2v

 

Onnea, Eetu 2-vuotta!

En sano että kaksi vuotta olisi mennyt nopeasti. Se on mennyt tasaista vauhtia jonka aikana olen ehtinyt vaipua epätoivoon aikuistuuko tuo koira ikinä. Samaan aikaan olen toivonut, ettei siitä ikinä poistu tuo pieni hölmöys ja elämän iloisuus joka saa mut nauramaan joka päivä. En toivo takaisin aikaa kun Eetu oli pentu vaan päinvastoin en voisi olla onnellisempi siitä, että omasta riiviöstäni on kasvanut näin hieno koira joka on juuri sitä mitä halusinkin. Eetun ansiosta koiramaailma vei mut kokonaan mennessään vaikka otin sen ensisijaisesti vain kaverikseni. Pienine kompastuskivineen ja vikoineenkin se on ollut mahtava eläin joka on opettanut elämää koiran kanssa. Maailman paras ensimmäinen koira jota en antaisi ikinä pois
Hyvää syntymäpäivää myös muille sisaruksille. Heille toivotaan että jokainen eläisi sitä parasta koiran elämää ja etenkin yhdelle siskolle, että löytäisi ansaitsemansa kodin eikä joutuisi olemaan enää kiertopalkintona

milloinkaan emme harhaan astuneet, meidät vain johdatettiin väärään kohteeseen

Treeneistä. Alkuun ruutua joka alkaa edistymään kivasti. Alkuun kävin taputtamassa maata ruudussa joten muisti heti idean. Näiden jälkeen otettiin omasta muistista ja palkka lenti heti kun oli melkein ruudussa. Pienenä ongelmana Eetu menee välillä ruudun sivuilta sisään vaikka seisotaan suoraan ruutuun nähden. Häivyttelin nyt väärää tapaa hetken palkkaamalla pelkästä oikeasta sivusta menemisestä. Hakee välillä ruudussa jo itsenäisesti oikeaa paikkaa, mutta välillä jotain ihan omiaan. Yritti kuskata mulle ruutumerkkiä pariin otteeseen ja välillä luuli että kävin viemässä ruutuun jotain ja haisteli maata ruudun ympärillä. Jouduttiin siis ottamaan uusiksi pari kertaa, mutta silti tää alkaa olemaan kivalla mallilla.
Ups unohdin tehtiinkin ensin luoksetulon pysäytystä. Kierrätin pyykkitelinettä ympäri ja välillä palkkasin pelkästä kiertämisestä. Vinkupallo on ihan superi Eetun mielestä. Hajotti jo eilen sen minkä ostin, mutta onneksi äiti toi uusia. Pysäytys alkaa olemaan aina parempi, mutta harkitsen yhä vaihtamista sanaan. Tuntuu etten osaa aina näyttää käsimerkkiä luonnollisesti ja se hämää koiraa. Hirveästi teki mieli kokeilla kiertojen jälkeen kokeenomaista luoksetuloa, mutta maltoin. Harjoitellaan nyt ensin näin pysäytys varmaksi ja sitten uskalletaan kokeilla
Seuraamisen yksityiskohtia halusin hioa. Poika päätti yllättää ja oli taas oma iloinen superseuraaja itsensä. Hieman lösähtänyt tuo on, mutta ennemmin iloinen asenne kuin hieman väljää. Jälkimmäinen on helpompi korjata.
Jaksoin vihdoin keittää tunnarikapulat. Laitoin muut nurmikolle riviin ja oman hieman kauemmaksi. Apuhajuna nakki. Kävi haistamassa väärät, mutta samantien otti oman! Olin tyytyväinen. Toisella kerralla väärät samassa rivissä, mutta oma rivin toisella puolella rivistössä mukana vaikkakin aavistuksen kauempana. Samantien nosti oman sieltä minulle <3
Paikkamakuun teki myös. Miksi mulle on tullut stressi ettei se pysy siellä vaikka se pysyy?

jubilee show

Viikonloppu meni pitkälti Finnish Welsh Corgi Clubin 40-vuotis erikoisnäyttelyssä, Jubilee Show'ssa Lohjalla. Päädytiin siis kuitenkin lähteä reissuun mukaan, sillä oltaisiin muutenkin jouduttu maksamaan osamme linja-automatkasta. Perjantai iltana en vaivautunut nukkumaan, sillä lähtö oli aamuyöllä Jyväskylästä klo 3:30. Yön tunnit menivät nopeasti vaatekriiseillessä ja kaveripojan kanssa puhelimessa. Eetu oli hieman kysymysmerkkinä kun sen jouduin uniltaan herättämään, mutta oli ihan liekeissä kun huomasi pääsevänsä autoon. Linja-automatka meni Eetun osalta kiitettävästi mitä nyt kerran kaksi haukkui, mutta vaikeni heti kun komensin. Itse sain onneksi nukuttua matkan aikana.
Lohjalle saavuimme aamulla ja ehdin hyvin kiertää paikalle saapuneita kojuja. Mukaan lähti uusi fleece panta, ohjatun noudon kapula sekä fleece narulelu. Ilowillan pisteellä kävin sovittamassa koulutusliivejä ja oma lähti eilen tilaukseen.
Aamupäivän seurasin muiden kehiä. Pakko sanoa että olisin voinut mielummin kyllä seurata tokoa tai agilitya tai muumilaakson tarinoita. Tuttujen koirien kehiä oli kiva katsoa, mutta täysin tuntemattomien ei jaksanut kiinnostaa niin paljon. Kyllä siellä silti ihania rodun yksilöitä oli ja näyttelykärpänen iski.

Oma luokkamme alkoi puolen päivän aikaan ja ilmottautuneita oli noin 20. Oltiin ensimmäisinä vuorossa. Seisotin, nostin pöydälle ja mentiin edestakaiset ja ympyrä. Suurinosa osallistujista ei edes esittänyt koiraansa vaan seisoskelivat, kävelivät ja antoivat koiran tehdä mitä lystää. Tuomari sai kyykkiä lattialla ja yrittää itse asetella koiraa niin että pystyi tutkimaan. Olimme kuitenkin jatkossa, mutta emme loppuun asti. Olimme viimeinen pembroke, mutta tuomari päätti palkita vain cardiganeja. Hassua sillä moni lopussa olleita koirista ei edes yrittänyt esiintyä vaan ohjaajat mollottivat tuomaria ja koirat hengasivat jaloissa.
Matka kotiin meni nukkuessa vaikka yhdet siiderit kohotettiinkin Emmin kanssa.

(c) Päivi Ahonen

Tänään pidettiin treenit. Luoksetulon pysäytys sai uuden käänteen kun Juulia neuvoi kivan tyylin treenata sitä. Nouto on ihan piparina ja seuraaminen heikkoa. Imutuksesta ei ollut hyötyä sillä nyt koira katsoo seuraamisessa kokoajan mun vasenta kättä. Avon hyppyä aloin tänään vahvistamaan. Motivaatio alkaa olemaan hukassa kun täytyy pitää niin monista naruista kiinni ettei kaikki hajoa käsiin. Täytyisi miettiä juuri tälle koiralle sopiva treenaustapa jotta saataisiin aina onnistuneita tuloksia. Eli treenata vain kerran viikkoon. Ikävä kyllä niitä yksityiskohtiakin pitäisi hioa ja kaikkea ei kyetä tekemään yhtien treenien aikana

tunnustuksen saaneen pitää

 Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitos Viivi haasteesta!

Haastan nyt vain  Jutan Evien Eijan Meijun Lauran ja Kartsun koska tämä haaste pyörii niin monessa blogissa :)

Kerron kahdeksan satunaista asiaa jotka liittyvät meihin molempiin

1. Olen tyypillinen ensimmäisen koiran ottaja: kun lupa oli myönnetty äidiltä niin aloin selata vain ilmoituksia ja etsiä sopivaa rotua. Sattumalta löysin ilmoituksen tulevista pennuista ja päätös oli siinä vaiheessa nopea

2. Nuorempana en tiennyt rodun virallista nimeä, mutta rotu oli yksi suosikeistani. Nimitimme koiria serkkuni kanssa "maksamakkararoiksi". Heti kun tiesin että saan corgin niin tekstasin serkulleni "saan oman maksamakkaran"

3. A-pentueeseen syntyi kaksi urosta joista sain valita kumman halusin. Eetun veli Alexander oli rohkeampi ja haki enemmän lähelleni kun olimme pentuja katsomassa. Valitsin siis isomman ja reippaamman pennuista eli Alexanderin. Myöhemmin kasvattaja kuitenkin kertoi että Alexanderista on tullut esiin sellaisia luonteenpiirteitä kuin dominointi ja muiden pentujen pomottelu. Vaihdoimme siis pennun pienempään poikaan, meidän Eetu Alfrediin

4. Eetulla oli pienenä todella siristävät ja lupsattavat silmät ja ensin luulin niiden jäävän sellaisiksi

5. Eetun kieli on lähes 20cm pitkä

6. Eetu ei ole koskaan tykännyt nukkua sängyssäni. Nykyään se kuitenkin tulee yhä useammin viereeni nukkumaan ja välillä pyydän sen itse viereeni

7. Eetulla oli ainakin ennen suuri intohimo nöffeihin sekä mun alusvaatteisiin

8. Eetu oli kuulemma pentueen rauhallisin pentu. En halua tietää millaisia ne muut on.