Pitäisi varmaan ensialkuun koputella puuta, mutta tuntuu että Vatipäällä on jonkinsortin murkkuikä tuloillaan - tai sitten vaikkua korvissa. Leikatut urokset ovat olleet ylitsepääsemättömän ihania, käskyjä ei aina jaksaisi noudattaa niin justiinsa ja omaa kotia ja leluja tekisi mieli vahtia. Huoh, urokset. Näistä eniten ärsyttää tuo korvien kadottaminen tai käskyihin reagointi viiveellä. Sellainen että nokka liimaantuu johonkin puskaan ja vielä kolmannellakaan käskyllä sieltä ei tulla pois tai kuten eräs päivä: lopulta tullaan, mutta pysähdytään matkalla nostamaan tyynesti jalkaa! Hihnassa kiskominen ärsyttää myös, sillä vaikuttaa siltä että ne tienpientareet kiinnostavat tällä hetkellä enemmän kuin normaalisti ja ojiin tehdään sellaisia syöksähdyksiä. Syksyn pimeyden alkaessa Vekki on joutunut myös käyttämään päivittäin valjaitaan, jotka ovat edelleen oksettavimmat ikinä. Niimpä valjaat päällä hihnassa Vee ei ole täysin rento, sillä välillä sitä alkaa ällöttää ja se ei kävele kunnolla. En muista mainitsinko ostaneeni noin kuukausi sitten Orbiloc valon Vekille. Tutkin innoissani eläinkaupan valikoimaa heijastintuotteista, mutta sitten mietin että miksi tuhlaisin rahani johonkin mikä aiheuttaa koiralleni sen mielestä lähes kidutuskuoleman (=vihaa kaikkea kahisevaa ja päälle laitettavaa) - joten kerrankin käytin rahat järkevästi ja sijoitin kunnon vilkkuvaloon. Koiratarvikelaatikosta löytyy kuitenkin toinen vilkkuvalo, heijastinhuivi sekä hihnoja, pantoja ja valjaita heijastimilla. Eli öö, eiköhän ne riitä.
Viikko on jatkunut varsin agilitypainoitteisesti. Maanantain ryhmätreenien jälkeen tiistai huilittiin, mutta keskiviikkona oltiin omatoimitreenaamassa. Vekki sai tehdä maanantain irtoamissuoraa uudelleen sekä keppejä. Kuusi keppiä, taidan kokeilla nyt vähentää ihan reippaasti (kuten taisin jo aikaisemmin päättää) ja haen varmuutta tekniikkaan. Ei ole kiire! Huomenna meillä on omalla seuralla Saija Mustosen valmennus. Vihdoin päästään oppiin! Kävi vähän hupsusti, sillä sunnuntaina mennään samalle valmentajalle uudelleen, mutta naapuriseuran hallilla. Sunnuntaina on luvassa kuitenkin tätä ennen jotakin jännittävää, sillä oman seuran avoimien ovien päivä. Vapaaehtoisia kaivattiin agilitynäytökseen, joten osallistuimme Veen kanssa. Mielenkiintoista nähdä muuttuuko Veen suorittaminen kun hallissa on kuitenkin paljon ihmisiä, vieraita koiria ja melua. Vekin tuntien: ei muutu, mutta katsotaan!
Eilen hieroin kersan kunnolla. Corgin kroppaan tottuneena en osannut sanoa vielä juuta enkä jaata olisiko Vekissä jumeja ollut, mutta ei mitään poikkeavaa tuntunut. Kuitenkin tuumin että voitaisiin ottaa fyssari Helille aika ja nähdä missä mennään, kun fyysisempi harrastaminen on lisääntynyt. Vekki suhtaantui hierontaan lähinnä "hei voitko rapsuttaa samalla mun mahaa, tuntus hyvältä", mutta venyttelystä se selvästi nautti ja sulki silmänsä. Aika kalapuikkohan tuo lapsi oli kun ei olla paljoa venytelty. Vaikka eilinen hieronta oli enemmän käsittelyyn totuttelemista, niin tänään käytiin pyörällä vain kevyt ravilenkki. Tosin raviksi se ei jäänyt, sillä Vekki sekosi tajutessaan että lähetään pyöräilemään ja ampui pururadalla sellaista pitkää laukkaa että oksat pois. Kokoajan spurttasi ja selvästi nautti, kun sai juosta niin lujaa kuin tahto! Pyöräily on kivaa!
Tänään lenkillä tuli mummo vastaan, joka pysähtyi juttusille. Kertoi että hänellä on ollut karjalankarhukoira, sitten katsoi Vekkiä ja totesi "nuo on vähän tanakampia kuin ne". Köhköh. Ilouutisena vielä että corginatiaiset tulee ensviikonlopuksi kylään, wääää <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti