20 elokuuta 2018

27.10.2009-10.8.2018 Eetu



<3

Maailman rakkain ja parhain poika päästettiin pois. Vaikka viime kuukaudet ovat olleet ihania ja Eetu on nauttinut, niin yleinen olemus alkoi muuttua. Liikunta ei kiinnostanut ollenkaan ja koira oli ihan perässä vedettävä. Edes yhteislenkit kavereiden kanssa eivät saaneet poikaa enää innostumaan niin kuin ennen. Jotain oli muuttunut. Eetu kävi eläinlääkärissä silmien oireiden vuoksi ja sai kortisoni-antibiotti silmätipat. Lääkäri sanoi että tule kontrolliin viikon päästä. 1,5 viikon päästä Eetun olemus meni vielä alemmas: se huohotti ja läähätti paljon ja katkonaisesti, joka oli selvä merkki siitä ettei kaikki ole kunnossa. Siltä tuli ruoka oudolla tavalla läpi ja ulkomuodoltaan oli kuiva ja laiha, mutta turvonnut. Kun yllä mainitut oireet ilmenivät ensin lievinä, mutta sitten silmään pistävänä niin mentiin eläinlääkäriin uudelleen. 

Siellä lääkäri totesi että nyt on kyse vakavasta asiasta. Eetun imusolmukkeet olivat todella turvonneet, mutta muutos oli tapahtunut nopeasti sillä lääkärikin totesi koiran olemuksen ihan erilaiseksi kuin viikko aiemmin. Ennuste näytti huonolta ja ohutneulanäytteet sekä verikoe vahvistivat epäilykset: kehoon levinnyt pahalaatuinen syöpäsairaus. Siinä ei ollut paljoa tehtävissä, kun koiralla oli selvästi jo tukala olla ja mikään ei parantaisi sitä ennalleen. Jouduin tekemään rakkaalleni viimeisen ison palveluksen ja antaa sen mennä. Vielä se jaksoi heiluttaa häntää ja olla iloinen oma itsensä, mutta silti jokin pilke silmäkulmasta oli poissa. Eetu nukkui pois mun sylissäni, kehuin ja kerroin sille kokoajan miten rakas se on ja paras kaikista. Vielä senkin jälkeen kun se oli nukkunut pois. 

Vaikka suru on ollut valtava, niin myös tietynlainen huoli lähti pois. Eetulla oli koko ikänsä kaikenlaista isoa ja pientä vaivaa kropassa, jotka rajoittivat elämää ja toivat meille huolta. Usein mietti että onkohan sillä varmasti kaikki ok, onko se kipeä vaikkei sitä näytäkään. En voisi kuvitella parempaa koiraa ja tuska on valtava, kun miettii miten pitkä taival on tultu. Yksi pieni koira, miten paljon se elämää on muuttanut. Varmasti tulen kirjoittamaan näitä ajatuksia vielä lisää. 

Ei ole koskaan toista samanlaista. Teit minusta minut <3 

1 kommentti:

Josefiina kirjoitti...

Lämmin osanotto <3