Eilen tavattiin sitten Milena ja Rilla. Pojat ihastuivat samantien neitiin ja etenkin Unski ja Rilla olivat aivan samalla aaltopituudella leikkiessään. Vetivät onnesta soikeana rallia ja Eetu perässä. Koirien purettua energioitaan niityllä, mentiin sitten treenaamaan. Vähän jänskätti: milloinhan viimeksi ollaan edes tokoiltu? Ulkona? Häiriössä? Uuden koiran seurassa? O-ou.
En halunnut lyödä hommaa samantien läskiksi tekemällä mitään, mitä koira ei varmasti osaisi. Aloitettiin siis seuraamisella naksutellen, jotta koira keskittyisi heti oikeanlaiseen paikkaan, eikä innoissaan alkaisi poikittaa tai edistää. Aika hyvin Eetu malttoikin, hieman poikitti mutta huomautin sanomalla "oho" ja annoin korjata paikan. Pari vinoa perusasentoa korjasin, mutta yleisesti toimii! Tähän heti perään jäävät, joista maahanmeno hyvä mutta seisomisessa meni maahan. Sanoin "höpöhöpö" ja otin samantien uudelleen liikkeeseen. Syynä saattoi olla epäselvä käskyn äänensävy, koska kun keskityin käskyn antamiseen kunnolla niin heti jäi seisomaan. Menee aina hetki tauon jälkeen muistaa näin pienetkin tärkeät yksityiskohdat!
Seuraavaksi luoksarin pysähtymistä. Suosiolla muistuttelin kierrättämällä tolppaa ympäri ja stoppeja siinä. Vähän valuvia meinasivat olla aluksi, joten yhteen otin mukaan pienen vartaloavun ja heti parani. Kiertämisen jälkeen otin yhden vauhtiluoksarin, jossa jo Eetun juostessa ekoja metriä kaivoin villasukka palkan taskusta ja annoin koiran juosta raivolla siihen. Sitten stopin kanssa, oli hieno! Vähän valuva mun mielestä, mutta Milena sanoi ettei ollut pahasti. Kolmas toisto vielä tavallinen luoksetulo, jossa koira alkoi ennakoimaan ja hiljensi vauhtia melkein pysähdyksiin asti, aijaijai! Hihkaisin vain jotain "oho mitä meinasit tehdä höpsö" ja lähdin juoksemaan karkuun, jolloin koira kiihdytti juoksuun päästäkseen mun luo. Luoksari on meillä selvästi liike, joka tehdään satunaisesti spontaanisti niin, että koira muistaa mitä pysähdys tarkoittaa muttei tarjoaisi sitä itse ennakoimalla
Unski ei olekaan ikuisuuteen päässyt treenaamaan tokoa muiden koirien seurassa. Päätavoitteena siis oli, että koira pysyisi kokoajan kuulolla ja haluisi tehdä niitä hommia. Alkuun perusasentoa ja kontaktia siinä, hyvä! Sitten luoksetuloa, jossa Untero sai kirmata mun luokse minkä tassuistaan pääsi ja palkkaa suuhun. Lopuksi vielä paikkamakuu Rillan kanssa. Aikaa en muista, mutta yleisesti makasi tosi rauhassa ja laski pian päänkin maahan. Kehuin tästä hiljaa. Juuri kun olin aikeissa mennä palkkaamaan, niin Unski nousi joten laitoin uudelleen maahan
Yllä oleva kuva ei ole paikkamakuusta, mutta leikitään niin se sopii tekstiin. Eli lopuksi vielä Eetu paikkamakasi Rillan kanssa. Halusin varmistaa Eetun muistavan pitää päänsä jatkuvasti maassa, joten tein ensin todella lyhyen paikkiksen jotta pääsin palkkamaan varmasti oikeasta toimintatavasta. Heti perään toinen paljon pidempi paikkis, jossa koira oli todella rauhallinen ja tuijotti vain pää maassa mua. Ah, tän eteen on tehty niiiin paljon töitä! Paikkiksen lopussa yltämme lensi vielä kraakkuva varis, joita Eetu vihaa ylikaiken. Ei tehnyt elettäkään reagoidakseen linnun ääntelyyn, mikä lottovoitto!
Nyt kun on todella ainoa joka koirien ulkoilutuksesta vastaa, niin ymmärtää millainen ero erilaisilla lenkeillä on. Jos lenkki jää vähänkin lyhyeksi, niin koirien korvat ovat jatkuvasti herkkänä ja on pakko reagoida kaikkiin ääniin. Tänä aamuna heräsin jo ennen klo 9.00 ja lähdettiin pitkälle lenkille ennen kouluun menoani. Kierrettiin läheisiä kortteleita ja poikettiin siitä lopuksi metsään. Kotiin päästyämme naksutin vielä molemmille (lähinnä Eetulle, Unto oli sen verran väsynyt) tassujen pyyhkimistä pyyhkeeseen. Oli muuten väsyneitä poikia. Kotiin päästyäni vastassa oli taas kaksi ylienergistä jätkää, jotka olisivat voineet heitellä vaikka voltteja - ja eikun lenkille! Tunnin lenkin jälkeen pojat olivat taas huomattavasti rauhallisempia. Olin käynyt aiemmin eläinkaupassa ostamassa juttuja, kuten uuden shampoon (heihei unskin turkki) ja samalla uusia leluja. Huomasin että meillä ei oikeastaan ole kuin aktivointileluja ja palloja, joten piti saada muutama retuutuslelu. Jämsässä koirilla oli jatkuvasti esillä muutama korillinen leluja, enkä oikein tykännyt siitä. Nyt näyttivät eläimet siltä kuin olisi ollut joulu, synttärit ja karkkipäivä yhtäaikaa, kun heitin uudet lelut naamojen eteen. Unto rakastui lörppöön kumikanaansa, jota se tapporavisteli täysillä ja heitteli ympäriinsä. Eetu meinasi kiipeillä seinille, kun kaivoin esille ostamani vinkuvan tennispallon: maailman parasta! Oli ihana katsoa miten elukat osasivat oikeasti arvostaa leluja, kun niitä ei ole ollut yllinkyllin esillä!
Illalla paneuduttiin vielä Eetun kanssa avoimen liikkeisiin, joita ei päivällä treenattu. Olin yllättynyt miten hyvin se muisti tiukan kapulan pidon! Pyörittiin hetki kapula suussa lattialla sekä perusasennossa, muta kun homma näytti toimivan niin uskalsin jo siirtyä kapulan palauttamiseen. Lopulta tehtiin noutoa lyhyeltä välimatkalta ja joka kerta palautti hyvällä pito-otteella, l-o-i-s-t-a-v-a-a! Vielä kaukot ja paikkamakuu, joissa ei moitittavaa! Unski teki vielä hetken perusjuttuja, mutta eläin oli ihan väsynyt joten ei viitsitty paljoa tehdä
Oli kyllä positiivinen yllätys huomata miten hyvin Eetu teki, vaikka taukoa on ollut. Työskentelymotivaatio oli huipussaan!
Kiitos kuvista (ja tietty seurasta) Milenalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti