Mitään mullistavaa ei ole Vekki x Maggie yhdistelmän lisäksi tapahtunut viime aikoina. Agilitya on käyty kisaamassa, mutta niistä ei juuri kerrottavaa. On se kumma miten toisina kisapäivinä tuntuu että mikään ei voi meitä estää ja koiran kanssa hitsaantuu yhteistyö täysin yhteen, mutta joinain päivinä jo ennen ekaa rataa alkaa hiipiä tunne että tuleekohan tästä mitään. Olen opetellut tsemppaamaan itselleni hyvää fiilistä kisoissa ja pitämään sen paskojenkin ratojen jälkeen, mutta sitten vaan on niitä kisapäiviä kun ei onnistu. Tuntuu että koiran kanssa on aivan eri radalla, se ei tule ohjauksiin tai tekee erikoisia valintoja joita et tullut edes ajatelleeksi. Harmi että yleensä myös näinä päivinä kisojen jälkeen pitää samantien laittaa kisailmot menemään seuraavan viikonlopun startteihin, kun toisinaan sitä vaan ajaa kaasu pohjassa kisapaikalta kotiin, haaveilee mäkkärin tai hesen ruoasta ja huokaisee helpotuksesta kun pääsee vihdoin kotiin ja kisapäivä on ohi. Noh, onneksi tämmöisiä kisoja on nykyään harvemmin ja viimeisimmät kisat menivät taas ihan hyvin. Tosin ekalta radalta otettiin keinulta vitonen ja myöhemmin hylätty, kun tuli ilman lupaa puomin kontaktilta pois. Toisella radalla keinu oli parempi, mutta puomilta taas vapautti itsensä kun tarkoituksella testasin oliko viime radan korjaus mennyt jakeluun. Viimeisen radan hyppäriltä Vekki tuli erään hypyn ohi jota en todellakaan odottanut ja kepeillä se haki toiseen väliin. Tuli todettua että se sunnuntai ilta ei ole ehkä paras aika kisoille.
Treenattu on aika monipuolisesti nyt agilitya, tokoa sekä rallytokoa. Vekin kanssa tokossa edelleen keskitytty avoimen liikkeisiin ja otettu huvitteluna vähän EVL-merkin kierto-hyppynoutoa. Hommat etenee, mutta nouto on vaan se jossa tuntuu että junnataan paikallaan. Toki samantien kun esittelin Sonjalle meidän paskan noudon niin Vekki teki juuri niin hyvin mitä ollaan treenillä nyt ajettu takaa. Eli ehkä en vielä luovuta sen eteentulon kanssa.... Paikkaistumista ja -seisomista pitäisi jaksaa tehdä paljon enemmän, mutta tuntuu vähän tylsältä opettaa niin montaa paikallaanolo liikettä samaan aikaan. Rallytokossa tehty lähinnä sarjahyppyä ja sitä käytösruudun seisomista. Viime treeneissä sain itseäni niskasta kiinni ja tein useita käytösruutu seisomisia ja lopulta vielä koemittaisen 3 minuutin seisomisen. Se oli tarkoituksellisesti tieteellinen koe ja Vekki istahtikin aikalailla tasan 2 minuutin kohdalla, josta nostin sen seisomaan ja annoin ajan kulua loppuun. Nyt tietää paremmin koiran osaamistason kestossa ja täytyy palkata vähän aiemmin.
Eetu on saanut tehdä rallytokoa ja enimmäkseen vain ketjutettuna uusia asioita ja oikealla puolella seuraamisen askeleita. Myös hyppyä on tehty talven aikana useamman kerran ja tuntuu että vihdoin Eetu kestää sen haukkumatta. Yleensä se repeää liitoksistaan näiden kiihdyttävien liikkeiden aikana ja nyt olen saanut sen pään kursittua kokoon vapauttamalla kosketusalustalla olevalle palkalle hypyn jälkeen tai ekoilla toistolla jättämällä sen hypyn taakse ja kutsumalla yli kun olen itse vähän edempänä. Jostain syystä se että lähetän sen hyppäämään tasan mun viereltäni on se pahin ja saa aikaan raivohaukkumisen. Mutta jo viime treeneissä se on kyennyt tekemään estettä hiljaa, eli voi olla että yhteinen toistojen määrä ja se että hyppyä tehdään nykyään useammin (tosin aina ihan matalalla rimalla) on auttanut siihen ettei tarvitse aina revetä liitoksistaan kun sitä saa suorittaa.
Mitäs sitten Unto. Voisi sanoa että tällä hetkellä on ollut vähän vaikeaa keksiä että mitä sen kanssa treenaisi. Ei kiinnosta eikä ole kannattavaakaan hinkata rallyn avointa luokkaa liikaa, vaan lähinnä muistutella ajoittain niitä vaikeimpia kohtia ja ylläpitää osaamista. Ylempien luokkien liikkeitä en jaksa opettaa, kun opetan niitä tällä hetkellä kisatavoitteellisesti kahdelle muulle koiralle. Täytyy olla jotain realistisempaa, jotta tulee tehtyä kunnolla. Siksi olen keksinyt uuden projektin nimeltä "ehkäpä Unto joskus tokokokeeseen". Ollaan useammat treenit nyt tehty tokon alokasluokan liikkeitä ja eihän se nyt ihan naurettavalta näytä, kun muistaa kenen kanssa treenaa eikä vaadi mitään kympin tokokoiran suoritusta. Ainoana ihan alkeissa on kapulan pito, koska sellaista tasapaksua, vakavaa "istu ja pidä kapulaa"-asiaa ei ole hupi-Untolta koskaa vaadittu - ainoastaan hauskuutteluna noutoa ja kapulan nostoa. Pohjat on kuitenkin kaikilla liikkeillä olemassa ja jo parilla treenillä ne on saatu nostettua ihan kisamittoihin. Pientä perusasennon viilausta, niin koira olisi jopa liikkeiden ketjuttamista vaille valmis. Katsotaan mihin asti tämä innostus kantaa, mutta ainakin toistaiseksi on ollut hauskaa opettaa vaihteeksi koiralle ihan alimman luokan helppoja ja yksinkertaisia tehtäviä ilman kikkailuja. Ja tosiaan, jos nyt ajatellaan että Unto vaikka joskus starttaisi tokokokeessa, niin se on jo suuri saavutus ja mahdollinen 1-tulos ihan extraa. Katsotaan!
Agilityssa on käyty tekemässä niitä perkeleen kontakteja. Sen siitä saa kun ei kisoissa pidä niistä tarpeeksi hyvää huolta, niin hetken saa ihailla miten hyvältä näyttää ja sitten alkaa taas paikkailemaan kun alkaa lipsumaan kriteereistä. Lisäksi kaikkea pientä kisoista TO DO-listalle jäänyttä ihan järjestelmällisesti. Kyllähän sen huomaa miten paljon asiaa on jota pitäisi muistaa tehdä, mutta onneksi aina treeni puree. Yksi viikonloppu muuten sain vihdoin asian, jollaisesta olen vain voinut unelmoida kaikki nämä vuodet: AUTOHÄKKI!!! Uutena 600€ maksava autohäkki, jonka sain kuitenkin erittäin halvalla ja se sopi tismalleen mun autoon. Kuvassa mittasuhteet vähän vääristää eikä tilaa sivuille jää kuin nuo pienet pyöreät alueet etuosassa. Vekki matkustaa omassaan ja corgit omassaan, jonne ne onneksi mahtuu kyllä ihan hyvin. Oli ihanaa saada purkaa kaikki aikaisemmat viritelmät ja pyhittää vain takakontti koirien matkustamiselle. Ja nyt kun avaat peräkontin niin sieltä voi ottaa tasan sen kenet haluaa, eivätkä kaikki ole tarjoamassa itseään kontista ulos. Enpä olisi uskonut että tulevan kesän pelastus saapuu luoksemme jo helmikuussa, mutta nyt on yksi iso kallis asia ostoslistalta pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti