Ah, tämmöset treenipiikit on aina tervetulleita! Äsken istuin vielä sohvalla ja luin yhden kasvattajan blogia. Kirjoitus kertoi tarinaa hänen edesmenneestä corgistaan, joka oli kertomuksen mukaan aikamoinen persoona. Huomasin koiran muistuttavan hyvin paljon Unskia, etenkin motivoimisen ja palkitsemisen kohdalla. Kyllähän meillä lelukori pursuaa rättileluja, villasukkia ja vinkuvia tennispalloja - miksi? Koska Eetu rakastaa niitä ja voisi kiivetä kuuhun niiden vuoksi. Onneksi Unto syttyy niistä myös, mutta tuntuu että olisi vielä paljon asioita joita voisin hyödyntää sen kanssa treenaamisessa. Vasta hetkittäin saan sen syttymään ihan täysillä ja ne hetket ovat silloin, kun en yritä liikaa. Ne hetket ovat silloin, kun kuljetaan koirien kanssa iltaisin ulkona ja hetken mielijohteesta juoksen niitä karkuun ja villiinnytän jahtaamaan lapastani. Silloin Unskin silmissä on sellainen palo, kun se tekee kaikkensa päästäkseen lapaseen kiinni ja roikkuu siinä muristen
Treeneissä Unpe on tehnyt maahanmenoa liikkeestä (kiertämällä tai "kieppi" käskyn jälkeen) ja siitä tulee hetki hetkeltä nopeampi. Unski on kyllä siitä ihana, että se ottaa aina yhden liikkeen lempitempukseen ja tarjoaa sitä kokoajan. Muistan vielä ajat, kun se ei millään tahtonut mennä maahan käskystä ja nyt tarjoaa sitä kokoajan. Hassutteluna ollaan tehty alla olevaa "kurre"-asentoa, jonka ketterä kettu oppi nopeasti. Ulkona ollaan tehty maahanmenoja, luoksetuloja ja paikkamakuuta. Paikkamakuu vaikuttaa vielä hyvältä (koputan puuta niin kovaa kuin jaksan) ja kettu pysyy skarppina maassa. Mahdollisesti seuraavana juttuna onkin pään asettaminen maahan, jonka sheippaan niinkuin Eetultakin
Otsikko tuleekin sitten siitä, miten ihanaa on yrittää hillitä kahta treeni-intoa pursuavaa koiraa. En oikeasti keksi mihin käyttäisin Eetun mielettömän motivaation aina iltaisin, kun ei jaksa tehdä kuin jotakin pienempää. Unskin treenaaminen nostaa sillä kierrokset niin ylös, ettei voida tehdä mitään pilkun viilaus juttujakaan. Työn alla kun voisivat olla enimmäkseen avoimen kaukojen hiominen, kapulan pito-treeni tai voittajan kaukot. Mihinkää näistä pienen raketin keskittyminen ei tässä mielentilassa kestä, joten jotain muuta pitäisi keksiä. Ollaankin vahvistettu kolikon nostaminen lattialta-temppua, joka sekin on jo ihan piece of cake!
Laitetaan tämä päätös vaikka uuden asunnon piikkiin (jonne muutamme viikon sisään), mutta ajattelin että hakisin meille treenipaikkaa nyt jonnekin. Aiemmin jo piti, mutta en uskaltanut vielä sitoutua hieman paikkaansa hakevan arjen keskellä. Nyt tekisi mieli, mutta mitä ja kumman koiran kanssa. Eetun kanssa kuumottelisi päästä aksaamaan, jotta päästäisiin taas kisaamaan. Unskin kanssa tahtoisin jatkaa agilityn alkeita, mutta mietin käytäisiinkö kuitenkin ensin vaikka jossakin arkitoko tyylisellä kurssilla. Näkisi miten pikkukettu olisi hanskassa kesän jälkeen, kun ei olla päästy porukassa treenaamaan. Odotan innolla muuttoa juuri siksi, että päästään useammin liikkumaan myös ihan keskustaan jossa on paljon häiriötä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti