tokoasiaa

Toko se on kyllä ihan omanlainen tunteiden vuoristorata. Toisena päivänä ei malttaisi odottaa seuraavaa treenikertaa ja raapustaa suunnitelmia ylös innosta puhkunen ja sitten taas joskus jo treenikentällä täytyy hengitellä syvään ettei tekisi mieli lyödä hanskoja tiskiin. Onneksi nykyään kuitenkin lähes aina mennään ensimmäisen esimerkin fiiliksissä. Tokon piti olla pannassa vielä pitkään, mutta tässä on tullut vähän muutoksia suunnitelmiin. Olin päättänyt että kisataan nyt vain agilitya kevät niin pitkälle kuin jaksetaan, mutta sitten tulikin olo että olisi se mukava nyt päästä muissakin lajeissa kisoihin asti kevään aikana. Kevät ja kesä kun on toko-rallytokoihmisen parasta aikaa, kun voi treenata ulkona ja olisi ihanaa saada uutta työstettävää ulkokaudelle. Treenattu on ja asiat hyvällä mallilla, niin haluan päästä tekemään tuloksia. Ostin jo lisenssinkin, mutta sen jälkeen sain kuulla että kaikki maaliskuun rallytokokokeet ovat täynnä. Koska rallytokossa mestarissa kisaaminen siirtyy nyt luultavasti huhtikuulle asti, niin huvikseni kävin vilkaisemassa miltä tokokoekalenteri näyttäisi. Löysin sattumalta aika kivan kokeen ja sitä ajatellen ollaankin tehty nyt jopa enemmän tokoa kuin rallytokoa. Mä oon vähän semmoinen että rakastan kisaamista, koska Vekin kanssa on niin kiva kisata ja tulokset ovat yleensä ahkeran treenin jälkeen aina mahdollisia. Haluan tuloksia, koska en jaksa ylläpitää ja hioa liikkeitä ilman tavotteita ja pyöritellä peukaloita että kai sitä joskus sinne kokeeseen sitten. Tavoitteena ei ole tokosta hakea kuin yksi hyväksytty tulos ja sen jälkeen siirtyä seuraavaan luokkaan. Siksi päätin että voin ihan hyvin pyrkiä nyt saamaan tämän tuloksen tässä rallytokonkin ohella tai ennen sitä. 

Paikkaistumisen kanssa on ehditty hakata päätä seinään. Vekki ei vaan ymmärrä että se on liike ja pienenkin häiriön tullessa valui maahan, koska se oli tuttua ja istuminen asentona vielä niin herkkä. Tätä on treenattu nyt kokeenomaisesti niin, että jätetään yhdessä palkka odotustilaan, sitten mennään remmissä kentälle ja kokeenomaisesti mennään suorituspaikalle, irrotetaan hihna ja jätetään istumaan. Ajan (tai sen yli) palaan koiran taa, vierelle ja siitä vapautan sosiaaliselle palkalle eli mun kehuille. Siitä kytken, "mennään hakemaan palkka!!!" ja juostaan yhdessä kaukopalkalle. Saatetaan tehdä 5-6 toistoa yhden treenin aikana. Yritän tällä luoda Vekille rutiinia, jotta sille ei tulisi kokeessa olo ettei se olekaan varma mitä on tullut tekemään ja tarjoaisi maahanmenoa. Ekan treenin aikana se kahdella eri kerralla valui maahan minuutin loppupuolella. Näistä ihan spontaanin reaktion mukaisesti juoksin samantien sen luo "ei, ei ei käy ei tommonen ei käy" ja ymmärti nostaa itsensä heti takaisin istumaan. Kitken tätä ajatusmallia pois, että kyseessä olisi vain "odota jossain asennossa ja jos alkaa siltä tuntumaan niin käy maate" ja se toikin parilla huomautuksella jo heti tuloksia. Kotona Vekin on pitänyt jo pitkän aikaa tehdä aina joku käytösruudun liike ennen lupaa alkaa syömään. Nää on hyviä hetkiä tehdä tätä, koska palkkion arvo on niin mielettömän suuri. Nyt ollaan ymmärrettävästi tehty pelkkää seisomista pitkään, koska se tuli ihan uutena liikkeenä. Kaveriksi on alettu kuitenkin tekemään myös paikkaistumisia. Siinä se nälkiintynyt raukka joutuu aina vähintään minuutin pönöttämään asennossa kuola valuen, kun ruokakuppi on vieressä odottamassa.

Noudossa luovutin kapulan kanssa eteentulosta. Meillä oli jonkin aikaa sitten aivan paska treeni, kun eteentulo kapulan kanssa ei vaan millään onnistunut. Joskus Vekki tekee parikin toistoa hyvin ja sitten alkaa pelleily. Kaikki ilo häviää tekemisestä, kun minä en ymmärrä mistä kiikastaa, kun tuntuu että mikään apu tai vihje ei auta Vekkiä tekemään seuraavaa toistoa paremmin. Niimpä päädyin kokeilemaan lopulta taas pistää se hakemaan kapulaa ja vihjeellä pyysin sen kiertämään yllättäen selkäni takaa sivulle. Tämä onnistui samantien ja se onnistui täydellisesti myös seuraavatkin toistot. Päätin että koska eteentulon hinkkaaminen syö vain meidän suhdetta ja pitkään rakennettua paloa tokon treenaamiseen, niin pistetään eteentulo jäähylle toistaiseksi. Sitten kun PK-kokeet alkavat tulla ajankohtaiseksi, niin palataan asiaan. Vekin ilme koheni heti kun se sai tuoda kapulan selkäni takaa ja nyt se tulee kerta kerralta itsevarmemmin ja on selvästi jopa helpottuneen näköinen. Jäävät ja ruutu näyttää tällä hetkellä hyvältä. Työlistalla ovat seuraamisen peruuttaminen, loppuperusasennot vauhdikkaista liikkeistä (ei keskity tekemään liikettä loppuun asti, vaan istahaa vauhdista epätarkasti) ja se paikkaistuminen. Muuten ollaankin jo luotu katseita myös voittajan liikkeisiin, koska kyllähän se kutkuttaisi päästä treenaamaan uusia hommia. Mutta siihen saakka että 1-tulos avoimesta saadaan, niin pyritään työstämään se mahdollisimman hyväksi paketiksi.

Jos voittajan liikkeitä ajatellaan, niin vain tunnari on edelleen pahimmillaan lähtökuopissa. Ohjatun Vekki osaa, hyppynoudossa ei ihmeellistä (tosin pitää muistutella metallikapula), ruudusta seuraaamaan tulo on tuttua sekä luoksetulon stoppi tuskin tulee olemaan mikään suuri työmaa. Kaukotkin ovat tuttuja, tosin vielä arvon että millä tekniikalla opetan istumasta seisomisen ja seisomisesta istumisen, kun leirillä sai vinkkejä tekniikoihin. Paljon osia mitä on kyllä tullut tehtyä ja ne täytyy vaan herätellä esiin. Edelleenkään Vekistä tuskin tulee ikinä pääasiallisesti tokokoiraa, joten mulle riittävä palkinto on että saamme nyt treenata tokoa niin että kummallakin on hauskaa ja halu oppia uutta ja kehittyä.