kevät, ja sitten kesä

Mulla oli paras kevät ikinä. Koiriin se ei varsinaisesti liittynyt, vaan töihin. Työprojekti oli yksi parhaista, jossa oon koskaan ollut. Koirille se tiesi pitkiä päiviä, mutta niitä yritettiin paikata käymällä uimassa, lenkillä kavereiden kanssa ja ehittiin me ihan treenaamaankin joskus. Aloitettiin Vekin kanssa agilitytreenit Hannamari Niemisen ryhmässä, josta oon todella innoissani. Halusin ehdottomasti ja vain hänen ryhmäänsä, koska tiesin että hänellä olisi varmasti paljon annettavaa meille kouluttajana. Ja niin on ollutkin ja ah, kyllä se on mukavaa päästä valvovan silmän alle tekemään. Tulee treeneissäkin puserrettua itestä vähän vielä enemmän irti, kun on joku katsomassa ja kommentoimassa.

Agilityssa pidettiin kisataukoa aina kevään ASCA agilityyn asti, jossa oli tarkoitus viimeistellä puuttuvat kaksi elite titteliä. Lauantaina tuli toiselta hyppyradalta Jumper titteli JS-E. Eka rata meni päin vittua, mutta hammasta purren sanoin että otan seuraavankin radan ja sillä uhollahan me tehtiin hyvä puhdas rata heti perään. Ascassa kun radat mennään aina toistepäin, joten tutustumiset tulee samantien lähes. Lauantaina saatiin myös ensimmäinen eliten Q gamblersista. Ekalta radalta harmittavasti tuli gamble osuuden rima alas, kun ohjasin vissiin huonosti. Onneksi toiselta radalta kuitenkin Q. Oltiin taas treenattu ihan oikeita asioita, sillä kaikki viikonlopun gamblet olivat juuri sitä mihin oon panostanutkin gamblersia ajatellen ja olin vaan innoissani koska tiesin että koira pystyy kyllä helposti näihin irtoamisiin ja etätyöskentelyihin. Sunnuntaina tulikin sitten kaksi hyvää puhdasta rataa gambersista, eli viimeinen eliten titteli oli hyvin paketissa. Nyt on Vekillä kaikki ASCA tittelit agilitysta. ASCA agility valioksi tulemiseen tarvittavia tuloksia tuskin ruvetaan tosissaan keräämään. Mutta katsotaan nyt miten tuleviin kisoihin pääsisimme paikalle, että innostutaanko vai ei. Tavallisia kisoja on käyty nyt yhdet. Ne menivät ihan ok, parhaimpana tuloksena rima vitonen. Kontakteissa ei hirveästi eroa ennen tauolle jäämistä, mutta ehkä se tässä ohella kun käy kentällä palkkaamassa ja tekemässä häiriötreeniä. Hannamarin treeneissä saatiin Vekin liikehäiriöön tuleminen hyvin esiin ja oon saanut sekä sieltä että muualta ideoita treenata sitä. Tuntuukin että Veks on saanut juonesta kiinni ja se tajuaa että näihin ei saa mennä ja ei enää tuu niin helpolla läpi pysäristä. A edelleen vaikea kisoissa ja välillä haaveilen että saisinko sulkea vaan silmäni siltä että se tekee edelleen usein juoksu A:ta kisoissa (vaikka hyvän A:n tekeekin) ja sit taas treeneissä pysähtyy hyvin...



Ilmoittautuminen on laitettu sisään agilityn SM-kisoihin, jotka on sitten parin viikon kuluttua. Kisataan perjantaina ja sunnuntaina yksilöissä ja lauantaina edustetaan Australianpaimenkoirat ry joukkueessa. Pohdin pitkään joukkueeseen lähtöä, sillä siellä on edelleen rimat tapissa isojen maksien mukaan. Kuitenkin päädyin siihen että Vekki hyppää korkeitakin rimoja hyvin ja kyse on vain yhdestä radasta, mutta varmasti kokemuksesta joka tulee olemaan ikimuistoinen, yhdistävä ja saa kokonaisesta kisapäivästä ihan eri tavalla irti itse kentällä kuin katsomossa. Ensi kesästä ei voi koskaan tietää, joten kun mahdollisuus kokemukseen annetaan, niin sen haluaa kokea niin hyvin kuin voi. Nyt treenataan vielä jäljellä oleva aika, huolletaan koiraa ja sitten mennään.

      

Toukokuussa Vekki pääsi pitkästä aikaa kameran eteen, kun se tuli esiintymään yllä mainittuun työprojektiini Aktivistit tv-sarjaan. Tällä kertaa mukaan vahvistukseksi toiseen kohtaukseen pääsi Shantin koira Taika, jolloin sain about yhtenäisen näköiset koirat vaikka eri kohtauksissa olivatkin. Omassa kohtauksessaan Vekki esittää ammutun miehen uskollista koiraa. Enempää paljastamatta voin sanoa, että ohjaaja sekä muu työryhmä olivat taas aivan äimänä siitä miten koiran voi saada käyttäytymään ja esiintymään. Ihanaa palautetta ja ihana antaa näitä fiksua koiria kameran eteen, kun ne osaa kaikenlaista, kuten pysyä paikoillaan mitä ohjaajamme ei voinut ensin millään käsittää. Siis pystyykö se todella makaamaan tuossa noin kun kuvaamme?? Kyllä se pystyy, se on työkoira jonka oon kouluttanut :D 

Eetu pääsi mun kanssa tekemään tällä viikolla roolisuorituksen uuteen työprojektiini, eli Sekasin tv-sarjaan. Sain kerrankin ihan itse olla koirani omistaja ja esiinnyttiin sellaisinaan kohtauksessa kameran edessä :D

Toukokuussa ehdittiin kuitenkin käydä reissu Kiteellä Ardiente kasvattajaleirillä. Mun työpäivät meni juuri sillä viikolla aivan idiootisti, mikä pilasi kyllä vähän leiriä. Yritin toppuutella itseäni olla lähtemättä ollenkaan, koska to-su kestävästä leiristä ehdittäisiin olla vain to-pe ja kuitenkin leirin pääpäivät ovat aina viikonloppuna. Torstaina herätessä kuitenkin sydän ja pää sanoi toista, pakkasin viidessä minuutissa ja puolen tunnin sisään oli jo navigaattori väännetty kohti Kiteetä. Onneksi kuitenkin menin, sillä oli niin rentouttavaa nähdä niitä ihania ihmisiä ketä ehdin, paimentaa, hengähtää, saunoa, juoda kylmää siideriä ja nauraa. Vekki kävi lampailla kolmesti ja jokainen kerta oli aika erilainen. Saatiin hyvin ongelmakohtia esiin ja alettiin niitä purkamaan ihan kunnolla. Kolmas kerta lampailla oli kuitenkin sitten aivan erilainen ja Vekki esitteli myös sitä hyvää tekemistä, jota on saatu pääkaupunkiseudulla paimentaessa esiin. Kasvattajakin hehkutti miten paljon Vekki pystyi menemään eteenpäin yhden treenin aikana. Ennen kotiin lähtöä Vekki ja Eetu pääsi tekemään vielä rakennusetsintää. Kumpikin toimi hyvin ja Eetu oli onnesta soikeana kun pääsi töihin.



Ollaan käyty nyt paimentamassa myös kotopuolessa. Mä oon onneksi alkanut tajuamaan vielä paremmin mistä meidän ongelmakohdissa on kyse ja mikä vielä parempaa, niin alan osata toimia niissä. Vekin päätä on pistetty kyllä koville, mutta kyllä vaan eron koko koirassa näkee, kun se hiljalleen keskittää itsensä oikeisiin asioihin ja työilme on muuttunut ihan erilaiseksi. Oon todella innoissani tällä hetkellä paimentamisesta ja se on ehdottomasti Vekin kesätyö tänä kesänä.

Agilityn ja paimennuksen lisäksi on tullut käytyä yksi surkuhupaisa rallytokokoe. Ilmottauduin seuran omaan kokeeseen hetken mielijohteesta eikä hirveästi ehditty sinne mitään treenata. Meillä oli ollut työpaikan bileet edellisenä iltana ja hyvässä seurassa ilta venyi aamuun asti. Onneksi koe oli vasta sitten illalla, mutta ei kyllä pitkän viikon jälkeen olisi oikein jaksanut. Minä olin vetelä ja koira oli vähän outo sitten kanssa. Radalla huomasi että on tullut tehtyä mestarin liikkeitä liian vähän vielä ratana, koska siellä oli liikaa asiaa koiralla tehdä kokeenomaisesti. Myös minä otin meille varmaan tuhatmiljoona -10 virhepistettä ihan omalla säätämisellä. Käytösruudun oikealla seisominen oli kuitenkin sairaaaaaaaaan hieno ja Vekki oli tosi rentona siinä, ei aikomustakaan istua. Mutta niin, nyt on mestariluokkakin korkattu, vaikkakin vähän nolosti. Muistisääntö edelleen: älä mene kisaamaan kun on ollut bileet edellisenä iltana. Meillä tapahtuu kuitenkin niin paljon hyvää ja isoja asioita agilityssa ja paimennuksessa, että luulen että pidetään vielä kesälomaa tokolajeista hetki.



Sitten olis NÄÄ TYYPIT. Vekin ja Maggien pennut itseasiassa luovutetaan tätä tekstiä kirjoittaessa jo huomenna. Ihan mahtavia pentuja, jotka sai todella hyvät pentutesti tulokset sekä ovat kaikin puolin erittäin hienoja lapsia. Mulla teki pahaa jossain kohtaa sanoa, että ei kiitos en ota pentua, sillä niin pahasti menetin sydämeni näille. Niissä näkyy niin paljon Vekki ja mulla on kuitenkin haave saada jonain päivänä Vekin pentu vielä itselleni. Onneksi oli kuitenkin useampi kuin yksi syy sanoa ei ja luottaa siihen, että nämä tekevät jonkun muun niitä odottavan niin onnelliseksi.





Vekki ja Vekin ainut poika tästä pentueesta, Rikki



Vekki ja Vekin kaksoisolento, tytär Raisu <3

      

Sitten vielä pötkylöiden kuulumisia. Eetu on taas reipastunut, kun on selvitty pahin kevät jolloin oli märkää ja maa kovaa. Nyt kun nurmikko on vihreää ja maasto pehmeämpää, niin pappaeläin tykkää taas pysyä menossa mukana ja lenkkeillä. Eetullahan kuluu kynnet vinoon ja sen kanssa ei siksi voi kävellä esim asvaltilla juuri ollenkaan. Uimassa se on käynyt yhtä paljon kuin Vekki ja on pysynyt tosi hyvässä kunnossa. Välillä ei näy ikä ollenkaan mittarissa ja riehuu kuin ikinuori, mutta sitten toisinaan (kuten yllä olevassa kuvassa) on hetkiä kun se näyttää liikuttavalta, hieman väsyneeltä onnelliselta pappakoiralta. Unski taas on vajonnut jonnekin 1,5-vuotiaan tasolle käytökseltä ja joudun kiristelemään hampaita joka päivä etten tekisi siitä rukkasia. Toukokuun corgit olivat ihan nollalla treenaamisen kanssa, koska aikaa eikä jaksamista riittänyt vaan treenata kuin tuota isoihin kisoihin menevää Vekkiä. Tällainen hunningolla olo sitten aiheutti sen, että etenkin Untosta on tullut taas ihan kakaramainen eikä sitä oikein kiinnostaisi totella sääntöjä. Se karkailee takapihalta sekä lenkiltä näkymättömiin ja lähtee ihan pokkana silmieni edestä reissuilleen. Toivon että tämä olisi vain jokin vaihe ja menisi pian ohitse, sillä alkaa loppua kyllä huumorintaju. Päivitin facebookiinkin seuraavaa; "Jos koira aamulla karkaa lenkillä ja löytyy uimasta sorsan perässä, päivällä karkaa takapihan aidan yli/ali ja löytyy naapurien takapihalta käppäilemästä sekä illalla karkaa lenkillä ja tulee hetken kuluttua syötyään ihmisen paskaa, niin saako alkaa muotoilla myynti-ilmoitusta? Kuva liittyy."
Että niin. Ja Unski sai tosiaan kevään aikana itselleen kesätukan, joka sille joka kevät nykyään ajellaan. Nyt päätökseen oli vielä uusi hyvä syy, sillä ekaa kertaa ikinä Unskilla tuli hot spottia päähän. Ihan hirveältähän se näyttää kapinen kettu-lookissaan, mutta on ainakin mukava olla. Mutta kyllä se Uns osaa ihanakin olla kun haluaa ja onneksi välillä väläytteleekin myös kiltin koiran käytöstä.

Semmoinen oli meidän kevät. Seuraavaksi on sitten kesä.