kultaseni, sinä olet aasi

Vekki 9-10kk

Viime viikon treenejä

Omatoimitreenattiin torstaina, otin äkkilähdön hallille joten paljoa suunnitelmia en tehnyt. Eetu sai tehdä pelkkää ruutua hallin pihalla. Näköjään käsky "ruutuun" löytyy koiran ajatusmaailmasta, sillä nykyään Eetu lähtee tosi hyvin irtoamaan heti käskystä, ennen oli yleisempää että saattoi jäädä vain jalkoihin pyörimään ja haukkumaan.  Tehtiin eri välimatkoilta, eri sivuilta ja muistaakseni kokeenomaisestikin. Hyvällä mallilla siis! Tarkoitus oli tokoilla enemmänkin, mutta ei ehditty.

Hallilla oli valmiina rata. Vekin kanssa irtoamistreeniä taas muutamalla hypyllä ja putkilla, sellaista että varmasti mentiin kokoajan silmät hulluna kiiluen! Palkkana aina maalissa kuollut lelu, ihanaa kun ei tarvitse miettiä yhtään minkä rievun sinne heittää - aina kelpaa ja pentu sanoo ÄRRÄRÄRR! Omatoimivuorolle tuli myös toinen treenaja, joka teki koiransa kanssa aksaa meidän vieressä, ei haitannut Vekkiä. Unteroantero pääsi juoksemaan rataa! Naurattaa kyllä tämä meidän aksaaminen, kun Unski on niin ihanan hallitsematon. Sillonku mennään hullun kiilto silmissä, niin ihan pokkana se saattaa jättää edessä olevan hypyn hyppäämättä ja juosta vaan onnellisena ohitse kohti seuraavaa estettä :D Radalla ei ollut kontakteja, mutta otettiin A ja puomi erikseen. Lisäksi keppitreeniä! Huomasin 12 kepin olevan vielä turhan hankala, joten tehtiin 6 kepillä ilman ohjureita. Jostain syystä Unski rakastaa keppien suorittamista ihan mielettömästi, se jopa varastaa sinne ja hakee ihan ihmeellisistä kulmista omatoimisesti, koska on vaan niin KIVAA! Välillä se tekee niitä niin intohimoisesti, että saattaa yksi väli jäädä suorittamatta mutta silti se painaa vaan menemään. Unski ei paljoa tommosista kauneusvirheistä välitä!

 PK-hommia

Vuoden ekat esineruudut! Vekin kanssahan ollaan tehty esineruutuun liittyen lähinnä namiruutua ja pudonneen esineen hakemista, sekä satunnaisena aktivointina sellaista että oon viskannut pannan, lapasen tai lelun metsään ja pyytänyt pentua mennä haeskelemaan sitä. Lisäksi olen opettanut Vekkiä rakastamaan kaikenmaailman esineitä mm. tyrkkäämällä sille lenkillä jonkin esineen suuhun, jota se ylpeänä kanniskelee. Olenkin saanut aika vannoutuneen esineen kanniskelijan. Kuitenkin, tämä oli eka kunnollinen esineruutu. Talloin silmämääräisesti sopivan kokoisen alueen (n. 10 x 5 m) ja Vekki oli odottamassa ruudun vieressä "käy"-käskyn alla. Ensimmäisellä kerralla aina ennen esineen pudottamista nostin sen selkeästi ylös ja tiputin korkealta alas, jotta Vekki varmasti hoksaisi kiinnostua esineistä ja tajuaisi niiden jäävän maastoon. Yhteensä kolme esinettä: lapanen, muovirengas ja lelu. Luvan saatuaan se lähti tosi hyvin liikkeelle, taisi hetken pörrätä alueella ja nostaa ensimmäisenä lapasen. Lapanen oli selkeästi mieluinen esine, sillä Vekki alkoi heti bilettää sen kanssa ja kiikutti sen onnellisena mulle. Ylipäätään esineet nousivat hyvin, nähdessään sellaisen Vekin ilme kirkastui ja se heti iski hampaansa nostaakseen esineen. Vielä en vaatinut tuomista käteen asti, vaan palkkasin kun merkkasi esineen (joillain kerroilla siis vain nosti, joillain palautti nopeasti). Kuitenkin ensimmäisen palkkauksen jälkeen kehotin aina käydä hakemassa esineen ja palauttaa mulle käteen. Tehtiin toinen samanmoinen uudella tallatulla alueella. Näissä jätin esineet vaivihkaa, tosin yhden muistaakseni tiputin taas näyttävästi. Vekki kävi lenkittämässä vanhalla alueella pienen kiepin ja sillä oli muutenkin vähän laajemmat kaaret. 2/3 esineistä palautui mulle kuitenkin hyvin, ainut oli lapanen jota koira ei jostain syystä millään halunnut merkata. Käveli useasti ohi ja ehdin monta kertaa aina hihkaista että JEE, mutta V ei yhdistänyt esineeseen. Lopulta sain Vekin hoksaamaan että joo, se on asia jota etsimme ja pidettiinkin lapasella hirmuiset bileet. Tämän jälkeen kävin kerran tiputtamassa lapasen selkeästi muutaman metrin päähän hieman piiloon ja lähetin koiran hakemaan, kävikin onnesta soikeana hakemassa sen ja pidettiin hirveät ÄRÄR-leikit. Muuten palkkana toimi ruoka, mutta jokaisella kerralla tein palautetusta esineestä superihanan ja leikitin sillä tai muuten vain ihailtiin esinettä kera superkehujen. Pentu oli ihan onnensa kukkuralla, niin hieno pieni mies <3

Eetu ja Unto pääsi myös esineruutuilemaan. Unton kanssa tehtiin ihan alkeita, koska sillä ei ole oikein mitään kiinnostusta random esineisiin. Ainoana esineenä toimi muovirengas, jolla ollaan harjoiteltu esineen nostamista ja noutoa, jolloin siitä on tullut Unskin suosikki. Heittelin rengasta pusikkoon, pyysin hakemaan ja Unton merkatessa (= nostaessa tai palauttaessa) naksautin ja palkka. Toistojen myötä aloin vaatimaan pikkuhiljaa esineen tuomista mun lähelle, sain jopa monta kertaa ihan käteen asti! Tämä on aika paljon pikkuketulta joka ei mulle palauta edes leikkiessä lelua. Aloin myös kerta kerralta piilottamaan rengasta enemmän, jolloin Unskin piti käyttää nokkaansa paikantaakseen lelun. Tehtiin myös muutama tasamaan muovirengasnouto, Unto osasi! Eetulle samat 3 esinettä kuin Vekille ja tallottu alue. Eetun kanssa on esineruutussa ongelmana se, että jos sillä on tarpeeksi kovat kierrokset ja "liian suuret odotukset" (= luulee pääsevänsä etsimään ihmisiä) niin esineet eivät juuri kiinnosta sitä, tai se ei vaan noteeraa niitä. Nytkin se lähetyksen jälkeen meni alueelle, haravoi sitä hyvin mutta huomatessaan esineen ei vaan noteerannut sitä. Hetken pörräilyn jälkeen se kokeili olisiko esineen ottaminen oikea vastaus ja palkkasin. En jaksanut vaatia ekoissa treeneissä palauttamaan käteen asti, koska tärkeämpää on nyt saada se aina innostumaan esineestä ja olemaan pitämättä niitä ihan tylsinä. Tehtiin toisen kerran sama setti, kun Eetu tajusi että kannattaa huomioida random tavarat jota nokan eteen sattuu. Joka kerralla esineen palautessa mulle pidettiin sillä bileet ja ihailtiin esinettä, leikittiin sillä. Eetu oli ihan liekeissä ja kaikki esineet oli siitä tosi siistejä ja jeeeee kivaa päästä töihin!

Olin erittäin tyytyväinen kaikkien koirien työskentelyyn, mutta myös ennenkaikkea itseeni! Meidän piti mennä vain lenkille, mutta treenireppu oli sopivan tyrkyllä ja fiilis oikea, joten ajattelin että nyt vihdoin tehään töitä. Olin istunut koko päivän koulussa, joten oli vain ihana saada tehdä koirien kanssa jotakin kivaa. Niimpä olin sellainen ohjaaja, jollainen haluaisin aina pyrkiä olemaan eli kannustava, spontaani ja määrätietoinen. En miettinyt liikaa, vaadin sopivasti ja annoin koiralle kaiken itsestäni. Erityisen tyytyväinen olen siitä, miten käytin aikaa tehdäkseni esineistä koirille mieluisia ja ihan oikeasti olin että "VAU OMPA HIENO ESINE TÄSSÄ KATSOPPA TÄTÄ VAUUU SINÄ SEN MULLE HAIT" ja koirissa näkyi, miten kivaa niillä oli. Ehkä juuri siksi että mullakin oli. Tällainen ohjaaja haluaisin olla useammin, silloin tulee aina hyviä tuloksia! Tein myös kaikille maailman säälittävimmät jäljet ihan äkkiä kesken lenkin, niistä ei sen enempää muutakuin itselle muistutukseksi: ÄLÄ ALA EXTEMPORE TEKEMÄÄN JÄLKIHOMMIA, SIINÄ EI OLE TOLKKUA!  :D

Maanantaina oli agilitytreenit. Käytiin sitä ennen lenkillä Vekin veljen Pokan omistajan kanssa, jolloin päätin käydä heittämässä Eetun kotiin ja kävellä Vekin ja Unton kanssa treeneihin. Hallilla oli valmiina kivanoloinen rata, mutta sovelsin sitä Unskin kanssa. Tehtiin aikalailla helppoa suoraa, mutta myös ohjauskuvioita kuten persjättöä ja valssia radan yhteydessä, toimi hyvin. Yllättävän hienosti pikkukettu tuli ohjauksiin mukaan, eikä ollut ihan mahdottoman vallaton kun kerroin ohjeet ajoissa. Radalla oli A ja puomi, jotka molemmat teki tosi hyvin. Unski pääsi esteille 2 kertaa, jolloin molemmilla kerroilla tehtiin useampaa pitkää pätkää, eli ihan kisamittaisia ratoja. Hyvin se jaksoi ja en tajua mistä se on tuota vauhtia saanut: se on paljon nopeampi kuin Eetu ja jäin auttamatta jälkeen, kun se painoi eteenpäin minkä tassuista pääsi! Kaiken lisäksi se on niin paljon irtoilevaisempi, että jään vain taakse pidättelemään naurua, kun entinen "hohhoijaa piä estees"-koira painaa liekit silmissä roihuten esteillä ja tilanteen tullen valitsee kyllä täysin omat reittinsä. Ihan mieletön into olisi nyt aksata Unskin kanssa, meillä on nyt tosi hyvä draivi päällä - katsellaan mitä tuleman pitää.

Vekin kanssa tehtiin muutaman esteen pätkiä, joissa oli loppupalkkaaja. Tämä treenikaveri ei ole ollut aikaisemmin Vekillä palkkaajana, eikä hän ollut sellainn raivokas ja tavallaan antanut kaikkeaan jotta olisi saanut koiran leikkimään kanssaan parhaimmalla tavalla. Enemmän sellaista "tässä mä heilutan tätä lelua sulle ja vähän nyin sua vastaan", jolloin Vekki menetti kiinnostuksensa herkemmin eikä ollut niin raivona lelussa kiinni. Täytyy katsoa ottaisiko kuitenkin aina vain sellaisa tyyppejä rätin päähän, joiden tietää varmasti saavan penskan leikkimään vielä tässä vaiheessa vai koittaa vaan takoa pennun päähän että kaikkien kanssa voi antaa aina kaikkensa, vaikka leikittäjä ei oliskaan aina ihan sekopää. Tehtiin myös käännöksiä, eli Vekin tullessa siivekkeelle minä niasin hieman ja tavallaan merkkasin käännöksen, Vekin tehdessä tiukan käännöksen palkka tippui heti. Näistä saatiin kommenttia, että tosi hyvin jo kääntyy! Lopuksi vielä hauska irroittelupätkä, jotta jäi sellainen JEEJEE-olo. 

Ilona leikitti Unskia ja voi pojat, Unskihan leikki! Ollaan pidetty nyt lyhyitä leikkituokioita usein, spontaanisti. Sillä on selkeästi tulosta, koska esim. maanantaina muiden ollessa radalla Unto tyrkytti mulle kokoajan lelua ja yritti ojentaa sitä. Ihan oikeasti, kokoajan. Jos yritin laskea lelun, niin heti sitä tyrkytettiin mulle takaisin. Jos otin lelun pois, niin tyrkytettiin omaa hihnaa jossa oli koira vielä kiinni. Maailman lutuisin Untero! <3 Treenit ovat menneet siis aika kivasti, arkikin pikkuhiljaa. Olen pannut tosiaan merkille, että koirilla on alkanut olla pieniä eroahdistuksen oireita sen jälkeen, kun corgit tulivat viime kerralla hoidosta kotiin. Suurta levottomuutta ja tavanomaista suurempaa sähellystä kun palaan kotiin, rappukäytävään kuulunutta haukuntaa ja äänille pöhisemistä. Onneksi huomasin merkkejä ajoissa, sillä nyt ehdin taas puuttumaan tilanteeseen ja se on alkanut rauhoittumaan. Nyt pyrin aina väsyttämään koirat mahdollisimman hyvin, riippuen siitä kauan ne tulevat olemaan keskenään. Maksimissaan olen päivällä 6-7h poissa, yritän tuonkin ajan sisällä käydä käyttämässä ne ulkona. Jos tiedän että on mikään mahdollisuus, että päivä venyisi 7-8h niin juoksen käyttämään koirat kävelyllä koulun välissä. Oon tosi huono pitämään koiria pitkiä päiviä kotona (eivät juuri ikinä päivisin 8h) ja käyn mielummin kääntymässä kotona. Yksinolon ajaksi pojat saavat useita (ajasta riippuen) jäädytettyjä luita ja kongeja puuhattavaksi, taustaäänenä soi radio. Kyllä eron huomaa heti koirista, kun niillä on alkanut olla rauhallisempi olo!