pennun treenipäiväkirja

Kirjoitellaanpa ylös sitten pienen australianpaimenrääpäleen treenejä, koska paljonhan me ollaan kaikenlaista tehty!

Istumista ja maahanmenoa ollaan tehty ihan päivittäin, nyt oon lisännyt kestoa ja välimatkaa. Maahanmenoa ollaan tehty hurjasti enemmän, koska jotenkin koen sen paljon tärkeämmäksi. Niimpä kersa tarjoaa ihan kokoajan maahanmenoa! Näissä ei itsessään oo ongelmaa, joten ollaan alettu tekemään paikkaistumisia ja -maahanmenoja. Maahanmenot aika päteviä, istumisissa pieni koira lysähtää päättäväisesti aina maahan, koska se on vaan kivempi juttu. Peruskäskyistä "jätä" on nyt aktiivisesti treeneissä ja nyt penska erottaa aika hyvin tämän käskyn muista, koska eri äänensävy. Tänään heittelin nameja sen ympärille ja käskystä jätti ne huomioimatta. Luoksetulo toimii superhyvin! Vaikka olisi kuinka kaukana, niin aina kutsuessa juoksee luokse niin kovaa kuin vain tassuista pääsee

Höpsötellen ollaan tehty satunnaisesti kaukojen vaihtoja (jumppailuna vasta), kosketusalustaa ja koroketta. Hienosti osaa yhdistää jo etutassujen nostamisen korokkeesta riippumatta! Ainiin, sitten ympäri pyörähtämistä ollaan tehty ja se menee jo ihan vettä vain. Muutaman höpsöilytempun ajattelin opettaa lähiaikoina, jos niistä saisi sellaiset virittelytemput tulevaisuuteen :) Katsekontaktissa ollaan palattu ihan lähtökuoppiin ja ehdollisteltu kontaktin ottaminen nimeen. Tarjoaa itse jatkuvasti katsekontaktia ja rohkeasti olenkin jättänyt jo palkkaamatta pelkät minuun vilkaisut, koska heti sen jälkeen Vekki tarjoaa pidempää katsekontaktia :)

Leikitty ollaan päivittäin ja vaihdeltu lelua joka kerralla. Usein leikitään paikallaan ja harjoitellaan samalla lelusta irrottamista, joka itseasiassa on tosi hyvällä mallilla. Ensialkuun palkkasin aina irrottamisesta, mutta nykyään irrotus tulee heti "kiitos"-käskyn jälkeen, joten nykyään palkkana leikki jatkuu. Juoksennellaan myös paljon meidän asunnossa huoneiden väliä, jolloin saadaan leikkiin myös liikettä mukaan. Minä juoksen ja pentu juoksee vierellä riepottaen lelua samalla, jolloin jossain vaiheessa päästän irti ja jatkan liikettä. Tällöin Vekki ryntää perääni lelu suussa tuoden sen minulle ja alkaa lelubileet. Olen hirveän herkkä nyt itse tämän leikkisen suhteen ja masennun heti, jos Vekki jääkin pelleilemään lelulla yksinään :D Kuitenkin, pikkuhiljaa olen uskaltanut myös kesken leikin heittää esineen kauemmas ja koiran rynnätessä hakeaan sitä alan sitten hihkumaan "JJJEEEEE!" ja kakara juoksee onnellisena luo lelu suussa, josta seuraa tietysti leikki. Näitä lähinnä nyt jo siksi, että penskalle tulisi mielikuva että lelu kannattaa aina palauttaa minulle, koska siitä seuraa kaikkea hauskaa. Onneksi on tullut leikitettyä tuota jo nyt mahdollisimman erilaisilla leluilla, koska esim. Eetu leikkii muovia ja kumia olevilla leluilla paljon huonommin, koska sitä ällöttää pitää niitä. Vielä Vekki suhtautuu kaikkeen lähinnä "JEEE LEIKITÄÄN JA ROIKUTAAN TÄYSII"-joten helppo vain napata ensimmäinen esine joka käteen sattuu

Viime viikonloppuna nähtiin joka päivä Vekin veljeä Pokkaa ja hänen omistajaa. Ensimmäisinä päivinä käytiin vain riehuttamassa koko koiralaumaa, mutta sunnuntaille oli luvassa erilaista ohjelmaa: mentiin treenaamaan paukkuja! Tallottiin namiruudut (Tiia molemmille koirille ja minä E:lle ja V:lle). Laitoin nameja tosi paljon ja tein niistä mahdollisimman suuria, jotta ne olisi varmasti helppo nähdä. Ampujana toimi poikaystävä ja tosiaan starttipistoolista kyse. Välimatkoja en nyt osaa sanoa, mutta ensimmäiseen pamaukseen kumpikaan Eetu tai Vekki ei reagoinut. Eetua päätin siedättää paukkuihin samalla, koska tiesin että namiruutu vetää sitä kuitenkin niin paljon ettei reagoi paukkuun samallat tavalla. Toisella kerralla ampuja oli lähempänä ja ääni oli selkeästi voimakkaampi, kumpikin koira vilkaisi. Eetua alkoi pamauksen jälkeen hieman ahdistaa, mutta sain sen jatkamaan vielä hommia. Sen jälkeen Tiia päästi Romin irti ja koirat alkoivat välittömästi juosta ja leikkiä, eli palautui kunnolla. Varmuuden vuoksi kiskaisin vielä lelun taskusta ja pidettiin kunnon leikkihetki, jolloin Eetu sai roikkua sydämensä kyllyydestä lelussa ja annoin sen jatkuvasti voittaa lelua itselleen, jotta se varmasti palautuisi täysin. Eilen tein Vekille palauttelevan namiruudun sitten runsailla nameilla, ilman mitään häiriötä. Sunnuntaina käytiin myös näkemässä Hope-corgia, jonka kanssa Vekillä natsasi tosi hyvin yhteen :) Loppuun vielä kasvukuva ja tämänhetkiset mitat:

Vekki 9vko
37,5cm / 7.9kg