17 maaliskuuta 2018

"Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeni. Kaikki on siis muuttunut" — Anthony De Mello


Blogin puolelle tuossa jonkin aikaa sitten mainitsinkin, että katsoin meidän kalenteriin sopivan tokokokeen lähitulevaisuuteen. Ilmopäivää edeltänä iltana olinkin sitten haukkana istumassa koneella ja kyttäsin minuuttien kulumista keskiyöhön, sillä nyt en halunnut jäädä rannalle ruikuttamaan. Saatiin paikka kokeeseen ja niin se sitten konkretisoitui, että olisimme menossa vuosien jälkeen vihdoin tokokokeeseen! Jos jollekin lukijalle on epäselvää, niin Vekille kisattiin vuotiaana TK1. Kuitenkin jokaisessa kolmesta kokeesta paikkamakuusta tuli koira päälle, häiriköi tai inisten nousi ja liikkui kun muut makasivat. Mua alkoi ahdistaa ja vanhoilla säännöillä avoimessa mentiin vielä paikkiksessa piiloon. Sitten uusista säännöistä tuli viidakkorummutusta ja päätin, että kisaamme vasta sitten. En halunnut tilannetta, jossa olen piilossa ja joku menee häiriköimään toisten luo etkä voi itse olla koiran tukena. Alettiin myös samalla treenata Vekin tokoilmettä, joka kaipasi kohennusta koska enhän mä osannut vielä kaivaa Vekistä kaikkea potentiaalia irti. Opeteltiin nämä vuodet, että toko voi olla kivaa ja Vekki kasvoi aikuiseksi ja se pystyi vastaamaan treeniin kun oli itsevarmempi ja tulisieluisempi. Treenit ennen koetta menivät jokseenkin hyvin, vaikka lopulta koetta edeltäväinä viikkoina ei tehtykään niin paljoa kun olin suunnitellut. Koe oli Lahdessa VAU:n hallilla. Onneksi Lahdessa on ihania tuttuja ja saatiin yöpaikka edeltäväksi yöksi Miralta, jolla on Ardiente koira Vuk. Oli ihanaa ajella perjantaina rauhassa Lahteen ja tietää, että ei ole mikään kiire minnekään ja koko ilta aikaa olla rennosti. Haettiin ruokaa, käytettiin koirat lenkillä ja chillailtiin sisällä. Illalla lähdettiin katsastamaan VAU:n halli ja minä treenasin Vukin kanssa agilitya, koska luultavasti alan kisaamaan sen kanssa virallisissa kisoissa. Vukin kanssa hikoillessa tulikin sitten oma pää ja kroppa väsytettyä hyvin. Sitten vielä muut koirat ulos, iltapalaa ja sen jälkeen olinkin positiivisesti yllättynyt kun huomasin olevani ihan valmis nukkumaan. Onneksi sain myös nähdä lähtölistan illalla ja se vaikutti rotujen ja koirien osalta hyvältä. Vekki sai reunapaikan ja suurin osa koirista oli narttuja ja ainut uros pienikokoinen staffi - ei siis pelättävää. Aamulla jännitti välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta ehdottomasti oli hyvä idea tulla jo edeltävänä päivänä paikkakunnalle. Ei olisi psyyke kestänyt ajaa yksin tuntia kisa-aamuna.

Mähän valitsin tämän kokeen monesta syystä, mutta yksi iso tekijä oli tuomari. Ollaan Vekin kanssa sen verran traumatisoituneita ryhmäliikkeistä molemmat, että mä tarvitsin tuomarin kenet tunnen etukäteen. Olen rennompi kehässä silloin kun tiedän tuomarin olevan hyvä tyyppi. Ja vielä ihanampaa oli, kun liikkeenohjaajakin oli vielä erittäin hyvä tuttu, nimittäin Vekin veljen omistaja Tuuli. Tuulin kanssa on nukuttu monet leirit samassa huoneessa ja oli hauskaa kun oli tuttu tyyppi käskyttämässä. Vekki oli hallilla rento. Olin ehtinyt verkata sitä paikkaistumista varten, kunnes meille ilmoitettiin että avoimen luokan ryhmäliike tehdäänkin poikkeuksellisesti viimeisenä. Erään kisaajan auton rengas oli puhjennut ilmeisesti isolle tielle ja hän myöhästyi aloituksesta. Pyörittelin kyllä taas silmiäni tälle meidän tuurille, että aina jotakin poikkeavaa sattuu. Vekki oli vielä avoimen luokan viimeinen koira, joten se tulisi menemään suoraan yksilöliikkeistä paikkaistumiseen. Yksilöliikkeet oli onneksi jaettu kahteen osioon, jolloin ei tullut niin pitkää suoritusta ja vielä paikkaistumista siihen perään.


Ja sitten pisteisiin. Tuomarina Harri Laisi.

Seuraaminen 8.5
Vekki menee AINA vähän jumiin, jos seuraaminen on ensimmäinen liike. En tiedä ottaako se mun jäykästä olemuksesta vähän painetta, mutta muutama haistelu sieltä tuli ja pysähdyksissä ei keskittynyt kunnolla. Tylsää kun tämän eteen ollaan tehty niin paljon töitä, mutta kyllä siellä oli paljon hyvää ja työn tulostakin. Ei me olla näin pitkää seuruuta kyllä myöskään tehty.

Liikkeestä seisominen 10
Minä en tiennyt että uusilla säännöillä koira täytyy kiertää nyt aina tiettyä kautta ja kiersin sitten väärää kautta. Hyvä seisominen ja ei liikahtanut perään, mitä tekee rallyssa. Hyvä Vekki!

Luoksetulo 10

Liikkeestä istuminen 10
Mua jännitti niin paljon tehdä istuminen ensimmäistä kertaa kokeessa, että aivan tahattomasti muutin tempoa käskyä antaessa aavistuksen.

Ruutu 10
Hieno ruutu! Erityisen ylpeä olen ennakointivihjeestä, johon Vekki vastasi hyvin ja alkoi samantien hakea katseella ruutua ja sen jälkeen lukitti sitä katseellaan.

Nouto 9
En ole varma mistä pistemenetys lähti, mutta ei se nyt täysien pisteiden kympin arvoinen minustakaan olisi ollut.

Kaukokäskyt 0
Siis mitä. Noutohan oli toisen setin ensimmäinen liike ja jo kehään tullessa huomasin, että Vekki oli vähän puhki ja ei täydessä keskittymistilassa. Onneksi nouto oli ensin, jolla sain sitä nostatettua. Sen jälkeen yritin kovasti nostaa Vekkiä vielä lisää, sillä tiesin että kaukoista ei tule mitään jos se laskeutuu yhtään jumitustilaan. Alkupaikkaan siirtyessä näytti vielä lupaavalta, mutta sitten se ei reagoinut mun käskyyn. Ei mitenkään tyypillistä Vekkiä ja ihan uusi tilanne, että lähes kolmannellakaan käskyllä se ei reagoi. Kaukojen eka vaihto on ollut aina vaikea, etenkin jos jätöstä ekaan käskytykseen on pitkä odotus. Mutta ei mitään tällaista! Lopulta Vekki laskeutui kuin hakattu pieni koira maahan aivan säälittävään asentoon jalat kippuralla ja tyyliin lonkalleen. Tiesin että ei ole mitenkään mahdollista saada sitä sieltä enää ylös ja eihän se käskyihin reagoinut. En tiedä miten se saa itsensä tommoiseen jumitukseen. En kuitenkaan halunnut tarjota sille tilaisuutta olla kuuntelematta käskyjäni, vaan vaadin tekemään vaihdot lukuisilla lisäkäskyillä. Istumaan nousuissa päädyin jo käskemään sitä arkisella "ISTU"-huudahduksella, kun kaukojen oma käsky ei aiheuttanut mitään reaktiota. Ihan kysymysmerkkinä saa olla, että mikä tää homma oli. Vapautuksen jälkeen se vastasi kuitenkin sosiaalisiin kehuihin normaalisti.

Hyppy 10
Luojan kiitos kaukojen nollauksen jälkeen saatiin yksinkertainen liike seuraavaksi, jossa oli aika taattu onnistuminen ja Vekkikin nosti ilmettään.

Merkin kierto 10 
Merkkiin keskittyi hyvin ja teki tiiviin kiertämisen.

Paikkaistuminen 10
Ehdin kehästä ulos ja hengähtää ehkä muutaman minuutin, kun jo käsky kävi tulla ryhmäliikkeeseen. Vekki alkoi tässä vaiheessa olla aika puulla päähän lyöty, koska on tottunut rallyssakin tekemään suorituksen kerralla purkkiin. Nyt kun koetilanteessa kolmesti viriteltiin, tehtiin töitä ja palkittiin, niin se vähän alkoi uuvuttamaan pienen paimenkoiran aivoja. Kehään mennessä Vekki oli vähän huuruissa edellä kulkevista tyttökoirista ja haisteli parissa kohtaa maatakin. Tässä kohtaa saan kyllä kiittää itseäni siitä, että päädyin opettamaan sille paikkaistumiseen kaukopalkan. Palkkaan aina Vekkiä kisoissa lelulla, mutta tähän otettiin ruokapurkkipalkka joka jätettiin ennen kehään tuloa. Sain Vekin ohjaksista taas paremmin kiinni, kun muistuttelin vihjesanoilla odottamassa olevasta palkasta ja Vekki alkoi höristellä korviaan mun jutuille. Mähän päätin opettaa kaukopalkan työkaluksi siihen, jos ryhmäliikkeessä olisikin joku ahdistava tilanne tai levoton koira. Kun Vekki keskittyy palkan odottamiseen, niin se blokkaa ympärystön ja keskittyy siihen milloin saa vapautuksen juosta mun kanssa palkalle. Opetus oli mennyt toivotusti perille, sillä se vastasi vihjesanoihin palkasta todella hyvin ja otti taas skarpin työilmeen. Jättäessä toivoin että  se tajusi mitä oli tullut tekemään, sillä sanoin käskynkin vielä tavallista hiljempaa. Onneksi jännitys oli aivan turha, sillä Vekki teki liikkeen todella varmasti, ehkä kerran vilkaisi toiseen suuntaan (ei edes sinne missä muu rivistö oli vaan seinään) ja palasi samantien tuijottamaan mua. Ei merkkiäkään siitä ettei tietäisi mitä tekee ja istui samassa asennossa koko minuutin! Palatessa meinasin mennä väärältä puolelta koiraa, mutta tajusin korjata linjaani kun katsoin muita. Miten oon voinut unohtaa tämmösen linjan uusissa säännöissä....

Yleisvaikutus 9
Tuomari oli kirjannut itselleen nuo pari kohtaa ylös jotka yllä myös itse mainitsin (seuruu, kaukot, jäävissä mun moka koiran luo palatessa) ja niistä sanoi pari sanaa. Tämän jälkeen jatkoi että: "ja muutenhan se oli ysiä ja kymppiä" joka tuli itselleni aika iloisena yllätyksenä, koska en ollut ehtinyt juuri katsoa mitä pisteitä meille näytti.

 AVO1 278.5p ja 3.sija 



Palkkaamisen jälkeen alkoikin sitten jännittää. Jotenkin kaverini oli sellaisessa käsityksessä, että ykköstulos olisi meillä aika pienestä kiinni, jonka vuoksi mullekin tuli sellainen fiilis että nyt ei uskalla olla varma. En ollut itse nähnyt mitä pisteitä sieltä tuli, joten oli uhkarohkeaa sanoa. Tuomarin jakaessa pisteitä hän kruunasi heti neljännelle sijalle tulleen ja kertoi heille ykköstuloksesta, jonka jälkeen puhkesinkin sitten hymyyn. Heti seuraavaksi Vekki kutsuttiinkin kolmannelle sijalle ykköstuloksella. Hämmentynyt ja epäuskoinen fiilis, että sitten kuitenkin oltiin menty pisteissä reippaasti minimin yli ja selvä ykköstulos. Tokossa sitä vaan on niin pienestä joskus pisteet kiinni, että on helpompi olla nöyränä ja epäuskoinen siihen asti, että saa tuloksen mustaa valkoisella ja se on täyttä totta. Mutta me tehtiin se!!! Vekki teki sen!

Oon niin onnellinen, että päätin nostaa kissan pöydälle ja katsoa meille tämän kokeen. Paiskitaan töitä aina tehokkaammin kun päämäärä on kalenterissa valmiina. Nyt saadaan tehdä ihan uudet treenisuunnitelmat voittajasta ja alkaa uudella innolla tehdä liikkeitä, joita ei olla vuosiin tehty. Ja unohtaa vihdoin avoimen luokan liikkeet, koska onhan niitä nyt helvetti tehty. En malta odottaa että pääsen kentälle tekemään luoksarin stoppia, ohjattua noutoa ja hyppynoutoa nyt tosissaan! Ja miten palkitsevaa vihdoin jättää tämä luokka taakseen ja siirtyä korkeampaan voittajaluokkaan. Uskon että paikkamakuu traumankin kanssa tulee olemaan helpompaa, kun voittajassa taas maataan ja se on Vekille helpompaa. Ja toki voisi olettaa, että taas yhtä korkeammassa luokassa koirat ovat paremmin hallinnassa ohjaajillaan. Nyt on sellainen tokokipinä päällä, että en malttaisi odottaa ensi viikkoa jotta pääsen kentälle. En oikein vieläkään tajua millaisen kynnyksen olen itselleni näiden vuosien aikana asettanut tokosta ja niin me silti tänään oltiin kokeessa, mulla oli rento ja turvallinen olo koirani kanssa ja pystyin olemaan meidän omassa kuplassa - vaan minä ja koira. Ja nyt me heti tämän kokeen jälkeen saadaan kiitollisina siirtyä ihan uusiin kuvioihin ja mikäs sen parempaa juhlia tätä työvoittoa: uusi luokka ja koira ja ohjaaja joka rakastaa nykyään tokon treenaamista!





Lahden pikareissu kruunaantui vielä kokeen jälkeisellä ison porukan Mäkkäri-reissulla, jossa ehti vaihtaa kuulumia Ardiente porukalla. Siitä hakemaan corgit Miralta ja Tuulin kanssa vielä jäälenkille. Vekki jäi suosiolla autoon lepäämään, sillä energiaa täynnä olevissa corgeissa oli ihan tarpeeksi kun ne yhdessä jahtasivat ja leikittivät Vekin veljeä Deviä. Lenkin jälkeen otettiin vielä velikullat kahdestaan ja otettiin poseerauskuvat. Lopulta sain peräkonttiin kolme erittäin väsynyttä ja tyytyväistä koiraa ja ihanan lyhyt tunnin kotimatka sujui täydellisessä auringonlaskussa.

Ei kommentteja: