koiria 24/7

Oodi joululomalle, koirat ovat saaneet ainakin luksusaikaa. Tosiaan hierontakurssin viimeinen kerta oli tuossa joskus (lomalla ei oo niin justiinsa) ja samalla Eetu käsiteltiin kunnolla läpi. Pieniä jumeja vielä löytyi, mutta sovittiin että aletaan nyt tekemään jo pientä treeniä kuten keppejä ja ohjaustekniikkaa. Muuten oon hieronut muutaman kerran corgeja ja yhä enemmän rutiinilla alkaa menemään, koirilla menee jopa silmät kiinni ja jopa rentoutuvat. Nyt ollaan leiriydytty Keski-Suomeen ja Joensuuhun palataan luultavasti ensivuoden puolella. Pentuagility meiltä jäi väliin, mutta kyselin mitä tunneilla tehdään ja käytiin omatoimisesti tekemässä. Vekki on tehnyt nyt treeneissä paljon putkea mm. pimeitä putkikulmia, mutkaputkia, takaaleikkauksia ja putkeen hakemista. Mikään ei ole pentua jänskättänyt, vaan sinkoaa esteelle kuin isompikin agilitykoira. Yhdissä treeneissä kokeilin jo ohjata sitä putkelle (ennen antanut sen sheippaamalla irrota sinne itse) ja näytin kädellä, jolloin Vekillä meni ihan pasmat sekaisin. Se alkoi räkyttää päin näköä ja komensi "prkl muija mitä yrität säätää??". Samantien hommat meni jäihin, käskin Vekin maahan rauhoittumaan ja itse ingoorasin komentamisen täysin. Samalla manasin mielessäni, että nytkö siitä jo tommonen tuli, hyvästi söpö pentu ja tervetuloa komentava agilityraketti. Treeneissä oon nyt huomannut, että mun ei kannata vielä yrittää ohjata Vekkiä kädellä, koska se lopettaa irtoamisen heti ja tulee hihaan hyppimään ja räkyttämään. Jos sen sijaan ohjaan vaan kropalla ja annan pennulle tilaa, niin se tekee hommia ihan täysillä keskittyneesti. Ollaan tehty nyt putkea ja muutaman hypyn sarjaa. Uusina juttuina otettiin puomi, jota pentuagissa oltaisiin poissaolokerralla tehty. Eli ekassa treenissä laitoin puomin irtopalan maahan ja pennun piti totutella uuteen asiaan. No, ei yllättänyt että Vekille se ei ollut kummoinen juttu

Oltiin kimppatreenaamassa Evien ja Soolon kanssa ja mukana oli myös Evien luokkakaverit Aurora ja Lotta. Vekki teki siivekkeen kiertämisen kautta putkea, mikä meni hyvin heti ku muistin taas olla huitomatta käsillä ja ohjaamalla vaan kropalla. Vekki pääsi tekemään myös vauvapuomin muutaman kerran. Harjoiteltiin myös rauhoittumista, eli istuttiin esteiden vieressä ja katseltiin kun Soolo treenasi. Myös lähdössä pysymistä, eli jätin esteen taakse ja kiertelin yhtä hyppyä ympäri ja kävin palkkaamassa. Häiriönä oli vieressä aksaava Soolo, joka ei vaikuttanut Vekkiin mitenkään. Eetu pääsi tekemään hyppytekniikkaa, kepit ja valssia kahdella hypyllä. Valsseissa huomasin sen hyppäävän edelleen niin, että veti jalat kropan alle >:( Treenien jälkeen päästettiin koiralauma pellolle juoksemaan, yllättävän hyvin meni jos miettii että allaolevasta porukasta vain yksi oli narttu. Treenireissussa oltiin yhteensä 3,5h, kotona ehdittiin vähän hengittää kunnes lähdin Vekin kanssa kahdestaan Koirakoulu Onnin joululenkille. Vähän arvelutti alkuun, koska lenkki mentiin hihnoissa keskustassa, mutta ajattelin sen olevan erinomaista treeniä, mitä se olikin. Taskut täyteen vain ruokaa ja naksutin kouraan, palkkasin kokoajan kun Vekki otti kontaktia. Aikalailla koko lenkin ajan se kulkikin hienosti vasemmalla puolella ja haki kontaktia, mitä nyt välillä päästin sen hengähtämään pitkässä hihnassa. Kotiin päästyä pääsivät vielä corgipojat omille kävelyilleen!

(c) Ilona Karjalainen

Muuten ollaan lenkkeilty paljon vanhojen koiratuttujen kanssa, tosin yksi hörökorva on joutunut olemaan poissa. Tosiaan, Unskin leikkausaika vihdoin koitti ja sitä ennen käytiin aksaamassa pikkuketun kanssa. Tehtiin hauskaa rataa, jossa Unto pääsi juoksemaan täysillä ja sehän juoksi. Olin ihan onnellisena, kun Unski veti satanen lasissa esteitä ja oli kokoajan hyvin kuulolla :) Leikkaus meni hyvin, eläinlääkäri kehui koiran lihaksia erinomaisiksi ja minä olin tyytyväinen. Itse leikkauksessa Unton kiveksestä löytyi kysta, joka tosin todettiin siinä hyvälaatuiseksi, mutta päädettiin kuitenkin lähetyttää tutkittavaksi. Samalla reissulla pyydettiin tutkimaan Unton silmä, joka on jonkun aikaa valuttanut tosi pahasti. Silmän vilkkuluomen alta löytyi pahkuroita, joihin saatiin silmätippa. Unskin elämä on ollut melkoisen tylsää, kun se joutuu olemaan kauluri päässä vain sisällä ja sen lisäksi silmätippa laitetaan neljästi päivässä. Eikä tässä vielä kaikki, koska leikkaushaava turposi, niin nyt useaan kertaan päivässä U:n haaravälissä pidetään pakastepussia, voi raukkaa. Nyt Unski hakee muhun kokoajan kontaktia ja tulee ujosti pälyilemään mua sellaisella "jos sun sattuis tekee mieli treenata, niin mä voisin ainakin tehä jotakin"-ilmeellä. Unski onkin opetellut laittamaan pään maahan ("Down") ja antamaan toista tassua. Leikkauksesta on jo pian viikko, mikä alkaa näkymään hieman säpäkkänä olevasta pikkuketusta, joka pyytää veljiään leikkimään ja ulkoillessa olis vaan NIIN KIVA JUOSTA. Vielä vähän aikaa Unski.