paimenkoiran saappaissa

Eilen oli jännä päivä! Mentiin käymään Vekin kasvattajalla ja pyydettiin Tiia ja Pokka-velikin mukaan, jotta olisi matkaseuraa. Koko viiden hengen koiralauma pääsi reissulle mukaan. Vierailun erikoistarkoituksena oli päästä näyttämään Vekille lampaita ja nautoja. Lauantaina Vekki pääsi näkemään myös ensimmäistä kertaa hevosia, kun otin sen mukaan koirien hierojalle sitä varten. Reaktio hevosiin olikin ihan erilainen, kuin mihinkään aiemmin nähtyisin jänniin asiohin: niille pöhistiin ja mörähdeltiin ihan tosissaan ja kierrettiin matalana ympärillä. Hetken kuluttua uteliaisuus kuitenkin voitti ja pentu uskalsi rentoutua ja katsella tarkemmin suuria eläimiä. Tähän väliin voisin vielä raportoida, että kuten arvelinkin, niin Eetu oli taas aika pahasti jumissa ja tarvitsee lähiaikoina useamman käsittelyn. Unskilla oli tavanomaisia koiran jumeja, eikä fyssari osannut sanoa ovatko ne tulleet agilitysta vai muuten vain. Unski käsitellään kuitenkin vielä toisen kerran. Tulevaisuudessa Eetu alkaa käymään säännöllisesti hieronnassa, nyt aikaväli käsittelyillä on ollut selvästi liian pitkä. Onneksi lähiaikoina on alkamassa koirahierontakurssi ja vihdoin pääsen sinne! Kurssin jälkeen pystyn itse käsittelemään koiria ja ehkäisemään jumeja, oon niin innoissani! Ainiin, myös Unski pääsi katselemaan hevosia ja tyypillisesti niille oli pakko pöhistä, mutta pikkukettu olisi myös mielellään mennyt pällistelemään itse aitauksen sisälle

Takaisin sunnuntaihin, kasvattajalla oltiin aluksi sisällä ja kerrottiin kuulumisia. Pennut tajusivat heti olevansa vanhassa kodissa eikä vieraskoreudesta ollut tietoakaan. Isot koirat saivat viettää vierailuajan koiratarhauksessa, koska Pian Lilla-nartulla oli juoksut. Sitten olikin jännittävä hetki, kun mentiin katsomaan lampaita. Heti kun kasvattaja laski lampaita aitaukseen, niin Vekki nauliutui tuijottamaan niitä. Itsekin olin ihan haltioissani, kun katsoin kasvattajan ja Lillan työskentelyä lampailla, niin hienon näköistä ja nousi kyllä kiinnostus taas lajia kohtaan! Me mentiin aitaukseen ensimmäisenä ja laskin Vekin hihnasta. Hetken se katseli lampaita paikallaan, mutta lampaiden liikkuessa se oli jo salamana perässä. Uusi tilanne tai isot liikkuvat eläimet eivät pelottaneet sitä ollenkaan: intohimoisesti paineli niiden perässä ja tavoitteli lampaita. Vietti löytyi tosi nopeasti ja rohkeasti ajoi eläimiä aitauksessa. Lopulta kaappasin syliini pennun, jonka sydän vain hakkasi, silmät pelasivat hedelmäpeliä ja läähätti vain onnellisena kieli pitkällä :D Kasvattaja sanoi, että jos nt Vekki alkaisi kamalasti haukkua lampaiden liikkuessa, niin se tulisi viedä pois. Vekistä näki edelleen kuinka kiihtynyt se oli ja Pokan mennessä aitaukseen se alkoikin nykiä takaisin ja vinkumaan, joten vein heti pois. Kasvattajan mukaan Vekiltä löytyi heti vietti hommaan ja se oli sekunnissa lampaiden perässä.  Kuitenkin kuten itsekin huomasin, niin lopussa se alkoi olla jopa liian kiihtynyt, joten tulevaisuudessa pitää keskittyä siihen, ettei se tule kiihtymään aivan päättömästi. Itselleni tuli kyllä yllätyksenä, miten nopeasti se oikeasti antautui tuohon hommaan, vaikka kaikki oli ihan uutta ja suurikokoiset eläimet rynnistävät pitkin aitausta ja pieni pentu silti tiukasti mukana

Oli myös mielenkiintoista nähdä, miten Pokka reagoi lampaisiin. Näiden kahden erona ollaan huomattu, että Pokalla on selkeästi hieman "pidemmät piuhat" ja se on rauhallisempi, kuin Vekki. Pokkaa aluksi hurjistutti uusi tilanne ja lampaat aivan kuten olisin Vekinkin olettavan käyttäytyvän. Lopulta Pokkakin alkoi saada ideasta kiinni, eikä sitäkään meinannut pois lampailta saada. Kuitenkin nyt jo huomaan miten reagointiherkkä ja terävä koira Vekistä tulee kasvamaan, joten en voisi olla tyytyväisempi siitä työstä, mitä olen jo tässä vaiheessa sen kanssa tehnyt. Sytyttelyn jälkeen käytiin vielä lampaiden kesäaitauksessa kävelemässä Ardiente-koirien kanssa, kun mukana oli pentujen lisäksi Romi ja Lilla, joka on pentujen Naava-emän sisko. Pennuissa oli ihan mielettömästi vielä energiaa ja etenkin Vekki vain juoksenteli päättömänä pitkin niittyä. Sisälle tullessa koirat pääsivät vielä pesulle, jonka jälkeen jaksoivat riehua sisällä vielä ikuisuuden. Kasvattaja antoi lopulta kakaroille luut, jota ne rauhoittuivat syömään. Vekki ei voinut luopua luustaan millään, oli pakko käydä pissilläkin se suussa! Kasvattajan luokse tehdään varmaan toinenkin reissu lähiaikoina, niin tuo toinenkin osapuoli pääsee mukaan. Lisäksi kasvis lupasi, että corgipojatkin pääsevät viimeistään keväällä paimentamaan, superkivaa!