Tammikuussa Uudenvuoden aamuna lähtimme ajamaan kohti Joroisia hakemaan uutta perheenjäsentämme kotiin. Pieni poika sai nimekseen Unto ja pojista tuli heti kaveruksia keskenään. Jo pian huomasin kuinka paljon luonnetta pennussa olikaan ja hieman jännityksellä odotin mitä siitä kasvaisi. Tammikuu menikin kokonaan pentuhömppäillesssä. Eetun kanssa paneuduttiin kunnolla agilityyn ja koettiin askelia niin eteen- kuin taaksepäin
Helmikuussa blogikirjoitusten perusteella ollaan oltu todella aktiivisia, sillä tekstit pomppii tyyliin; "oltiin treenaamassa tokoa.... sitten lähettiinkin agilityyn.... josta mentiin lenkille sen ja sen kanssa". Oivoi, haikeudella muisteleekin noita aikoja kun koulua oli satunnaisesti ja päivisin aikaa pelkkään koirailuun. Aktiivisesti siis treenattiin tokoa ja agilitya sekä kaikkea muuta mahdollista satunnaisesti. Unski kasvoi ja opiskeli koiranelämää ahkerasti tutustuen uusiin koiriin, ihmisiin ja treenipaikkoihin
Maaliskuulta ei niin paljon kuvia olekaan, mutta sitä enemmän hienoja hetkiä. Kaikessa hiljaisuudessa tilasin meille agilitylisenssin ja käytiin korkkaamassa ensimmäiset viralliset kisat! Ensimmäiseltä viralliselta radalta koskaan saatiin 5vp ja sekin oman pienen mokani takia. Tottakai ärsytti, mutta ei mennyt kauaa kun oltiin jo Jyväskylän kisoissa josta irtosi ensimmäinen nolla! Radalta maaliin tullessa tuuletin ja huusin kuin mielipuoli, mutta voi sitä fiilistä. Treenattiin siis koko kuukausi agilitya hullun kiilto silmissä ja kuola poskella: se oli niin meidän päälaji. Unto kasvoi kasvamistaan ja treenattiin pikkuhiljaa enemmän. Käytiin myös molempien koirien kanssa avustamassa koirakoulun kursseilla vieraana koirana sekä Eetu kävi hierojalla
Huhtikuussa lumet alkoivat hiljalleen sulaa ja ajatus keväästä hiipi mielessä. Unto täytti 5kk ja ihmeteltiin minne aika oli oikein kadonnut. Unski kävi myös ensimmäisessä mätsärissään, jossa käyttäytyi kuin pieni unelma. Ei sitä kiinnostanut paikalla hyörivät koirat tai yleinen hälinä, pieni otti ihan rennosti. Aukaisin myös pitkään kestäneen tokomasennus solmun, jonka jälkeen ymmärsin koiraharrastusta taas hieman paremmin ja aloimme treenaamaan hyvällä mielellä
Toukokuu on siitä ihana kuukausi, että koiraharrastaminen ottaa kunnolla siivet alleen. Mistä oli siis toukokuu tehty? - Ensimmäisistä agilityn ulkotreeneistä, mätsäreistä ja agiltykisoista, takapihalla tokoilusta ja Unton rakkaudesta uimiseen
Kesäkuussa valmistuin kauppiksesta merkonomiksi ja ovet olivat auki maailmalle. Tiedostaen mahdollisen muuton suurempaan kaupunkiin aloin panostamaan arkitottelevaisuuteen, vaikka muuten otettiinkin kesä vastaan rennoissa tunnelmissa. Saatiin ihania vieraita (yllä oleva kuva) jonka ansiosta sitä taas tunsi rodun vähän enemmän omakseen. Käytiin myös Jyväskylässä agilityn SM-kisoissa turisteilemassa Unskin kanssa ja ostin kunnon agilitykengät. Kesä ja koiratapahtumat on parasta!
Heinäkuun odotetuin tapahtuma oli Agitrotu, jossa oltiin kisaamassa. Viimeksi keväällä virallisissa kisoissa olleena hinku kisakentille oli kova, etenkin kun rata meni meidän osalta aivan nappiin! Oli siistiä olla edustamassa rotuaan tällaisessa tapahtumassa ja saada ihmiset tajuamaan, mihin corgista oikeasti on. Kuukauden aikana sain myös ilmoituksen, joka mullisti elämämme täysin: sain opiskelupaikan Joensuusta! Muuten olin koko kesän töissä, jonka ansiosta treenaaminen painottui lähinnä agilityyn molempien koirien kanssa
Elokuun aikana löytyi Joensuusta kämppä, joten huoli siitä etten saisi koiria mukaan oli ohitse. Muuten nautittiin viimeisestä kuukaudesta, jonka viettäisimme tätä tuttua ja ihanaa elämää. Nähtiin paljon koirakavereita ja treenattiin agilitya ahkerasti - juuri täydellinen elokuu. Ajatus sen loppumisesta sai välillä kyyneleet silmänurkkiin, kun tulevaisuus oli koiraharrastamisen osaltakin ihan auki. Vuoden lempikuvat taitavat olla edelleen Ellasta ja Untosta otetut kuvat. Niistä välittyy aina yhtä ihana, herkkä tunnelma siitä miten kaksi kaverusta voi rakastaa toistensa seuraa ja olla kuin luodut toisilleen :)
Niin se kesä loppui ja syyskuu alkoi muuton sekä uuteen kouluun ja paikkakuntaan tutustuessa. Koirat olivat syys- ja lokakuun aikalailla Jämsässä, joten kirjoitukset olivat lähinnä poikien ikävöintiin ja tulevan suunnittelua. Kävin syyslomalla Jämsässä, jossa ehdittiin treenaamaan agilitya ja elämään hetki tuttua kaavaa. Joensuussa tutustuttiin uusiin tuttavuuksiin (iso kiitos!) ja opeteltiin uutta arkea. Paljon energiaa ei treenaamisen juuri jäänyt ja vietettiin aikamoista kotikoiran arkea. Lokakuun lopussa Eetu täytti 3-vuotta!
Ihme kyllä, marraskuussa on jopa alkanut tapahtua! Sen aikana ehdittiin pitää yksi tai kaksi corgimiittiä, treenattu enemmän ja lenkkeilty ahkerasti. Kuukauden kovin juttu oli kuitenkin uusi, rakas Nikon jonka ansiosta kuvia alkoi omastatakaa tulla enemmän ja marraskuun koleus unohtui ja näytti jopa hienolta valokuvissa. Ilo loppui lyhyeen kuitenkin Unpen tullessa kipeäski, joka meni kaavaa "kun yhdestä päästään, niin toinen jo tulossa tilalle". Eläinlääkärillä käytiin useaan otteeseen ja Unton pääsi sairaslomalle. Eetun kanssa vietettiin laatuaikaa kahdestaan vähän aikaa
Joulukuun alussa elettiin jo tavallista arkea, ennenkuin koirat lähtivät loppuvuodeksi Jämsään. Talvi ei tuntunut enää yhtään pahalta kameran linssin takaa, vaan oikeastaan aika kauniilta
Tiivistettynä tämä vuosi paini ihan eri sarjassa kuin edellinen, mutta se on hyväksyttävä niin. Kirjoitin ensin monta lausetta siitä, kuinka lupailin tästä vuodesta aktiivista ja niin ei käynyt. Selasin kuitenkin tämän postauksen ylöspäin ja tajusin kuinka paljon ehdittiinkään tehdä. Mehän käytiin kisoissa, saatiin tuloksia, käytiin viikoittain ja päivittäin treenaamassa ja kulutettiin aikaa vaikka kuinka paljon. Ollaan otettu Eetun kanssa huimia askelia harrastamisessa ja olen oppinut toimimaan sen kanssa. Jotenkin kaikki tämä on vähän unohtunut, kun suunnitelmia on joutunut aina siirtämään erinäisten velvoitteiden tieltä. Toivotaan että tulevasta vuodesta tulisi hieman erilainen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti