tolleri tuli taloon ja juha oreniuksen valkka

Noniin. Asunnon pääluku on lisääntynyt kahdella jalalla ja neljällä tassulla. Niistä toinen on alle vuotias novascotiannoutaja Kaapo, joka ei ole kyllä uusi tuttavuus bloginkaan puolella. Kaapo ei ole millään tapaa mun, mutta todellinen koiraharrastajahan ei ikinä heitä hyvää tilaisuutta pois ja jollakin tapaa tuo loputon energia on sammutettava, joten työstetään agilitya ja tokon alkeita. Potentiaalinen pieni orava, jolla kyllä riittäisi intoa tehdä ja tuntuu että osa asioista tapahtuu sen kanssa ihan itsestään. Kuten eilen tehtiin hallilla mutkaputkea ja ilman ohjaamista käskytin vain Kaapoa putkeen jonne se aina irtosikin myös takaaleikkauksena. Lelulla palkkaantuu hyvin, ruoka kelpaa ja noutajamaiseen tapaan yhdessä työskentely pienellä pelleilyllä on maailman parasta!

Unskin pitkään tunteneet ja minun tuskailuni kuulleet tietävät, että Unskihan ei juuri leiki mun kanssa, eikä aina yksinkään. Viime vuoden tavoitteisiinihan olin asettanut Untolle, että saisin sen innostumaan vetoleikeistä. Muutama kuukausi sitten käydessäni tavoitteita läpi totesin, että joo ei nyt ihan toteutunut, mutta ei ollut niin masentava olo, koska yhteistyö oli kuitenkin parantunut huimasti. Ja aloin treeni treeniltä palkkaamaan sitä enemmän lelulla, kun otin pari sen lempipalloa aina mukaan ja sain muutenkin myytyä vinkupallojen ihanuuden. Nythän se leikkii jo melkein millä pallolla tahansa, edelleen bilettää ympäri hallia komentaen lelua ja ei juuri muhun vilkaise - mutta kuten aiemminkin sanoin: se on riittänyt. Eilen Unto pääsi vähän duunaamaan esteille ja mielenkiinnosta päätin palkata sen Kaapon ja Vekin treenilelulla, eli hihnapätkän päässä olevalla narulelulla, jossa on villasukkaan tungettu muovipullo sisällä. Suosittelen, halpoja opiskelijan leluja joista koirat on aina ihan kikseissä :D Ja sehän leikki! Ensimmäisellä palkkauksella se alko tapporavistelemaan pulloa, jonka jälkeen vasta hihkaisin kuvaajan paikalle. Videolla on kuitenkin nyt meijän palkkausleikkimistä, jollekin se saattaa näyttää laiskalta, mutta mulle aarre: Unski pitää lelusta kunnolla kiinni, pitää otetta vaikka kiskon lelua, jahtaa sitä, mälvää sitä tyytyväisenä kun on voittanut sen ja jos varastan lelun niin syöksyy perään. Erävoitto!

Vekki teki älyhyvän keppitreenin!

Tänään meillä oli Juha Oreniuksen valmennus. Ratapohjaan kotona tutustuessa olo oli enemmän kuin matematiikankokeessa, sillä en vain saanut käsitettyä miten jotkin kohdat olisin tehnyt. Rataan tutustuessa Oreniuksen kanssa sitten selvisi, että itseasiassa aika monta kohtaa olin ajatellut ihan oikein. Tutustuessa rataan tuli semmoinen olo, että ainakin tullaan tekniikkaa tekemään enkä uskonut, että taipuisin mitenkään joihinkin peräkkäisiin takaakiertoihin, sillä ne ei oo meidän vahvuus: minä en vaan saa itteeni liikkumaan, enkä muista vetää koiraa hypyn yli ja Vekki kieltää ne herkästi, kuten Jennan valkassa joskus tuli esille. Ensiksi otettiin 1-4, johon tein ajattelemani ihmisnuolen. Juha käski hyssyttää koiran vieläkin enemmän, jolloin kolmoselle tuli parempi linja. Sitten 6-8. Takaakiertoon sain yllättävän hyvin. 7 hyppy vaati pari hutia, jotta tajusin että sekin täytyy oikeasti ohjata. Kasilla saksalainen oli mulle ihan uusi juttu, oonhan noita "treenannut" aina joskus, mutta ajoitus ja tekniikka ihan kuraa, en osaisi radalla tehdä. Nyt paneuduttiin kunnolla. Laura videoi meidän treenin ja sano "annan sulle tehtävän, kato noi kaikki toistot ja sitten se viimenen mikä meni hyvin ja mietipä mitä teit toisin". Olin alkuun ihan myöhässä, jään varmistelemaan liian pitkäksi aikaa takaakiertoon jolloin koira lipsahti aina mun ja siivekkeen väliin saksalaisessa. Sitten Juha näytti missä oon ja milloinkin, jonka jälkeen aloin olemaan ajoissa. 9-12 muista, että kutsu koira tiukasti vasta kun tarvitsee, nyt saatoi ihan helpoilla hypyillä jännityksissäni kutsua ja kerätä sitä jo kokoon turhaan, jolloin 12 takaakierto-päällejuoksussa se ei lähtenyt kiertoon, koska olin pyytänyt sen jo liian aikaisemmin tulemaan liki. Kun löysin rytmin siinä, niin meni hyvin. Toisella setillä tehtiin mun painajaista: 17-22. Takaakiertoihin Vekki lähti hyvin, mutta unohdin sen selän taa ensiksi kun aloin kääntämään päällejuoksuun, kunnes Juha totesi että tehään pelkällä persjätöllä. Ja en olisi uskonut: mutta me tehtiin se!! Kolme vaikeaa lähes peräkkäistä takaakiertoa ja mä ehin, vaikka eihän se nättiä ollut! Treenin lopuksi Orenius kommentoi, että hyvältä alko ohjaaminen näyttää ja just tälleen pienissä osissa etenen, muuten kuulemma Vekillä näyttää perusasiat todella hyvältä, joten asteittain vaan hankalampia juttuja. Jes!