Vekki

(c) Sonja Löfgren

FI AVA BH PAIM1 TK1 RTK3 Ardiente Don Perro ATDs STDc STDd GS-E JS-E RS-E

Vekki

28.7.2013

australianpaimenkoira, uros

TERVEYS
lonkat: A/A
kyynärät: 0/0
polvet terveet (2014)
VA0 (normaali), lukumäärä: 0
SP0 (puhdas)
LTV0 (normaali)
silmät terveet (2018)
CMR1 N/P
CEA terve
Paino: 21-24kg
Korkeus 48-49 cm

HARRASTUKSET
Agility: AGI-3, SERT-A x 2, SERT-H
Paimennus: PAIM1 ja ASCA paimennuksessa (lampaat STDs Qx1, ankat)
Rallytoko: RTK1, RTK2, RTK3 , kilpailee mestarissa
Toko: TK1, AVO1

Näyttelyt: JUN-H (haettu tarpeeksi vanhana, eli valion arvoa varten toimiva tulos)

Agility Games Maksien Suomenmestaruus pronssia 2018
Hakunilan Seudun Koiraharrastat ry Vuoden 2017 Agility Maksien Seuranmestari

Vekki Koiranetissä

Ota yhteyttä melissa.markki@gmail.com / Contact me: melissa.markki@gmail.com

4v (c) Sonja Löfgren

3v(c) Jenna Oinonen

1,5v

(kirjoitettu Vekin ollessa nuori) Jo vuosia sitten meille meinasi tulla australianpaimenkoira, mutta ei tullutkaan ja myöhemmin samana vuonna tuli Unski. Olen haaveillut omasta australianpaimenkoirasta jo erittäin kauan, vaikka mietinkin unelmoidessani välillä että pärjäisinkö oikeasti niin haastavalta tuntuvan rodun kanssa. Olen onnellinen ettei liian haastavaa koiraa silloin joskus tullut, sillä näiden vuosien aikana olen kasvanut tosi paljon koiranomistajana kuin ihmisenä sekä taitoa ja kokemusta on tullut todella paljon. Kun sitten tein päätöksen että nyt on aika, tiesin mitä halusin ja millaista koiraa etsin. Pentulaatikon reunalla sydämeni suli jo ensiviikkoina tälle mustavalkoiselle pullukalle, jota nimitettiin työnimellä Paksu Peteksi. Seurasin pentujen kasvua ja tämä pentu tuntui aina eniten omalta: siitä löytyi luonnetta, se oli kontaktinhaluinen, leikki täysillä mutta ei ollut pentueen pahin öykkäri tai tuntunut käteen liian vaikealta. Niin siinä sitten kävi, että sain päättää kahdesta pennusta kumman tahtoisin ja toinen niistä oli Vekki, joka meille sitten muutti. On käsittämätöntä miten Vekki on ollut juuri sellainen, mitä toivoinkin sen olevan. Toivoin yksilöä, jonka kanssa pärjäisin arjessa kuin harrastamisessa, mutta kuitenkin rodulle tyypillisillä ominaisuuksilla joiden kanssa piti olla tarkkana pennusta lähtien kuten vahtiminen. Tiesin että pentuaikana voin vaikuttaa paljon ja tein pennun ja minun suhteesta ainutlaatuisen: näytin sille maailman ihmeitä ja katsoimme yhdessä jokaisen kiven ja kolon, jonka ajattelin saattavan sitä jonakin päivänä hämmentää. Ehkä tämänkin ansiosta Vekki ottaa uudet asiat hyvin vastaan, se on aina ollut alustavarma ja muutenkin hyvähermoinen koira. Ihan mahtava ensimmäinen rodunedustaja, josta olen saanut fiksun ja hyvän harrastuskoiran!

(c) Sonja Löfgren

(c) Miranda Mäki

(c) Siiri Rantala

Koska Vekki on ensimmäinen PK-kokoinen koirani, niin se on päässyt tekemään ja harrastamaan vähän kaikenmoista:

Agility on ykköslaji. Aloin tekemään pennun kanssa pohjia jo luovutusikäisestä lähtien ja ollaan käyty useilla vierailevilla valmentajilla, jotka ovat sanoneet Vekkiä lupaavaksi koiraksi. Vekki on hyvin irtoava ja estehakuinen koira, joka tarjoaa paikkauksia ohjaajan virheisiin ja pystyy reagoimaan viime tipankin ohjauksiin tehokkaasti. Ohjauksiin se tulee kiltisti mukaan ja on saanut kehuja siitä, että se hypätessään on matalana (vertaa bordercollie) eikä pää pystyssä ja jalat kropan alla (tyypillisesti auspai). Vekin kanssa aloitettiin virallisissa kisaaminen talvella 2015 ja ensimmäisistä kisoistaan se otti tuplanollan ja seuraavista tuli jo SERTI ja siirto kakkosluokkaan! Kesällä 2017 Vekki nousi kolmosiin ja samana syksynä se mitattiin luokkamuutoksien vuoksi pikkumaksiksi. Aikuistuttuaan Vekki sai aivan uutta bensaa liekkeihinsä agilityssa ja se kestää hieman vähemmän ohjaajan virheitä. Ennen Vekki oli radalla melko hiljainen, mutta nyt ohjaajan ollessa epäselvä tulee suusta kyllä tiukkaa palautetta ja kommenttia siitä, jos ohjaajaan ei olla tyytyväinen.

Tokossa kilpailtiin Vekille vuotiaana koulutustunnus TK1. Nykyään treenataan tokoa ja tottista kun hyvältä tuntuu ja painotetaan paljon asennetta ja ilmettä, tarkoituksena kisata ihan valioksi asti. Rallytokossa alettiin kisaamaan ihan huvin vuoksi kun juuri mitään uutta ei alokasluokan eteen täytynyt opetella. Huomasin kuitenkin että rallytoko sopi meille erittäin hyvin ja siitä tuli kokoajan kiehtovampaa, kun alkoi pitää tavoitteet korkealla. Tavoitteena on rallytokovalio ja sen jälkeen viimeistään palaillaan tokon pariin tavoitteellisemmin. Koira on saanut sen verran ikää ja kasvanut henkisesti, että nykyään sen kanssa tokonkin treenaaminen on mahtavaa.

Palveluskoiralajeista treenataan hakua. Muihinkin lajeihin pohjia on ja potentiaalia riittää, mutta Vekin kasvaessa aikuiseksi päätin että jotakin rajausta on nyt tehtävä. Tiputettiin lajimäärä alemmas ja oikeastaa sivulajeja ei tehdä juuri ollenkaan. Katsotaan palataanko niihin joskus!

Kuten sanottu, niin Vekin kanssa on kokeiltu ja tehty todella monipuolisesti eri lajeja. Koirafrisbee on ihan ykkönen Vekille, vetohaluja riittää niin mun, pyörän tai suksien edessä ja nenä pelaa niin vihreän teen kuin sienienkin etsimisessä. Ihan mahtava koira jokaiseen lajiin.

Luonteeltaan Vekki on sellainen ikuinen pikkupoika varustettuna australianpaimenkoira urokselle tyypillisillä ominaisuuksilla. Kokonsa puolesta Vekki luulee olevansa siro ja pieni rakkaudenkaipuinen koira, vaikka todellisuudessa se hellyyspuuskissaan muistuttaa enemmän sotanorsua: hän haluaa mahdollisimman lähelle, mahdollisimman nopeasti. Se tahtoo tehdä aina oikein ja ottaakin palautteen hyvin vastaan. En ole sen varmaan koskaan nähnyt tekemän tahalleen mitään typerää kisatilanteessa. Arjessa Vekki on sellainen koira josta huomaa helposti milloin jossakin asiassa sen kanssa ollaan menty harmaalle alueelle ja käytös muuttuu epävarmaksi. Kun käytöstä korjataan suuntaan tai toiseen, niin tuntuu että koko koira rentoutuu kun tietää taas miten toimia oikein. Vekki pyrkii kokoajan lukemaan mua, mitä en alkuvuosina itse paljoakaan huomannut, mutta lähes jokainen siitä mainitsi. Tottakai näin että sille on tärkeää tehdä mulle oikein, mutta nyt tunnistan koirani joka pienillä huomaamattomilla eleillä kysyy jatkuvasti minulta ohjeita ja seuraa käyttäytymistäni. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään maaninen piirre, vaan rentona liikkuvan paimenkoiran lähes huomaamatonta tarkkailua.

En usko että tulen enää koskaan saamaan yhtä täydellistä ja itselleni sopivaa koiraa. Olen saanut kaiken mitä halusin ja niin paljon enemmän tässä mustavalkoisessa, täydellisen kokoisessa tyypissä.

(c) Jenna Oinonen