susirajalla sataa lunta

Voihan koiranpentu, miten nopeasti voitkaan kasvaa isoksi. Tuntuu aika hurjalta, että Vekki täyttää tulevina päivinä jo 4kk ja eilen tuli 17vko mittariin. Suloinen pennuntuoksuinen arki tuntuu aika kaukaiselta, kun Vekki juoksee jo reilusti isoveljiään kovempaa ja kokeilee röyhkeästi rajojaan. Eilen oli varsinainen känkkäränkkäpäivä, kun Vekki testaili mua ihan typerissä tilanteissa, ihan kuin sille ei olisi ikinä mitään opetettu. Tätähän oli kyllä odotettavissa, kun tiedettiin että melkoisen terävä ja kovapäinen pentu siitä saattaa tulla ja nyt itsellä heräsi herätyskellot, että täytyy olla tarkkana tulevaisuudessa - koiralla ei saa olla harmaata aluetta! Vekki oppi eräänä päivänä kapuamaan sänkyyn, nyt siitä on maailman hauskinta kun voi aamuisin loikata sänkyyn kiipeilemään mun päälle ja ilmoittamaan, että häntä saisi nyt mieluusti viihdyttää
 

 Vekki 16vko

Muuten ollaan treenattu ihan sopivasti, ehkä tällä viikolla ollaan aktiivisempia kun on niin rento viikko ja työtkin loppuvat. Tokossa ollaan otettu huimia edistysaskelia, kun Vekki oppi muutama päivä sitten perusasennon. Tätä ennen se on osannut pyöriä korokkeella ja tarjota sivulleni tulemista siinä. Nyt kokeilin pyytää pennun tulemaan vähän matkan päästä luokseni, kun itse seisoin koroke vasemmalla puolellani. Hienosti tuli suoraan perusasentoon käyttämällä takapäätä ja istuminenkin on tullut itsestään mukaan. Tänään otettiin ohjelmistoon esineen nostaminen, mikä alkoi sujua heti hyvin kun Vekki tajusi olla astumatta esineen päälle samalla kun yritti sitä nostaa :D Lelun palauttamisessa on ollut ylä- ja alamäkiä ja etenkin niistä alamäistä otan aina itseeni. Jos jonakin päivänä Vekki lällätteekin lelu suussa eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa tuoda sitä minulle, niin olen heti ihan yhyy olen pilannut kaiken. Tänään oli sellainen päivä ja hammasta purren jätin lelua mussuttavan pennun ja lähdin tilanteesta pois. Myöhemmin mietin oliko mulla vain ihan väärä asenne hommaan ja jatkettiin leikkiä. Tällä kertaa meillä oli ihan eri sävel hommassa ja Vekki palautti lelun innoissaan mulle ja leikittiin täysillä.

Kuten näkyy, niin aktiivisesti ollaan käyty rällästämässä muiden koirien kanssa. Kerran tai useammin viikossa Pokka-veljen kanssa, koska veljeksillä vain natsaa niin yksiin. Sunnuntaina saatiin aikamoinen miitti aikaiseksi ja molemmille koirille löytyi sopivaa, pitäisikö sanoa tasoistaan seuraa. Eetulle kaksi kappaletta ihania australianpaimenkoiria, joiden kanssa on kivaa riehua päättömästi. Vekki leikki hienosti kaikkien kanssa, etenkin 5kk Fiina-spanielin kanssa oli kivaa pelleillä, mutta Pokan saapuessa paikalle veljekset lumoutuivat välillä täysin toisensa seuraan. Kohta saadaan Unto räkäpää myös kotiin, sitten on taas Vekillä joku jolla pyyhkiä olohuoneen lattia, ainakin sen näköistä niiden kahden meno on kun Vekki makaa Unton päällä ja kiskoo tätä karvoista - mikä on Unskista vaan ihanaa :D

Lauantaina käytiin hakuilemassa! Jotta penska saisi varmasti ideasta taas kiinni, niin ukko syötti aina herkkuja metsässä alkuun Vekille ja sitten mentiin hetkeksi pois, jotta ukko meni paremmin kauemmaksi piiloon. Jokaisella kerralla Vekillä oli kova kiire takaisin ja mieletön hinku päästä etsimään ukko. Ensimmäisellä kerralla löytäessään ukon se oli hetken hämmentynyt, mutta kun Mikko avasi suunsa niin pentu meni samantien aivan lötköksi ihastuksesta "SE OLITKIN SÄÄ" ja pörräsi hyvän aikaa Mikon jaloissa syöden samalla kissanruokaa palkaksi. Toisella kerralla ukko meni niin hyvin piiloon, että varmasti tietäisin pennun käyttävän ilmavainua. Hyvin lähti sinne suuntaan jossa ukko oli ja teki suoran piston, jos näin voi vielä sanoa. Minua alkoi jo epäilyttää, että voiko pentu oikeasti tehdä näin hyvin hommia, joten viimeisellä kerralla ukko meni vielä kauemmas suuren kannon taakse piiloon. Tosi hyvin Vekki lähti taas suoraan sinnepäin (mitä nyt kävi alkuun koukkaamassa vähän väärässä suunnassa) ja selvästi kävi tarkastamassa mahdolliset paikat, jossa ukko sen mielestä voisi olla. Samassa paikassa juoksutettiin taas veljeksiä (ja Eetua ja Romia) ja laukauksia kuului taustalla, pentu ei välittänyt. Eetu jäi välillä kuuntelemaan, mutta ei mennyt paniikkiin

 Eetusta ei saa ikinä söpöä juoksukuvaa, tämä on hämmentävän söpö kun edes kieli ei roiku suusta!

Tänään meillä oli ensimmäinen kerta koirahierontakurssia. Yllättävän hyvin kaikki koirat rauhoittuivat hieronnan ajaksi ja Eetu kuunteli, kun pyysin sitä olemaan rauhassa. Välillä se kyllä nosti päätään ja katsoi mua sellaisella "ootkohan nyt ihan varma mitä oot tekemässä?"-ilmeellä, mutta luotti kuitenkin siihen etten ihan kiduta sitä hengiltä. Kaikki oppi meni allekirjoittaneella kyllä päähän, nyt vain pitää viikon ajan hyödyntää oppimaansa, jotta varmasti osaa sitten jatkossa! Kotiin tullessa portin takana oli varsinaisen uninen pieni mustavalkoinen, joka ei jaksanut edes ylös nousta meidät nähdessään. Yleensä nimittäin alkaa sellainen huutokonsertti, mutta nyt pentu vain tuijotteli meitä ihan unenpöppörössä eikä jaksanut juuri reagoida. Tuli hyvä mieli, yksinolokin näyttää siis sujuvan :) Ja jee, lunta! Nyt tekee mieli taas lenkkeilläkin kunnolla, kun tänäänkin aurinko paistoi ja illalla taivas oli täynnä tähtiä