kun sitten sinä saavuit jostain vaan, mun sydämeni syöksit raiteiltaan

Mistähän sitä aloittaisi? Niin monen vuoden takainen unelma, etten enää edes muista. Tuntunut niin kaukaiselta ja mahdottomalta, mutta nyt se on toteutumassa. Ensimmäistä kertaa kävin läpi koko prosessin: tutustuin kasvattajiin, kävin katsomassa kiinnostavimpia, tapasin koiria kisoissa ja treeneissä sekä mietin ihan oikeasti, millaista koiraa etsin. Ajatus alkoi muotoutua niin koiran kuin kasvattajankin kohdalla. Olimme hyvin vakuuttuineita poikaystävän kanssa, että täältä haluamme tulevan koiramme ottaa. Kyseessä on Kennel Ardiente. Keskustelun jälkeen Pia-kasvattaja kertoi meille tulevasta yhdistelmästä ja sitten alkoikin odotus. Jos pentueeseen syntyisi useampi uros, niin olisi mahdollista että saisimme pennun. Pentueeseen syntyikin komeat viisi poikaa ja yksi tyttö. Kolme viikkoa tehtiin pitkää ajatustyötä ja valmistauduttiin vierailuun pentujen ja emän luona. Ensimmäisellä kerralla olin jo ihan myyty. Vasta 3 viikkoiset australianpaimenkoirien alut näyttivät niin pieniltä ja säälittäviltä marsuilta. Päätimme jäädä katsomaan mitä niistä kasvaisi, tällä vierailulla suosikeiksi nousivat mustavalkoinen ja blue merle pojat

(c) Teemu Rissanen

Pentujen ollessa sitten n. 5 viikkoisia menimme katsomaan niitä uudelleen. Paikalla oli muita auspai ihmisiä ja tulevia pennun ottajia. Heti astuessani olohuoneeseen näin keskellä lattiaa nukkuvan blue merlen pennun. Sydän jätti varmaan pari lyöntiä välistä. Istuin lattialla ja silitin vain hiljaa niin pehmoista karvaa, kun toinen nukkui sikeästi ja välillä unenpöppörössä nosti päätään. Pikkuhiljaa alkoivat muutkin pennut herätä ja se oli menoa se. Tuntui että joka puolella oli sukissa roikkuva tai syliin tunkeva pentu. Yksitellen sitten alkoi niihin tutustuminen: leikittäminen, sylissä pitäminen ja kontaktiin reagoiminen. Paikalla oleva Shepmates-kennelin kasvattaja Hansu, Pia sekä muut kertoivat minulle kaikesta - niin hyvästä kuin pahasta. Kuuntelin mielenkiinnolla ja yritin imeä itseeni tuon kaiken tulevaisuutta varten. Sisällä en voinut olla kiinnittämättä huomiota eniten mustavalkoiseen poikaan, joka oli vain niin liikkis! Se oli sellainen "MMOOOOI MÄÄ TUUN SYLIIN RAKASTATKO MUA MÄÄ AINAKIN SUA, PUSSATAANKO NYT?" ja mennä viipotti joka paikassa. Sen lisäksi suosikiksi nousi blue merle, joka oli myös melkoinen sydämen sulattaja. Kahvit juotuamme menimme pihalle, jossa isän omistaja Mari toi meille X iskän näytille. Todella hienon oloinen jätkä, Naava-emästä puhumattakaan. Molemmat olivat hienoja niin ulkoisesti kuin luonteensa puolesta. Siitä lisää myöhemmin. Isän esittelyn jälkeen pennut alkoivat hiljalleen herätä ja toimme ne pihalle valokuvausta varten. Yritin taas tasapuolisesti tutustua pentuihin, mutta samat suosikit pysyivät eikä niitä voinut olla palluttelematta vähän enemmän ;)

(c) Teemu Rissanen

Pentuja leikitettiin yksi kerrallaan ja voi pojat, enpä ole ennen nähnyt noin hyvin leikkiviä kakaroita! Kaikki tarttuivat leluun hyvin, repivät ja saalistivat. Tuli ihan sellainen olo että vau, nyt on hienot pennut kyseessä. Jäätiin vielä juttelemaan ennen lähtöämme tulevasta ja saatiin vastaus siihen suureen kysymykseen: meille riittäisi pentu. Paikalla olleet australianpaimenkoiraihmiset kertoivat minulle tulevista leireistä ja tapahtumista, jonne kannattaisi ehdottomasti tulla. Otettiin heti mukaan porukkaan, josta jäi tosi hyvä fiilis. Juuri tätä olen toivonutkin: aktiivista porukkaa, tukiverkostoa ja sitä, että aina on joku jolla on kokemusta. Hansu vielä vannotti minua, että otanhan heti yhteyttä häneen tai Piaan oli kysymys mistä tahansa. Autoon kävellessä olo oli melko uskomaton ja sopersinkin poikaystävälle, että meille taitaa tulla pentu. Automatka kotiin sujui onnen ja epäuskon sekaisissa tunteissa, pentujen tuoksu vaatteissa

(c) Teemu Rissanen, Hansu Laitala

Lauantain vierailusta heti seuraavana maanantaina olimme taas ajamassa Kiteelle. Olin saanut päivällä tietää, mihin muutama uroksista olisi jo menossa. Meitä ennen oli 3 henkilöä, jotka saivat valita pennun ennen meitä. Blue merle lähtisi Ruotsiin sijoitukseen sekä punainen poika menisi Tuulille. Tosiaan, punainen poika oli yksi suosikeista, mutta sillä oli todella temperamenttinen luonne. Temperamenttinen sillä tavalla, että vaikka haasteista tykkäänkin, niin tiesin että tuo pentu olisi ensikertalaiselle liikaa. Vaihtoehdoiksi meille jäivät mustavalkoinen sekä molemmat red merle pojat. Toisella merleistä pojista oli liian paljon valkeaa naamassa, jonka takia se jäi meiltä pois laskuista. Yhden pallivikaisen ja turkki- sekä värivirheellisen jälkeen haluan pitää sen mahdollisuuden auki, että voisi sen pakko H:n hakea ja pyrkiä valioitumaan. Meitä ennen sai valintansa tehdä vielä yksi, joka lopulta valitsi valkeapäisen. Katselimme pentutestausvideot, joissa ei ollut mitään negatiivista. Seuraavana päivänä, eli tiistaina pennuilla olikin sitten silmäpeilaus Joensuussa. Menin Pian mukaan eläinlääkärille, jossa sain kuulla saavani valita kumman pennuista haluan. Eläinlääkärissä kaikkien pentujen silmät peilattiin terveiksi ja saivat sirut niskaan. Pidin pentuja sylissä sirutuksen ajan ja voin kertoa, että vähän meinasi jalat mennä alta. Päästimme vielä pennut jaloittelemaan eläinlääkärin pihalle, jossa keskityin vain miettimään valintaani. Paikalle tuli myös poikaystäväni, jonka kanssa pentu siis tulee yhteiseksi. Lopulta pakattiin pennut autoon, sanottiin heipat kasvattajalle ja mentiin omien piskien kanssa lenkille. Lenkillä päässä pyöri niin monia ajatuksia, sillä molemmissa pennuissa oli omat puolensa. Kuitenkin toinen niistä oli ollut alusta asti suosikkini ja tuntunut omalta. Sydämessä läikähti aina kun näki sen tepsuttavan jostain kieli pitkänä vastaan. Niimpä illalla kerroin kasvattajalle päätöksemme ja nyt ollaankin siinä pisteessä, että saanko esitellä uuden tulokkaan:

(c) Teemu Rissanen, Hansu Laitala

<3

Tuntuu niin uskomattomalta ja epätodelliselta. Olen haaveillut omasta australianpaimenkoirasta niin kauan ja nyt minulle on tulossa oma pieni auspain alku. Täynnä luonnetta ja työmoraalia. Kohta omistan sellaisen mitä olen niin pitkään halunnut. Tämä mustavalkoinen rakkaus on pentueessa lempinimeltään Paksu-Pete tai Buldoggi, koska se on vähän tuommoinen hömppä. Otsikon biisi soi autossa, kun ajoimme kohti Kiteetä tuona lauantaina. Sanoin Mikolle, että jos me joskus vielä täältä ajetaan kotiin pieni koiranalku mukanamme, niin voidaan sanoa tämän olevan sen kappale. Sanoin myös, että otetaan vain sellainen pentu, mikä tuntuu omalta. En ollut varautunut ihastumaan noin kovasti, saati olemaan niin onnellinen vai siitä kun katsoin tuota pikkuista. Tuntuukin niin uskomattomalta, että saan juuri sen minkä halusinkin

 Ja sitten sinä saavuit jostain vaan,
Kuin ihme jumalainen päälle maan
Vaik olin susta kuullut en luullut
Et' kohtaisimmenkaan
Kun sitten sinä saavuit jostain vaan
Mun sydämeni syöksit raiteiltaan
Vaan tekisi en toisin jos voisin
En nyt tai milloinkaan

Hui, kuten lupasin niin vielä lisää vähän vanhemmista. Isä on viralliselta nimeltään Hullabaloo's X Inspirator eli "X". Äks on tuontikoira Texasista. Se on ulkonäöltään kyllä melkoinen bordercollie ja luultavasti poikansakin tulee olemaan. Meidän poissu on kyllä niin isänsä poika. X treenaa PK-lajeja, sekä muistaakseni tokoa. Harrastuskoirana molemmat vanhemmat ovat kyllä sellaisia, etteivät heitä hanskoja tiskiin kesken työskentelyn ja antavat kyllä aina kaikkensa

(c) Teemu Rissanen

Emä, viralliselta nimeltään AVA Ardiente Flor De Jasmin eli "Naava". Itse en ole tykännyt niin paljoa red merleistä, mutta Naavaan tutustuessa kyllä tulin siihen tulokseen, että ei ole värillä väliä kun kaikki muu pelaa. Naavan kanssa harrastetaan agilitya ja paimennusta. Kuten nimestä huomaakin, niin Naava on agilityvalio. Agilityssa Naava on kuulemma hyvin raivokas ja tekee aina sata lasissa. Paimennuksessa ei tarvinnut sen suurempia sytyttelyjä ja Naava on paimentanut nautojen lisäksi lampaita ja ankkoja. Vanhemmilla on kyllä melkoisen värikkäät harrastustaustat, mikä kuulostaa vain hyvältä tällaiselle monitoimikoiraa haluavalle!

Suurella innolla ja odotuksella otetaan uusi perheenjäsen vastaan. Matot on rullattu pois, johdot piilotettu, sanomalehtiä hankittu, penturuoka ostettu... ääk! Huomaa kyllä että suhtautuu tuohon penturoinan ostamiseenkin ihan erilailla, kun jo koiria entuudestaan omistaa. Nyt etsin leluja, joissa olisi jokaisessa jotakin erikoista ja mielenkiintoista. Ostoskoriin pääsivätkin lelut, joiden sisällä oli yhdessä rapisevaa ainetta, toisessa "piikkinen" kumipallo sekä kuminen vetolelu. Tätä menoa pennun pitäisi tottua erilaisiin materiaaleihin hyvin. Nyt maltetaan nukkua vielä ylihuomiseen ja sitten lähdetään pennunhakureissuun :)