Tämä päivitys on laahannut luonnoksissa jo useamman viikon, niin tapahtumarikasta ja sitten taas ei meidän elämämme on ollut. Tiivistettynä, jatkamme tästä eteenpäin elämää koirien kanssa kolmisin. Käytännönjärjestelyitä on hoidettu, itse palaan pian töihin mikä tietää luopumista ihanista pitkistä vapaapäivistä ja rajattomasta ajasta koirien kanssa, noh ompa ainakin rahaa. Jo hetken kestänyt sääjumalien kamppailu taitaa vihdoin olla ohitse: kevät on täällä! Ensimmäisen keväisen viikon olin itse jossakin allergiahuuruissa tuon katupölyn takia, joten koirien aktivointi oli lähinnä päästää ne juoksemaan turvallisessa paikassa ja koittaa itse pysyä tolkuissaan. Onneksi on pieni lähimetsä, jossa käydään nykyään päivittäin jonkinlainen kaarros, koska Vekki liikuttaa koko lauman kiitettävästi. Koirat ovat löytäneet leikkitavan, joka sopii kaikille. Nykyään joka lenkillä Vekki juoksee edellä jäniksenä, corgit kirittäen tiukasti perässä. Vekistä on mielettömän hauskaa, kun toiset jahtaavat sitä ja se saa painaa satalasissa pitkin metsää karkuun. Corgeille tämä on tavattoman hyvää liikuntaa, sillä ne ovat vähän laiskempia irtoamaan haastavampaan maastoon, mutta Vekin härnätessä nokan edessä ei voi muuta kuin lähteä perään. Hauskaa on miten corgit välillä menevät helpomman kautta ja jäävät odottamaan Vekkiä (miksi juosta perässä, kun se saamarin kakara kuitenkin kohta on taas iholla), kun taas Vekki vetää silti pitkiä juoksupätkiä kauempana. Allekirjoitan täysin tuttuni sanat viime kesältä: "kyllä jokaisessa corgiperheessä pitäisi yksi kelpie olla!". Ei välttämättä kelpie, mutta pointtina kuitenkin miten monipuolisemmin corgitkin saa liikkumaan, kun on yksi pitkäjalkainen juoksuttaja joukoissa.
Ollaankin otettu viimeisten viikkojen aikana kaikki irti auringosta ja oltu ulkona mahdollisimman paljon. Eetun kanssa saa taas hakata päätä seinään, koska teiden sulaessa sen tassut alkavat taas laahata karkeaa maata vasten mikä tuntuu koirasta varmasti epämiellyttävältä. Ihan kuin tämä ei vielä riittäisi, niin katujen ollessa kuraisia ei Eetu voi millään kävellä normaalisti, vaan jokaista tassun paikkaa ja askelta on harkiten sovitettava, jotta ei varmasti osuisi mutaan tai vesilätäköihin, arg! Eetu ei tee helpoksi pitää sillä hyvää kisakuntoa, onneksi pian on kesä ja sitä voi viedä päivittäin uimaan. Unski pysyy hyvin parituntisilla lenkeillä mukana, mutta loppupuolella sitä saa jo vähän vetää perässään ja pikkuketusta on kaikki paukut käytetty! Halusin ostaa koirille uuden frisbeen, josta tuli ihan hitti etenkin Vekin silmissä. Koppeja se ottaa jo lyhyistä heitoista hyvin ja bilettää sitten onnellisena lelu suussaan. Minä en väsy ihailemaan koiraani, joka pystyy liikkumaan niin monipuolisesti kuten kiipeämään puuhun tai hyppäämään ilmaan frisbeen perässä. Corgin liikkuminen on kuitenkin rajallisempaa
Treenaattukin on agilitya, tokoa ja pelastuskoirahommia. Tokoilemassa oltiin eräs päivä hallilla, jossa tsekkasin E:n voittajan liikkeiden tilanteen. Aloitin seuruuttamalla vähäsen, naksuttelin ja palkkasin kun oli hyvin kuulolla. Tästä suoraan ketjutin kokeenomaisesti seuruun, istumisen ja ruudun. Olin rakentanut valmiiksi kaksi ruutua, joita Eetu ei etukäteen nähnyt. Halusin päästä testaamaan kuinka hyvin se oikeasti on sisäistänyt ruudun idean. Olin laittanut namialustat molempiin ruutuihin valmiiksi, jotta koira saisi varmasti palkan oikeasta asiasta. Eetu irtosikin tosi hyvin ruutuun, söi palkan ja vapautin sen luokseni. Tästä jatkettiin vielä kokeenomaisesti muistaakseni luoksetulon, metskun ja kaukot. Luoksarissa stoppi oli taas ihan löysä, siitä en palkannut vaan uusin. Muistaakseni kaikki muu oli aika hyvää, jopa metsku nousi yllättävän hienosti vaikka tehtiin ihan tasamaanoutona! Tunnaria vielä erikseen useampi toisto. Näistä treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, jopa sellainen että tässähän uskaltaa haaveilla jo kokeeseen menosta ehkä tämän vuoden puolella! Vekin kanssa tehtiin seuraamista, jääviä, hyppyä ja merkkiä. Hypystä se on jo ihan liekeissä, vaikka tietenkin korkeus esteessä on ihan säälittävä. Alkuun se vain astui hypyn yli, jolloin jalat kopsahtelivat esteeseen. Otin sitten enemmän innostusta mukaan, jolloin Vekki jo pomppasi laudan ylitse ja takajalatkin pääsivät kopisematta ylitse. Tämä ihan siksi, että alusta asti tulisi sellainen draivi tähän liikkeeseen. Enempää en tokotreeneistä muista, paitsi että merkkikin edistyy jo kivasti sellaisen "ai astunko tän töttörön päälle vaan??"-säädön jälkeen :D
Agilityssa lähinnä Vekin kanssa ollaan tehty jotakin tavoitteellisesti, edelleen Eetun ja Unskin kanssa vähän kevyemmin ja harkitummin. Vekin kanssa ollaan palattu homman ytimeen, nimittäin siihen hulluun intohimoon ja paloon tehdä, joka ei siis missään nimessä oo kadonnut minnekään. Kuitenkin kyseessä on pentu ja haluan tehdä pohjat tosi kunnolla, joten viime treeneissä edelleen keskitytty siihen että apupalkkaaja palkkaa ja leikittää Vekkiä jonkun juoksusuoran päässä. Pikkuisella oli tullut nimittäin joku ajatushäiriö siitä, että apupalkkaajan kanssa ei välttämättä voi leikkiä, koska mää oon kivoin ja multa tulee vaan kivoja juttuja eikä kannata mun luolta lähtee minnekään. Muutaman toiston jälkeen Vekki saatiin taas hulluksi apupalkkaajaankin ja nykyään se juoksee hurjalla innolla kiinni sinne leluun, eikä enää vilkuile missä mää olen. Ollaan siis harjoiteltu "eteen"-käskyä, eli vaikka jäisin jälkeen, niin penska saa paahtaa täysillä leluun kiinni eikä mua tarvii odotella, nää olleet tosi hyviä! Mainittakoon vielä, että Eetun ja Unskin kanssa käytiin kyllä Jyväskylässä agilityepiksissä. Unskin kanssa osallistuttiin aloittelevien rataan ja Eetun kanssa mölleihin. Unski oli ihanasti kuulolla, mutta vähän toista jännitti ja välillä se keksi ihan omiaan radalla :D Silloin kun keskittyi niin teki kyllä erittäin hyvin! Meidän matkanteko epiksiin kävi 3 naisen ja 5 koiran kanssa samassa autossa, jonka vuoksi koirat olivat valmiiksi jo aika väsyneitä erikoisen matkajärjestelyn takia. Tämän takia Eetukin oli tosi vaisu, sillä tuli ihan kummallisia virheitä joista huomasi kuinka poikki se oli. Esimerkkinä ihan tavallisten esteiden ohittelu, ei yhtään omatoimista estehakuisuutta ja lähinnä räksyttämistä päin naamaa.
Pelastuskoiratreenit oli viime perjantaina. Meidän lisäksi paikalla sattui olemaan vain yksi muu treenaaja, joka hänkin oli ensin jo lähtemässä pois. Sovittiin kuitenkin, että pidetään treenit kahdestaan. Ensimmäisenä Vekki, jolle 3 piiloa. Toivoin edelleen sellaisia paikkoja, että Vekin pitäisi oikeasti käyttää nokkaansa eikä sillä olisi paljoa mahdollisuuksia pelata näöllä. Onneksi treenikaveri oli useamman hälykoiran koulinut konkari, jolta sain paljon ideoita ja vinkkejä. Erona viime kertaan oli se, että en tiennyt juurikaan missä ukko oli piilossa ja näin piti luottaa koiraan ja hoksata milloin sillä on haju. Ensimmäinen ukko oli pressuvaraston läheisyydessä, Vekki kävi tutkimassa itsenäisesti eka pressuhallin (odotin ulkopuolella). Ulos tullessaan sillä selvästi aivot raksuttivat, äkkiä sai hajun ja lähti vimmatusti hallin vieressä olevien lavapinojen luokse. Kiipeili pinoja vasten, kierteli ja lopulta löysi ukon välistä. Seuraava ukko oli aika samassa paikassa kuin edeltävänä kertana, betonipinojen välissä. Päästin Vekin alueelle aika heti kiertämään, hyvin se tutki ja löysikin tosi nopeasti. Viimeinen ukko olikin sitten n. 2m korkeudessa kaikenlaisten tavaran ja rojun seassa. Vekki kävi itsenäisesti taas hommiin ja siitä huomaa aina, milloin on saanut hajusta kiinni. Nytkin koko pieni pentu meni ihan mutkalle ja häntä heilui vimmatusti, kun se etsi ukkoa. Rohkeasti kapusi estekasojen päälle ja sieltä löysi. Vekki sai taas paljon kehuja alustavarmuudesta ja reippaudesta, millä se ympäristöään tutkii etsiessään. Itsekin olen tosi ylpeä ja iloinen siitä, että hommia tehdessään se ei aristele ollenkaan maastoa vaan keskittyy olennaiseen. Ollaan edistytty lyhyessä ajassa todella paljon, mikä on juurikin sen ansiota että aikaa ei tarvitse käyttää siihen, että opeteltaisiin toimimaan uudessa ympäristössä. Saimme myös vinkkiä alkaa treenata jo ilmaisua kuntoon erikseen.
Eetulle otettiin myös kolme ukkoa. En tiedä pitäisikö ensin treenata aina Eetun kanssa, mutta Vekin jälkeen Eetu tuntuu niin vaikeammalta ja tahmaiselta. Huomaan kuinka huonommin se käyttää nenäänsä etsimiseen ja ajautuu turhautuneena helposti näöllä etsimiseen. Paljon olisi hiottavaa, jotta Eetunkin pohjatyö saataisiin kuntoon. Luulen, että voitaisiin palata ihan vain siihen, että ukko on piilossa ja kuljetaan alueella, koira ottaa lennosta hajun ja saa lähteä selvittämään sitä jos tahtoo. Ensimmäinen ukko meni vähän lämmitellessä ja virittäessä koiraa työmoodiin. Toinen ukko oli jo paljon parempi ja Eetu irtoili kauemmaskin musta. Epäilin kuitenkin sen löytäneen ukon lopulta näöllä, joten halusin vielä kolmannen ja varmasti pelkästään hajulla löydettävän piilon. Viimeiselle ukolle mennessä annoin Eetun kierrellä vapaasti ja rohkaisin sitä käymään tutkimassa erilaisia paikkoja ja kiipeilemään röykkiöillä. Hajun saadessaan se kuitenkin paneutui siihen ja löysikin nopeasti, tällä kertaa olin tyytyväinen koska se varmasti käytti nenäänsä. Vähän sain vinkkiä siihen, että minun kannattaisi mielummin panostaa vain Vekin kanssa treenaamiseen, koska kahden pelastuskoiran treenaaminen on kuulemma todella raskasta. Vielä ei kuitenkaan lopeteta, ehkä sitten katsellaan uudelleen tilannetta kun Vekin kanssa aletaan tekemään enemmän tosissaan ja laajemmin.
Sunnuntaina käytiin treenaamassa hakua metsässä. Vekillä kolme ukkoa, joista kaksi tehtiin (enmuistatermiä) niin, että päästin V:n sahaamaan aluetta ympäriinsä ja hajun saadessaan se sai lähteä selvittämään sitä. Viimeinen ukko tehtiin pistona ja helpotettiin haamuna. Vähän olin tuota haamun ottamista vastaan, mutta suostuin kuitenkin. Ensimmäiset kaksi ukkoa löytyivät hienosti, Vekki irtosi todella laajasti ja määrätietoisesti eteenpäin, kuitenkin kävi välillä tsekkaamassa meidät. Viimeinen ukko olikin nopea, koska haamun nähdessään Vekki teki suoran piston helposti. Oon kyllä niin rakastunut tähän penskaani, että huhuh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti