Minulla oli sinällään aika avoin lähtökohta, koska olimme vain ottamassa koiraa ilman suurempia suunnitelmia sen varalle. Rotu oli miellyttänyt silmää jo kauan ja luonteensa puolesta se vaikutti kivalta paketilta. Juu kyllähän siitä temperamentista varmaan jossakin sivulauseessa varoiteltiin. Myöhemmin talouteen astui jatkuvasti nilkoissa roikkuva, komentava hörökorva. Teini-iässä se sai ihmeellisiä hepulikohtauksia, jolloin alkoi juoksemaan ympäriinsä ja lopuksi hyppäsi roikkumaan hihaan tai lapaseen kiinni. Vieraiden nilkkoja ja käsiä se innostui näykkimään, jos vieraat yhtään innostuttivat sitä. Pikkuveljen kavereilta se vei usein pipot ja lippikset ja piti niitä aarteinaan. En tainnut olla varautua tuollaiseen temperamenttiin ja uhkarohkeuteen, mitä jopa alistuvasta Eetusta löytyi. Siinäpä sitten oltiin sormi suussa, kun en saanut rällästävää koiranpenikkaan millään kurin alle. Corgin peruskasvatukseen kannattaa varata niin paljon aikaa ja vaivaa, että se tulee tehtyä kunnolla. Haukkuherkkyys ja äänien vahtiminen on melko yleistä ja kannattaa tehdä heti selväksi millainen ääntely on sallittua. Corgit ovat kovia koittelemaan rajojaan ja yhä vieläkin syksyllä 4-vuotias Eetu kehtaa tehdä vaikka mitä typeryyksiä
Entäpä millaiseen kotiin corgi mielestäni sopii? Noh sanotaanko niin että lapsiperheen sohvaperunaksi sitä en laittaisi, mutta miksi? Koska siitä on niin paljon muuhun! Onhan se äärettömän söpö ja voi että miten isot korvatkin - mutta haloo, niiden korvien välille olisi vaikka mitä käyttöä! Minua ärsyttää miten seurakoiramaiseksi corgi nykyään mielletään, koska eikö siellä kääpiökoiraryhmässä olisi siihen sopivia koiria. Corgi on ollut oikea työkoira, jossa on temperamenttia ja tarvittavaa työkoiran luonnetta. Tällaisessa pakkauksessa olisi potentiaalia vaikka mihin, joten miksi siitä täytyy muovata vieläkin matalaraajaisempi ja raskasrakenteisempi? Sydämeni sulaa kun näen oikeasti siroja ja hyväkuntoisia corgeja, joiden silmät kiiluvat kun ne pääsevät hommiin. Onneksi rodun mainoskasvon (söpö, aina hymyilevä pehmokoira) rinnalle alkaa tulla oikeaa tietoa siitä, ettei rotu todellakaan sovi miksikään sohvatyynyksi. Ostin syksyllä erään rotukirjan, joka poikkeaa täysin kaikista aikaisemmin näkemistäni. Kirjan on kirjoittanut Päivi ja Tapani Romppainen ja sen nimi on Hyvä koira kotiin. Kirjan kuvauksena on: "Koirarodut ja koiran valinta rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan". Tässä kirjassa on kerrottu corgista juuri niinkuin pitäisi: se on toiminnanhaluinen paimenkoira, joka ei sovi pelkäksi lasten lemmiksi. Se tarvitsee toimintaa ja aktiviteetteja! Ei sovi välttämättä ensimmäiseksi koiraksi. Okei, no minullehan corgi oli ensimmäinen koira. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen ja ensimmäinen mallikappaleeni on ollut erityisen hyvä opettaja. Ehkä juurikin se sekoitus omapäisyyttä ja lujuutta vastaan kuuliainen ja yhteistyöintoinen corgi on niin hyvä yhdistelmä. Sitten koiraharrastus veikin minut mukanaan ja sain mitä parhaimman harrastuskoiran, joka on aina valmiina hommiin ja sopii vaikka mihin
Ihmisillä on mitä typerimpiä kuvitelmia corgista. Moni luulee ettei se voi juosta tai hyppiä ollenkaan, koska raajat ovat niin matalat. Joskus kaverini ihmettelivät koirien lelujen kokoa ja epäuskoisina kysyivät pystyvätkö nämä niillä leikkimään. Ei, koirani eivät ole tehty pumpulista. Corgissa ei oikeastaan ole muuta pientä kuin matala koko ja muu onkin sitten berhandilaisen kokoluokkaa. Usein ihmetellään voivatko nämä leikkiä isojen koirien kanssa, mutta corgin kroppa ei herkästi säry ja nämä rakastavat rällästää suurempiensa kanssa. Corgi toimii myös lajissa kuin lajissa! Me ollaan Eetun 3-vuoden eliniän aikana harrastettu (tai ainakin kokeiltu) agilitya, tokoa, rallytokoa, flyballia, hakua, jälkeä, koiratanssia, paimennusta ja vepeä. Eikä ole tullut vielä lajia vastaan, joka olisi lopetettu koiran kiinnostuksen puutteen takia. Kaikkeen se ryhtyy, mitä vain pystyy tekemään. Tästä rodusta saa ihan mielettömästi irti, jos vain haluaa. Useat ovatkin nähneet pelkästään kaduilla lyllertäviä corgeja ja sitten kun näkevät Eetun agilityradalla tai hakuhommissa niin suut loksahtavat auki. Jos minulta kysyttäisiin, niin haluaisin että corgilla olisi selkeä harrastuskoiran leima, eikä sitä otettaisi niiden isojen söpöjen korvien takia löhnöttämään takapihalle. Jos siis haluatte koiran jossa moottori ei lopu, mutta se kestää myös muutaman vapaapäivän sekä se omaa loistavan huumorintajun, pettämättömän luottamuksen ja aaaaaww niin söpöt korvat niin vastaus on corgi! Toivottavasti tämä avasi joitain solmuja rotua kohtaan ja ihmiset näkisivät niiden nappisilmien takana olevan vanhan karjapaimenen :)
Blogger ei anna jostain syystä lisätä kuvia :(
7 kommenttia:
Asiallinen kirjoitus ♥ Sulla on kiintiö kuvissa täynnä, itsekin ostin lisätilaa :)
Hyvä kirjoitus! Mun edesmennyt cardigan oli aika erilainen, eikä yhtään normi rotunsa edustaja. Haukkuherkkä joo jonkin verran (etenkin, kun sille meni opettamaan haukkumisen käskystä. voin kertoa, ettei ollut mikään fiksuin päätös) , mutta vinkuminen oli se juttu. Aina piti vinkumalla ilmottaa, et "hei tääl mä meen". Tyyppi myös ulvoi puhelimen ja imurin äänelle. Hyvin rasittavaa. Mun taidoilla sitä ei saanut koulutettua koskaan pois siitä tavasta..
Hyvin luupäinen oli kaveri myös. Välillä käytiin tahtojen taistoa monissa asioissa. Toisille uroksille machoiltiin kovin ja ulkona piti rähistä niille. Muuten hyvin helppo koira ja todella passiivinen otus. Ruuan eteen se teki kyllä kaikki temppunsa into piukeena. Ehkä siitä olisi saanut enemmän irti, kun olisi vaan osannut ottaa, mutta se oli vaan sellanen rauhaa rakastava lössykkä.. Ihana rotu kyllä ja sellanen solakka hyväkuntoinen corgi, ah mikä näky! Omaa silmää miellyttää enemmin cardi kuin nallemainen pemu. Cardit onkin ulkonäöltään vähän enempi sporttisia ja työkoiramaisia kuin pemut. Ehkä siksi varsinkin pemuista ennakkokäsitykset on mitä on..
Ai niin ja piti sanoa, että myös mulla on kuvien lisäys kestänyt ikuisuuden. Lisää kyllä, mutta saa odottaa varmaan tunnin :O
Loistava kirjoitus, niin täyttä asiaa. Mainitsit niin paljon asioita jotka itseäkin on ärsyttänyt corgeista puhuttaessa ihmisten kanssa, jotka vain näkevät sen töppöjalkaisen isokorvaisen hymyilevän koiran. Eräs työkaveri sanoi että hän ei ikimaailmassa ottaisi tämmöistä koiraa, joka on jalostettu pilalle, kelpaa vain sohvakoiraksi ja "eihän sen kanssa voi edes tehdä mitään kun ei se pysty juoksemaan eikä hyppimään noilla jaloilla". Sittemmin olen kyllä todistanut väitteet vääriksi agilityvideoilla :)
Toisaalta, corgissa on kaksi puolta. Meidän Sirukin on sylinyhvä ja rakastaa huomiota ja rapsutuksia ja köllimistä kainalossa... Mutta tiedän itsekin että corgi ei ole pääasiassa seurakoira, ja musta myös parasta on nähdä se palo ja innostus koiran silmissä kun se pääsee toteuttamaan itseään esimerkiksi agilitykentällä. Se on jotain niin huippua! Tokihan rodun sisälläkin on eroja, mutta pääasiassa kaikki corgit joihin itse olen törmännyt on niitä, jotka nauttii tekemisestä ja seurakoirailusta sopivassa suhteessa.
kiitos! :) ja oho täytyypä ostaa sitten kuvatilaa lisää, buu!
Lelle, sullekin on sattunut kohdalle ihanaa corgin temperamenttia! :D ja totta on ne cardit ehkä vähän sporttisempia. ja kiitos kiva että tykkäsit kirjoituksesta! ja mullakin saattaa yksittäisiä satunnaisia kuvia antaa lisätä, mutta ei toimi normaalisti koko kuvanlisäyssysteemi
Maiju, kiitos paljon ja tosi kiva kuulla että tykkäsit! itse oon niin kyllästynyt noihin väärinkäsityksiin ja oletuksiin, että oli pakko jotakin sanoa :D ja totta, kyllähän nämäkin tykkäävät olla myös sohvaperunoita ja se on ihan kiva! tosin pitäisi nimeomaan olla vastapainoa sille löhöilylle!
Aivan ihania valokuvia! Erittäin osuvaa tekstiä corgista ja sen temperamentista... Ekaksi koiraksi corgi ei sovellu mielestäni, koska se vaatii kunnon kasvatuksen ja että sille tulee selväksi kuka on pomo talossa. Fiksumpaa ja hauskempaa koiraa saa hakea. Oppii mitä vain ja aina valmis hommiin.
Äitini ihmetteli kun lähdin corgini ja heidän koiran kanssa lenkille.
Kotiin päästyämme äiti oli ihan ihmeissään miten lujaa corgi käveleekään!
Ihan hyvin pysyttiin isommanki koiran tahdissa eikä vauhti loppunut kesken, meidän "lenkki" oli vasta alkuveryttelyä energiselle nuorelle koiralle.
Serkullenikin sanottiin että "kylläpä se meni lujaa".
Corgeista on valitettavan usein näkyvillä esimerkkejä ketkä lyllertävät liikakilojensa kanssa hitaasti remmissä.
Ihanaa että joku kirjoitaa aiheesta ja herättelee ihmisiä millainen pakkaus söpö korkki isoine korvineen oikeasti on!
Tämä teksti pitäisi näyttää kaikille ensimmäistä korkkia haaveileville.
Jonna & Seita
Lähetä kommentti