melkein käsiapu häivytetty pois - mä en vaan ymmärrä miten fiksu tuo voi olla! Häkin pystytin Jasun huoneeseen aikomuksena naksutella häkkiin menemisestä. En tiedä miksi, mutta äkkiä ajattelinkin sen olevan vähän turhaa. Mielummin naksuttelen nyt jotakin hyödyllisempää ja treenaan häkissä oloa muuten, kuten olenkin antanut sille sinne nyt luun, kongin tai ruokakupin ajanvietteeksi ja hyvin viihtyy. Seuraamista olen alkanut nyt naksuttelemaan hieman leikin varjolla (peruutan ja pentu tulee mukana, siitä palkkaa, välillä käännytäänkin pennun kanssa vauhdissa liikkumaan sivulle ja palkataan kontaktissa kulkemisesta) ja ajattelin kokeilla samaa tekniikkaa Untolle.
Jasun mahdollinen PK-ura on alkanut kyllä pienestä pitäen, sillä ollaan käyty ainakin 3 kertaa metsässä harjoittelemassa. Viimeksi käytiin keskiviikkona, jolloin koko lauma pääsi jälleen hommiin. Talloin kaikille omat jäljet (Jasulle 10 askelta, U:lle 30 askelta ja E:lle 45-50 askelta). Jälkien vanhentuessa Jasu pääsi treenaamaan tuuli-ilmaisuja, tosin tajusin että olen saattanut treenata näitä vähän liian helposti. Kaksi toistoa, joilla Mikko meni piiloon ja lähdettiin taas kävelemään sinne suuntaan Jasun kanssa. Nyt se oli jo selkeästi innoissaan ja yritti kovasti haistella ja etsiä katseellaan. Suuri oli taas pienen koiran onni, kun se ihmisen löysi! Sitten hieman jäljistä. Jasu ei alkuun ymmärtänyt lähteä kulkemaan namivanan mukaisesti eteenpäin, mutta ymmärrettävää kun ollaan tehty paljon "makkararuutua". Kyllä se loppupuolella alkoi käyttää enemmän nokkaansa ja keskittyi hakemaan nameja edestäpäin :) Unski jäljesti tosi hyvin, mitä nyt vähän oli kiire eikä malttanut syödä kaikkia nameja. Eetu teki jäljen viimeisenä ja autossa odotellessaan se oli kerännyt kunnon kierrokset. Niimpä koko alku jälken jouduin toppuuttelemaan sitä, mutta kyllä se nenän käyttö alkoi rauhoittua pian. En laittanut läheskään joka askeleelle nyt nameja ja tuntuu, että E teki paljon tarkemmin juuri ne kohdat
Torstaina Jasu pääsi riehumaan Pokka-veljen kanssa. Alussa Ardienten vanhempi kasvatti, Romi hieman jänskätti ja Jasu oli aika lukossa. Pokka koitti kovasti innostaa Jasua leikkimään ja pian penikka tajusikin että hei nyt on joku kenen kanssa rällästää täysillä. Joensuun koiramiitissä huomasin Eetun tulleen tosi hyvin Romin kanssa juttuun ja niimpä kaksikko saikin elämöidä sydämensä kyllyydestä. Unski sai olla mukana, tosin joutui välillä jäähylle kun meinasi kuumua liikaa. Tauon jälkeen osasi olla paremmin ja pienen ketun ilme oli vertaansa vailla, kun Romi innostui jahtaamaan sitä ja se on Unskista vaan S-U-P-E-R-I-A! Koko reissun ajan oli mieletön kaatosade ja lopuksi meillä olikin kasa erittäin märkiä, mutaisia ja onnellisia koiria
Tänään olikin perjantain agitreenit. Asennoiduin jo siihen, ettei hallilla ole muita ja suunnittelin treenit. Eetun kanssa keskityttiin mihinkäs muuhuin kuin lähtöihin. Hyvin pysyi, mitä nyt kerran lipsahti "hyvä" sanasta liikahtamaan, mutta muuten kyllä. Harjoiteltiin ohjauskuvioista jaakotusta, niistoa ja twistiä. Lisäksi muutama toisto pöytää ja keppejä. Enemmän valokeilaan pääsi kuitenkin Unski, koska voi että se oli hieno! Tosi helposti tulee aliarvioitua aina Unskia, mutta nyt voi kyllä sanoa että agility on ihan selkeästi se sen homma. Unski on tehnyt 6 keppiä verkoilla ja muutalla kerralla otettu 1-2 estettä mukaan ja kepeille hakemista. Nyt päätin vaihtaa verkot ohjureihin ja kokeilunhaluisena ottaa koko kepit. Ei vitsi miten pätevä! Muutaman kerran Unski hämmentyi ohjureista ja pomppasi kepeiltä ulos, mutta muuten ei mitään. En laittanut ohjureita ihan joka väliin, mutta silti kettu pysyi siellä missä pitikin. Välillä hetsasin sitä enemmän ja silloin alkoi pomppiakin välejä ja radan yhteydessäkin haki tosi hienosti. Loppupuolella kokeilin vaihtaa namipalkan U:n yhteen suoksikkileluista, eli banaaniin! Unskin ihan ykkösjuttu ovat tuollaiset tietynlaiset vinkulelut ja oon niin onnellinen, että tämänkin bongasin kaupassa sillä ajatuksella että "hei, tosta unski tykkäis ihan varmasti!" ja niin se tykkää. Siksi banaani onkin vain treenileluna ja nytkin se toimi hyvin. Heti löytyi vähän enemmän draivia, kun juoksin lelu kädessä ja palkkasin sillä lopuksi. Unski palkkasi itsensä vetämällä aina kunnon kunniakierrokset lelu suussa ympäri hallia, mutta se sallittakoot pikkuketulle ainakin nyt. Pääasia nyt nähdä sen silmissä sellainen tuike kuin se tekee ja oikeasti paiskii hommia <3
Jasu puolestaan pääsi tekemään muutamia luoksetuloja hallissa sekä tutustumaan huvikseen putkeen. Laitettiin suora putki ja poikaystävän kanssa molemmissa päissä kutsuttiin sitä vuorotellen. Alkuun oli suurta hämmennystä pennussa, kun ääni kuului mutta se ei tajunnut missä kutsuja oli. Toistojen myötä putken läpi juoksusta tuli ihan hurjan hauska juttu! Olen tosi yllättynyt siitä, miten tuo huutaa jo tässä vaiheessa mun perään. Hallissa Unton tai Eetun kanssa treenatessa Jasu kiljui ja rimpuili, vaikka sillä oli toinen oma ihminen lähellä. Olin ottanut maksamakkaralla täytetyn kongin tätä tarkoitusta varten mukaan, mutta kongi kiinnosti pentua juuri siihen saakka, kun sieltä oli vielä helppo saada ruokaa - sitten huuto alkoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti