ajatuksillamme teemme maailman

"Onko meidän pakko löytää ratkaisu? Emmekö voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa?"

Mun salainen intohimo on aina ollut sanonnat, riimit, sanoitukset ja salaiset lauseet jotka joku viisas tuntematon on joskus sanonut. Omassa elämässä on tapahtunut muutoksia ja luulin, että vie paljon kauemmin päästä niistä ylitse. Oon kuitenkin ton tapahtuman kautta tajunnut, että maailma ei kaadu tähän. Niimpä luen aforismeja elämästä ja fiilistelen sitä ihanaa adrealiinia, joka tulee vain siitä kun tajuan olevani onnellinen ja elämäni on kivaa.
Yllä oleva lause kyllä kuvaa elämää koirienkin kanssa. En oo paljoa jaksanut päätä vaivata tavoitteilla ja treenaamisella: tehdään kun tuntuu siltä. Eetun kanssa ollaan pidetty taukoa tokosta jo ikuisuus enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Satunaisesti oon tehnyt isommalla palkalla sen kanssa seuraamista, josta on tullut taas tosi hieno - juuri sellainen mitä se ennen aina oli! Täyskäännökset ollaan tehty vasemmalle ja koira käyttää tosi hyvin takapäätään niin ajattelin vaihtaa kääntymiset tällaisiksi kokeessakin.



Unto kasvaa niin hurjaa vauhtia. Enää se ei oo sellainen avuton pallero jolle täytyy lässyttää ja kantaa paikasta A paikkaan B. Ihanan reipas, utelias ja sopivan temperamenttinen. Niin uskomattoman nopea oppimaan! Ollaan treenattu edelleen vain istumista ja sheipattu katsetta, mutta eilen aloin sheippamaan myös maahanmenoa. Tuntui julmalta olla palkkaamatta penneliä yrityksistä ottaa pitkiäkin katsekontakteja, mutta ideanahan on että koira oppii tarjoamaan eri toimintoja. Oli sairaan siistiä huomata myös miten Eetu tarjosi osaamia juttujaan. Koira tajusi heti, että nyt täytyy itse miettiä kun olin passiivisena namit kädessä. Istui, maahan, istui, maahan, katsoi kokoajan silmiin, antoi tassuja, pyörähti ympäri molempiin suuntiin, kävi koskettamassa tassulla kaappini ovea ja meni jalkojeni ali. Unton treenien välissä otin Eetun kanssa pieniä juttuja ja voi pojat kuinka innoissaan se oli. Silmissä tuttu kiiluva katse "mitä kerro mitä tehää tehää iha mitä vaan kuha tehään"-ilme ja oli niin sähäkkä. En voi tarpeeks ylistää mun poikia.
Mutta siis minuutin ajan Unto tarjosi katsetta, istumista ja selvästi päässä raksutti. Jonkun ajan jälkeen meni lopulta maahan ja palkkasin. Ensimmäisillä toistoillahan oli tietysti hitaampaa, mutta kerta kerralta nopeutui. Tänään edistyttiin niin, että otus tarjosi maahanmenoa  samantien kun näki että mulla on ruokaa. Käskyä ei oteta vielä mukaan ennenkuin keksin mikä se tulee olemaan. Päätin ottaa nyt koirille joihinkin käskyihin eri sanat, koska on ärsyttävää miten Eetu jo nyt tekee kokoajan mukana kun treenaan Unton kanssa.

Kattokaa nyt miten iso ja komea siitä on kasvanut. Tänään Umpeli sai vihdoin uusia ystäviä kun mentiin juoksuttamaan koiria Ilonan&Nitan kanssa. Pojat sekosivat onnesta kun näkivät Nitan. Tarkoituksena oli pitää Eetua ensin hihnassa, jotta Unto uskaltaisi mennä itse tutustumaan Nitaan. Eetu kuitenkin oli niin rasittava räksyttäessä ja poukkoillessa hihnassa, niin päästin sen irti. Samantien loikkasi kunnon riemuhypyllä päin Nitaa joka ei oikein tykännyt. Koirat alkoivat rähisemään, mutta ei tarvinnut puuttua. Hah, oikein että joku joskus sanoo Eetulle! Kauan ei ulkona viitsinyt olla kun mittari näytti -20 pakkasta.

Meillä on aika kivat lenkkimaisemat :)

Eilen sitten treenattiin. Viime minuuteilla suunnitelmiin tulikin muutos kun jätin Unton äidin kanssa kotiin ja lähin vain yhden koiran kanssa. Mentiin muistaakseni kolmea kivaa ja yllättävän hankalaa rataa. Ulkona ei paljoa voinut koiraa lämpätä joten rakensin siivekkeistä pienen radan enkä laittanut rimoja. Näissä tein sitten valsseja, välistävetoja ja takaakiertoja. Pitäis välillä tehä kyllä pelkillä siivekkeillä: saa enemmän toistoja ja keskitty jotenkin vielä paremmin omiin liikkeisiin.
Radat tuntuivat profiililtaan osa melko helpoilta, mutta silti kaikissa tuli jotain ongelmia. A:n kontakti ei mennyt millään ja jokaisella radalla oli hankalia rengaskulmia, jotka on meille vaikeita. Rengasta otettiinkin kunnon toistoilla sitten kun putki-rengas ei mennyt millään. Kaikki nää toistot on mulla videolla. Kaitsu sanoi et mun käsiohjauksessa on vikaa, mutta videossa selkeimmän eron huonojen ja hyvän välillä on mun jalkojen liikkuminen. Onnistuneessa "työnnän" Eetua renkaalle enkä vain seiso tai liiku vaan otan askeleen rengasta kohti. Mun käsiohjaus on kyllä surkeeta myös ei siinä. En tajua miks en vaan voi elämöidä käsillä samanlailla miten nykyään jaloilla.
Kepeillä jäin tarkoituksella koirasta taas hieman jälkeen, joka näkyi pään kääntelyllä ja mun tuijottamisella. Kaitsu sanoi, että mun täytyis nyt treenata keppejä edellee vaan niin et oon siinä lähellä ja vedätän koiraa vähän. Kuulemma sopisi meille kai parhaiten. Yllä video kepeistä kun käytiin omatoimisesti treenaa.

Viimeinen videon rata olikin haastava. Sama putkelta renkaalle meno, jota jäätiin jankkaamaan. Renkaan jälkeen piti äkkiä valssata ja olla jo koiran edellä. Seuraavat kaksi hyppyä suoraan, jonka jälkeen piti ottaa koira äkkiä haltuun lähelle ettei karkaa seuraaville hypyille. Aita siis ohitettiin ja seuraava leikattiin takaa. Oli vaikeeta! Loppu rata meni tahmaisesti läpi, mutta meni kuitenkin. Pidin itteni aika hyvin kasassa noissa toistoissakin ja pidin koiran pään kasassa.
No nyt vain merkintää ylös mitä seuraavissa omatoimisissa harjoitellaan. Haluun edetä nyt askel kerrallaan. Lähdöt on edelleen sellainen asia johon pitäis kiinnittää huomiota. Videoilla huomaan Eetun ennakoinnin just ennen lähtökäskyä enkä aina huomaa, että se on jo lähtenyt ilman lupaa. Takapalkkaa voisi kokeilla?

Kiitos kuvista Ilonalle ja videoista Evielle!