Viikonloppu oli ihan mahtava. Se alkoi perjantaina, kun käytiin päivällä Ojangossa treenihömppäämässä Jennan ja koirien kanssa. Eetu sai tehdä kaikkea peruskauraa kuten noutoa, seuraamista ja alkoipa se opetella myös erikoisvoittajan ohjatun hyppynoutohässäkkää. Pitäisi muistaa aina keksiä Eetulle jotakin kehittävää treenattavaa, kun se on niin liekeissä kaikesta ettei nokka juuri tuhise missään liikkeissä edes kokeenomaisesti, jotka se on joskus opetellut. Unton kanssa työn alle otettiin rallytokon hiomista tarvitsevat liikkeetosat eli eteentulo ja selän takaa kiertäminen, kumpikin nyt erittäin hyvää ja Unterolla oli niin mukavaa kun palkkioksi sai kissan märkäruokaa. Vekki pääsi tekemään avoimen luokan liikkeitä kevyesti, jotta sen pää ei aivan räjähtäisi tästä sairaslomasta.
Treenien jälkeen ajettiin muutamaksi tunniksi kotiin ja tarkoitus oli jättää koirat kotiin Cheekin keikan ajaksi. Vanhanaikaisesti kuitenkin päätettiinkin Jennan kanssa, että jospa otan koko köörin mukaan ja mennään yökylään sinne, niin päästään aloittamaan ja lopettamaan ilta samaan paikkaan. Hyvin kaikki viisi koiraa mahtui yksiöön, onneksi on tullut jokainen koira opetettua sietämään tällaisia ahtaampiakin tilanteita, jossa on muita. Lauantaina edellinen ilta hieman painoi, mutta onneksi olin ennakoinut tämän ja varannut koirille uima-ajan Sippurasta. Käytin ne lyhyesti metsässä ja kotona otettiin uimakassi mukaan ja lähdettiin uimalaan. Vekki tietenkin jäi kotiin, onneksi saatiin (yllätys) Jenna ja Hyrrä mukaan. Eetu oli ihan pähkinöinä päästessään uimaan ja ei olisi malttanut pitää taukoa ollenkaan. Unskia ei niinkään innostanut mennä uimaan ja tänään se ei halunnut alentua noutamaan lelua altaasta, joten laskin sen aina altaan toisesta päästä veteen ja se ui matalaan päätyyn. Tykkään kyllä ehdottomasti enemmän tällaisista koirien uimaloista, jossa useampi koira saa hengailla altaalla ja sen reunoilla vapaana. Näin koirat voi itse nousta huilaamaan altaan ulkopuolelle ja tilanne muistuttaa enemmän järven rannalla oloa ja uittamista, kuin sitä että vain rampille pääsisi hetkeksi lepäämään. Etenkin Unskin kaltaisen koiran kanssa, joka ei tykkää olla ihan muiden keskellä hakemassa lelua, vaan hengailla kauempana ja välillä käydä uimassa.
Tänään käytiin alkuiltapäivästä Olarin metsässä lenkillä corgien kanssa. Tarkoitus oli käydä vain nopea käännös ennen treenejä, mutta vähän niin kuin unohdin kääntyä takaisin ja käytiinkin ihan kunnollinen lenkki. Tällä lenkillä tuli taas todellinen muistutus siitä, että mulla on ihan oikeasti urosagressiivinen koira, jonka pörisemiseen ei tule suhtautua yhtään aliarvioivasti. Ensin polulla tuli yllättäen vastaan omistaja ja noutaja, jonka kanssa corgit menivät nenätysten. Otin omat kiinni, pahoittelin tilanteen omasta puolestani ja toisellekin ihmiselle tämä oli ihan okei, sillä ei hänkään tehnyt elettä ottaakseen aiemmin koiraansa kiinni. Noutajan kuitenkin tullessa vielä meidän ohi oli Unski ihan oikeasti tosissaan ja piti sellaista mesoamista vieraalle koiralle, että jos se olisi tullut uudelleen kosketusetäisyydelle niin hammasta olisi saanut. Heti perään metsässä tuli vastaan terrieri omistajansa kanssa, jonka kanssa ohitettiin vaan sulassa sovussa metsän puolelle väistäen. Lenkin jälkeen ei enää ollutkaan niin mukavaa. Näin metsän reunasta jo autoni, kun huomaan kaksi ihmistä metsässä ja tajuan heti, että niillä on oltava irrallaan oleva koira. Otin Unskin kiinni, Eetua en ehtinyt kun sitten se portugalinvesikoira uros astuikin polulla meitä vastaan irrallaan. Eetu ja vieras koira menivät nenätysten, käskin Eetun pois ja se tulikin. Pidin omiani suunnilleen niskavilloista kiinni ja aloin raivoamaan tällä vieraalle koiralle, kun se uteliaana alkoi tulla Unskia kohti. Käskin sitä katoamaan helvettiin, mutta tietenkään koira jolle ei ole käytöstapoja opetettu ei ota siitä oppiakseen, vaan sinnikkäästi yrittää pyöriä meidän ympärillä. Mitä tekee omistajat: seisoo edelleen samassa paikassa ja kutsuvat koiraansa niin helvetin ankeina, ettei ihmekään ettei koira reagoi. Itse aloin olemaan erittäin vittuuntunut, sillä Unskia ahdisti vieras koira niin paljon, että se olisi niin halunnut olla sen kurkussa kiinni ja mörisi kuin hullu. Huusin omistajalle että voisiko hän tulla ottamaan koiran kiinni ja samalla huidoin sitä hihnalla, käskin painua helvettiin ja välillä potkin ilmaa sen naaman edessä. Lopulta omistaja tuli ja yritti ottaa koiran kiinni ja tietenkin (voi tottakai, tietenkin) koira lähtee karkuun ja alkaa juosta piruettia meidän ympärillä, samalla luikkien omistajaa karkuun ja yrittäen tulla iholle. Tässä vaiheessa kiljuin ja huusin itsekin kuin raivohullu, sillä vihaan koiria jotka ei ota edes siitä opikseen, kun vieras oikeasti ajaa niitä pois ja tekee selväksi että huonosti käy jos otat vielä askeleenkin lähemmäs. Vihdoin koira juoksi sitten polkua pitkin toiseen suuntaan karkuun omistaja perässään ja tilanteen pian rauettua mun sisäinen raivoni ei enää pysynyt hallinnassa ja huusin omistajalle, että vastaisuudessa hän voisi tulla hakemaan koiransa pois eikä jäädä vittu vain pällistelemään. Omat koiranikaan eivät todellakaan osaa käyttäytyä niin hyvin kuin pitäisi, mutta olen opetellut pyytämään anteeksi kun joskus paskasti käy sekä toivon, että tällaisessa tilanteessa joku ihan samalla tavalla läksyttäisi ne pois niin kuin tilanne vaatii. Joskus en todellakaan ollut näin kireä näissä tilanteissa, mutta Unskin kanssa ja sen jälkeen Vekin kanssa olen todennut, etten todellakaan halua tilanteeseen jossa mun koirat joutuisivat ottamaan vieraan uroksen tai koiran iholleen ja tietäisivät, että ne eivät saisi siitä mielellään provosoitua. Unto nyt on tosi usein kerjäämässä verta nenästään jo ihan kättelyssä.
Lenkin jälkeen käytiin treenaamassa tokoa porukalla Ojangossa. Eetu pääsi tekemään ruutua, ohjattua, erikoisvoittajan hässäkkää, seuraamista ja noutoa, sekä hömppäilemään lopuksi rallytokoa. Tän koiran kanssa ei kyllä liian helppoa oo, sillä iso osa treeneissä ajasta menee siihen, että Eetu haluaisi vaan huutaa mulle päin naamaa ja antaa tiukkaa palautetta. Esimerkkinä tämä muutamasta liikkeestä kuten ruutu, jossa Eetulla meinaa porista niin yli, että se lähinnä juoksee ruudun suuntaan, mutta haluaa joskus mielummin kääntyä ympäri ja palata mun luokse räksyttämään. Ohjatussa tämä on vielä pahempi, sillä kun Eetu on selin kapuloihin ja käsken sitä lähteä hakemaan, niin sen on pakko juosta ensin mun eteen, käydä joko hyppäämässä päin tai vaan juosta lenkki huutaen mun edessä ja sitten kaartaa oikealle kapulalle. Oon yrittänyt työstää tätä ärsyttävää tapaa nyt pois, mutta minkäs teet kun siellä pään sisällä niin myrskyää. Eduksi tämä on esim tavallisessa noudossa, jossa Eetu voi tehdä monta toistoa kokeenomaisesti ja silti se tekee aina yhtä päheesti vauhdikkaasti. Mistään kauneisvirheistä ei olla hetkeen nipotettu, tänään huomasin noudossakin että se oikeastaan haukkuu juostessaan, pitää kapulaa välillä ihan miten sattuu ja perusasentoonkin tulee vinoon, mutta tuntuisi tylsältä alkaa nipottamaan kun se ei kuitenkaan niin usein tee. Erikoisvoittajan hyppynoutosysteemiin lisäsin tänään myös kapulat. Aika paljon työtä vielä vaatii, sillä kuten sanottu tässäkin vauhdikkaassa liikkeessä Eetun tekee enemmän mieli juosta huutamaan mun luokse ettei hän ymmärrä, kuin se että kuuntelisi mitä ylipäätään käsken tekemään ja ajattelisi ensin.
Mutta ihan törkeän kivaa on tehdä tokoa koiran kanssa joka ei juuri sytyttelyjä vaadi, ei todellakaan. Olisi mahtavaa kisata vielä Eetun kanssa, nyt kun väitän ite olevani vähän viisaampi ja tietäisin miten sen kanssa edetä ja hallita sen kiehumista koetilanteessa. Useassa kokeessa käytin sille aikoinaan kaukopalkkaa, mitä en tekisi todellakaan nyt, sillä kaukopalkka saa sen porisemaan vielä enemmän ja loppua kohti liian korkea vire alkaa muuttua ärsytykseksi, mistä tulee haukkumista ja komentamista.
Unski pääsi työstämään edelleen eteentuloa ja takaakiertoa lauantaista jääneellä kissanruokapalkalla. Oon niin vilpittömän iloinen tuosta koirasta tällä hetkellä, on vaan niin mielenkiintoisempaa oikeasti työstää sitä eteenpäin, kun vain käydä syöttämässä sille ruokaa vähän hölmöistä ja liian helpoista asioista. Tehtiin heti ensiksi ruutua, joka on Unton lempiliikkeitä. Ei vitsi miten liekeissä se oli kun vietiin yhdessä kissanruoka ruutuun ja hetsasin sitä kävellessä lähtöpaikkaan. Se kirjaimellisesti tilttasi ja lähti hepuloimaan ympäri hallia, yritti monesti juosta kasassa olevaan agilityputkeen ja päätyi bilettämään putken taakse. Vielä päädyin lähettämään Unskin ensin kiertämään merkkiä ja sieltä juostiin kilpaa ruutuun, niin oli muuten aika siistiä hommaa. Minun Nuuskamuikkunen, joka sekoaa siitä kun pääsee töihin!? Eteentulo alkaa olla hyvä, takaakierto vielä parempi. Tehtiin myös noutoa, joka sekin kovalla työllä ansaitusti toimii ja kettupoika palauttaa mulle kapulan käteen asti. Viimeiseksi Untamo teki vauhdikkaan luoksetulon saaden lopun märkäruoan ja lopetettiin treenit leikillä, eli Unski sai juosta vinkuvan pallonsa perässä varmaan viisi minuuttia.
Sairaslomalaisen tapaan Vekki pääsi ihan lopuksi käväisemään hallissa. Rakensin sille houkutuksista spiraalin, jota pujoteltiin muutama setti. Tän jälkeen muutamat avoimen luokan rallyliikkeet ja istumisesta seisomista, teki törkeen hienolla pompputekniikalla. Enempää ei viitsitty ottaa, tuo koira ei nimittäin vaan meinannut pysyä kasassa sekään ja pelkistä kehuista se oli räjähtää käsiin.
Ensi viikon ohjelmassa olisi ainakin aloittaa Unskin kanssa takapäänkäyttötreenit, sekä käyttää koiria pari kertaa uimassa ja kärsimättömänä laskea päiviä siihen, että Vekkiä saisi alkaa palautella normiarkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti