Ensimmäisellä kerralla käytiin perusteellisesti kouluttajan kanssa läpi jokaisen treenaajan tavoitteet, ongelmankohdat ja kehityskohteet. Meidän kehityskohteiksi sanoin oman liikkumiseni, ajoitukseni ja ylipäätään uudenlaisen koiran kanssa yhteistyön sujuminen ohjauksen kannalta. Tavoitteista pidemmälle ajateltuna kisata toimivasti ja välitavoitteena että kisataan vasta kun koira tuntuu hyvältä, toimivat kontaktit ja itsenäiset kepit. Itse treenit oli aika sukkelat ja tehtiin pientä pätkää, itselleni sain huomautuksen että mun täytyy alkaa miettimään omassa ajoituksessa myös sitä, että mitä teen kun ehdin ja mitä teen kun en ehdikään. Eli taas sitä, että mieti mitä siellä radalla teet, ajattelet yhden esteen kerrallaan vaikka kokonaiskuva onkin selkeä. Käytiin omatoimireenaamassa samoja asioita, mulle selkeästi tehokkain tapa oppia on käydä tekemässä samaa treeniä 2-3 kertaa jolloin toistoja tulee niin monta, että ymmärrän oikeesti mitä teen. Seuraavana tiistaina oli valssitreeni. Oon surkein valssaaja ikinä, etenkin pienen koiran kanssa oon oppinut että hyvinhän tässä ehtii kääntyä kun koira on jo hypännyt ja semmoista, kouluttajakin sano että mussa on minikoiran ohjaaminen kiinni. Ensinnäkin puututtiin mun tekniikkaan: alan peruuttelemaan, ottamaan ihme askelia ja oon myöhässä. Anni huuteli mulle asioita johon keskittyä: katse, askeleet, ennakointi. Hiljalleen alkoi toimimaan, huomasin että olinkin koiraa pari askelta edellä ja se tuli nätisti ohjaukseen mukaan. Tottakai se joutui vähän himmailemaan vauhtia kun hidas ohjaaja keskittyi täysin ohjaamiseen ja etenkin putkilla tulin aina koiran tielle. Mutta hei, mä opin ja olin kyllä tosi tyytyväinen! Uhosin viimosella setillä että vedän koko homman lävitse ja yllä on siitä pätkä. Viimeisillä hypyillä meinaan alkaa aina löysätä, ei sais vaan pitäs rutistaa jokainen este kunnolla loppuun saakka. Käytiin tekemässä itsenäisesti tätä samaa ja persjättöjä, nekin suju! Unski pääsi tekemään kanssa valsseja ja persjättöjä, sen kanssa sorruin kyllä ihan huolella taas löysäilemään kun ei oo niin kiire valmistella ohjausta. Persjättötreeni Unskin kanssa autto kyllä Vekin treenejä ajatellen, sillä ehdin kunnolla edelle ja tekemään ohjauksen ja koira tuli hyvin mukana. Antoi itsevarmuutta että kyllä ehin kun oon ajoissa.
Mites kontaktit? A:ta on tehty nyt vissiin kolme kertaa. Tekniikan puolesta on tullut joitakin tosi hyviä juoksukontakteja, joissa laukka on ollut juuri se mitä haetaankin. Huonoja tulee siksi, että Vekki tulee niin kovaa harjanteelle ja se lennähtää harjan ylitse, jolloin heilauksen voimasta tömpsähtää väärään kohtaan ja siitä askeleet eivät osu kohdalleen. Puomi alkaa olla taas parempi. Lupasin treenata irtoalastuloilla ja pöydällä, mutta laiskuuttani päätinkin vain alkaa pitää tsemppitreeniä oikealla puomilla. Eli käytännössä lähettiin siitä, että palkkasin kun koira kiinnostu puomista ja tarjosi siihen koskemista, jos lähti kiipeemään ja alko jännittää niin nostin pois ja lelubileet. Vauhdin pudotin kriteereistä pois, pääasia oli että Vekki teki puomin reippain mielin. Kyllä sen itsevarmuus kohosi jo parissa treenissä ennalleen ja itse oon pitänyt huolen, että se tietää olevansa maailman reippain ja rohkein koira, kun suorittaa puomin niin hienosti. Keinussa ollaan edetty siihen, että päädyssä on vain matala pöytä enää ja namialusta. Ongelma on tällä hetkellä se, että pöydän takia Vekki siirtää etenkin takajalkansa aika nopeasti keinulta pöydälle, johon namialusta nyt on vähän auttanut. Täytyy katsoa miten nopeasti otan pöydän kokonaan pois.
Kepit on tauolla. Muutama viikko sitten tehtiin keppejä ja laitoin niiden eteen hypyn, josta Vekki sai itse hakea kepeille. Eräällä toistolla hyppy meni pitkäksi ja Vee meinasi mennä tokaan väliin, kuitenkin juuri sen kohdalla hoksaten virheensä se taittoi itsensä ikävästi ekaan väliin. Tämän jälkeen aristi vähän ensimmäisiä keppejä. Onneksi fyssari oli seuraavana päivänä ja jökkiinhän tuo oli mennyt, joten kepeistä pidetään nyt breikkiä. Vekillä piti olla toinen hierontakerta torstaina, mutta fyssarin auto hajosi joten nyt ootellaan että saadaan uusi aika.
Unski on saanut omatoimitreeneissä siis hömpötellä agilitya. Rimat nykyään alimmillaan mitä siivekkeisiin voi saada, olisiko 5-10cm. On tehty useampaan kertaan irtoamista, käännöksiä, niitä valsseja ja persjättöjä sekä viime kerralla Unski sai tehdä poikkeuksena pari kertaa A:n ja kerran kepit kuudella kepillä. Ainakin yksi meidän tavoite on saavutettu, sillä jokaiset treenit mennään nykyään lelupalkalla!! Joko vinkuvalla tennispallolla tai vähän suuremmalla vinkuvalla pallolla. Unski palkkaa itseään juoksemalla hallia ympäri tökkien nenällä palloa haukkuen tai ravistellen. Eihän se edelleenkään sitä palloa mulle palauta, mutta se tuntuu kriteerinä aika mitättömältä nyt. Tietää kuitenkin että Unton harrastaminen on aikalailla tutuissa halleissa kevyttä hömppäilyä, saatika ei tuu paljoa tekemään vieraissa treenihalleissa tai -kentillä saatika tilanteissa joissa en pystyisi sen antamaan palkata itseään tollein. On tää vaan siistimpää, kun ei tarvii pelleillä namien kanssa ja voin kertoo että on pikkusen eri ilme kettupojalla kun kiitokseksi töistä saa juosta lempparipallon kanssa kuin et söis vaan palan makkaraa!
Ääääk, pitää kirjoittaa Vekin tokotreeneistä, Kaapon treeneistä sekä tärkeimpänä Eetun kuulumisista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti