Niin se keskiviikko vain koittikin. Itse istuin koko päivän aamusta asti autokoulun syventävässä vaiheessa, joten aika meni onneksi nopeasti. Neljän aikaan käytiin ottamassa Tiia kyytiin ja lähdettiin Kiteelle. Pennut olivat kasvaneet paljon ja etenkin jalanmittaa oli tullut. Ihan älytön meininki siellä kyllä oli, kun kuusi vähän energistä koiranalkua juoksee ympäri taloa toistensa niskassa. Papereiden kirjoittamisen jälkeen lähdettiinkin aika pian ajamaan kohti kotia. Tiia otti red merle pennun, joten meillä oli autossa huutoa ja kiljumista kahden edestä. Jasun sain onneksi vähän ajan päästä rauhoittumaan auton lattialle, jossa se nukkui loppumatkan. Kotona Mikko vei ensin isommat pojat pihalle ja me mentiin sillä aikaa Jasun kanssa sisälle. Käveltiin ympäri uutta kotia ja lopulta mentiin makuuhuoneeseen portin taakse odottelemaan. Vähän jännitti mitä pojat sanoisivat uudesta tulokkaasta. Ihmetys olikin suuri, kun toiset tulivat sisälle ja näkivät uuden tyypin. Eetusta Jasu oli kiinnostava ja Unski ei tiennyt miten olisi ollut. Hyvin se kuitenkin kuunteli, kun käskin sitä välillä maahan portin takana ja toin pennun lähemmäs haisteltavaksi. Muuten olen antanut Eetulle ja etenkin Unskille aikaa tottua pentuun. Ne ovat kuitenkin koko Unskin eliniän olleet parhaita kaveruksia, erottamattomat ja aina yhdessä menossa. Siksi en ihmettelekään, että pentu ei herätä niissä samaa reaktiota kuin esim. Eetussa Unton tultua. Ollaankin oltu pennun kanssa eniten makuuhuoneessa, josta tulee "sen huone"
Eivät kyllä muut koirat ole Jasuakaan sen enempää kiinnostaneet. Sille on paljon tärkeämpää missä minä olen. Ollaan otettu ihan rauhallisesti ja tutustuttu vain toisiimme, haluan tehdä pohjatyön kunnolla. Ulkoiltu ollaan vasta pihalla vapaana sekä kierretty vähän lähikorttelia. Pihalla Jasu tulee tosi hyvin mukana ja on ihan onnesta soikeana, jos kutsun sen luokse. Leikitty ollaan paljon! Joka leikkituokiolla vaihdan lelua, jotta tulee varmasti kaikenlaisilla leikittyä. Hyvin saalistaa lelua ja roikkuu siinä. Noutoa ollaan alettu tekemään muutamia toistoja. Istun nurkkaa kohti, leikitään pallolla ja sitten heitän pallon nurkkaan. Pennun napattua pallon se kääntyy mua kohti ja sitten alkaa pallobileet. Ollaan me vähän treenattukin. Huomasin että Jasu ei osaa vielä oikein hahmottaa katsettaan saati suutaan vain yhteen namiin, joten ollaan tätä sitten tehty. Oon ehdollistanut naksuttimeen sitten naksauttamalla aina, kun ottaa namin suuhunsa. Myös muuten vain heitellyt yksittäisiä nameja lattialle ja antanut sen hahmottaa ne itse ja käydä syömässä. Katsekontaktia ollaan alettu tekemään ja huh, on vähän penska nopea oppimaan! Hetki kesti, että pentu alkoi hoksaamaan, että tässä pitäisi jotain tehdäkin. Hyvä minä kun en yhtään muistanut, että tosiaan ei noilla naskaleilla vielä mitään kovia nameja voi syödä. Pitää käydä ostamassa jotakin pehmeää, nyt ollaan tehty pari treeniä juustolla. Katsekontakti on alkanut kuitenkin löytymään tosi hyvin ja olen jo aika ällikällä lyöty, että tämäkö on sitä auspain ylistettyä viisautta :D Nimittäin nyt kun pentu näyttää tajuavan mitä siltä odotetaan (katsekontakti) niin se katsoo mua jo uudestaan, kun syö vasta edellistä namia. Huvittava tilanne, kun nameja saisi tunkea suuhun kuin liukuhihnalta, kun kakara tapittaa silmiin jatkuvasti Saatiin kasvattajan mukana ihan supermainio pentuopas. Se on Shepmates kennelin Hansun kirjoittama ja tosi hyvä. Sieltä löytyy pennun ikävaiheet ja mitä silloin tulisi ottaa huomioon, asioita joihin kannattaa panostaa sekä vähän aikataulua ja ideaa milloin mitkäkin treenit kannattaisi aloittaa. Vaikka olenkin kirjoittanut treenisuunnitelmia yms ylös, niin tää on silti tosi hyvä! Lopusta löytyy myös "taulukko", johon on listattu eri tutustumisenarvoisia paikkoja ja asioita, jotka on hyvä pennulle esitellä. Taulukkoon voi aina ruksia sitten kun on jokin omasta mielestä hyvin tehty. Mulla on pakkomeille saada saada yliviivattua tuommoisista aina juttuja, joten oonkin tehnyt suunnitelmaa että asioita aletaan käydä lävitse :) Yliviivattu ollaan jo mm. pesukone, autot, ampuminen, kellari ja metallinen pinta. Ja tuosta ampumisesta tosiaan, niin käytiin eilen juoksuttamassa poikia metsässä, jossa kauempana armeijapojat harjoittelee ampumista. Lähes koko lenkin ajan siis pauketta kuului eikä penska tuumannut mitään. Päinvastoin Eetusta on tullut vieläkin paukkuherkempi ja se stressaantuu ihan kamalasti noista äänistä. Niimpä Eetulta menevät nuo lenkkimaastot boikottiin, jotta ääniherkkyys ei enää yleistyisi muihinkin koviin ääniin
Pyritään alkaa käyttämään pentua aina ulkona myös pimeään aikaan, jotta se tottuisi pimeydestä kuuluviin rasahduksiin ja ääniin. Eilen nimittäin pimeällä tullut lenkkeilijä herätti jo niin paljon mielenkiintoa, että tähän on hyvä puuttua jo ajoissa. Muuten Jasu onkin tehnyt tarpeensa pääasiassa ulos muutamaa pissiä lukuunottamatta - en ookaan ihan ruosteessa! Yksinolo ei ainakaan vielä näytä olevan ihan kamalaa (kopkop), sillä jättäessäni pentun portin taakse se palaa melkein heti omiin touhuihinsa. Ei huutele tai itke portin takaa minua. Tosiaan, metalliseen alustaan totuteltiin tänään Ikean magneettitaululla. Heittelin pennulle nameja alustan päälle ja tehtiin siinä katsekontaktia, rauhoittumista ja istumista. Vähän kummaksuntaa outo materiaali aiheutti, mutta reippaasti tehtiin silti. Vieraskoreus alkaa kyllä Jasusta katoamaan: nyt se jo roikkuu lahkeissa, repii hihoja ja syö kenkiä. Voihan pentu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti