pienen pojan elämää

Huomenna on kulunut viikko siitä, kun haettiin uusi perheenjäsen kotiin. Nyt aletaan pikkuhiljaa sovittamaan pentua normaaliin arkeen ja harjoittelemaan yksinoloa. Ihan uskomattoman paljon ollaan viikossa ehditty tekemään, kokemaan ja näkemään, ainakin Jasun näkökulmasta. Voin kyllä sanoa, etten ehkä suunnitellut näin tapahtumatäyteistä viikkoa heti alkuun, mutta tuo pentu on vaan niin meno päällä kokoajan! Tasaisesti ollaan kuitenkin käyty erityyppisiä asioita lävitse, eikä liikaa esim. uusia paikkoja yhdelle päivälle. Vielä ollaan vietetty aikaa eniten makuuhuoneessa, jossa Jasu tulee viettämään aikaa yksinollessaan. Näin huone on mieluinen sille eikä esim. portin kiinni laittaminen sen näkiessä aiheuta juuri mitään reaktiota. Hetken katsoo perään ja sitten menee puuhaaman omiaan.

Voisin kirjoitella ylös muutamia juttuja, joita ollaan ehditty tekemään. Ihan vain siksikin, että joskus vuosien päästä nää pentuhöpinät on kultaakin kalliimpia ja voi vain kiittää itseään, että joskus jaksoi niistä kirjoittaa. Pikapissitysulkoilut ollaan hoidettu vielä tuossa ihan pihan läheisyydessä. Muutaman päivän päästä tajusin, että niin ohan tuossa pihan nurmikkokin. Siinä pentu saa rällästää vapaana ja hyvä harjoitella luoksetuloja ja pysymistä lähellä. Vähän ollaan kierretty lähikorttelia, jossa menee vilkkaampi keskustan tie, pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä. Koko lauman kanssa ollaan myös lenkkejä tehty. Kumpikaan corgipojista ei lämpeä vielä Jasun leikkiyrityksille, mutta pieniä hetkiä on ollut. Viime lauantaina koko lauma pääsi riehumaan, kun mentiin Joensuun koiramiittiin. Joensuuhun muuttanut Jasun velikin oli paikalla, joten veljekset pääsivät kunnolla painimaan. Muuten isommat koirat vähän pelottivatkin, tosin vanhemmalle lapinkoiralle murrattiin takaisin, kun ärsytti pienempiään. Eetu ja Unski leikkivät muuten hyvin, paitsi Unskin oli pakko isotella eräälle uroskoiralle, jota ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Unskin uhoaminen. Silti oli pakko kytätä kokoajan ja yrittää haastaa, arg. Kuitenkin, pieni jaksoi reippaasti mukana ja väsymyksen merkkejä oli vasta kun suunniteltiin lähtöä kotiin

 
Vähän hassultahan se tuntuisi kirjoittaa tähän, että "ollaan tutustuttu rappusiin" tai "olemme olleet rappukäytävässä" koska ne ovat tulevia arkeen kuuluvia asioita. Ylipäätään ollaan tutustuttu siis taloon (kellari, varasto, koti) ja lenkkimaastoihin. Ollaan käyty eläinkaupassa, oltu yö mökillä ja kyläilty poikaystävän porukoilla. Kyläilyllä tulikin lyötyä muutama kärpänen yhdellä iskulla, sillä paikanpäällä oli niin lapsia, aikuisia kuin iso Sohvi-leonberi, unohtamatta kissoja ja kanoja. Vähän uusi paikka ja ihmisten uteliaisuus jännittivät alkuun, mutta pian riehumisvaihde meni päälle ja meno oli aika vallatonta. Yksi mainitsemisen arvoinen paikka on agilitykisat, joissa kisattiin Eetun kanssa sunnuntaina Pieksämäellä. Itse kisoista kirjoitan erikseen. Alkuun keskityin vain Eetuun ja Jasu hengasi Mikon kanssa. Loppupuolella keskityin sitten pentuun ja mentiin leikkimään hallin pihaan. Ympärillä oli paljon vieraita koiria, mutta pentu keskittyi tosi hyvin muhun. Siirryttiin vielä itse halliin, jossa muutama ihminenkin tuli juttelemaan ja rapsuttamaan. Olin valtavan ylpeä pennusta, sillä istuttiin lähtöön siirtymisen vieressä ja takaa liikkui kokoajan koirakoita. Koirien haukkuminen, ihmisten keskustelu kuin muutkaan kovat äänet (keinun pauke) eivät hätkäyttäneet Jasua ja se vain jaksoi roikkua lelussa niin täysillä. Jo nyt ainakin yksi ihminen luuli sen olevan bordercollie!

Muuten ollaan mm. treenattu lisää metallialustan päällä, kolisteltu kattilankansilla, leikitty metallisilla esineillä, leikitty ja juoksenneltu kaatosateessa vesilätäköissä sekä harjoiteltu hoitotoimenpiteitä. Tosi vaikea kirjoittaa kaikkea ylös, kun käytän lähes kaikki tilanteet hyödykseni. Esim. tänään iltaulkoilulla sattui olemaan maassa tien vieressä jonkun musta takki. En tiedä miksi, mutta heti tuli sellainen olo että jos olisi yhtään hämärämpää, niin jo corgeille se olisi muodostunut möröksi. Niimpä kyykistyttiin tutkimaan sitä. Metalliesineitä tuo pitää ihan aarteinaan ja juoksee ylpeänä ne suussa, en valita! Treenattukin ollaan tottakai päivittäin ja en vaan ymmärrä miten nopea tuo on oppimaan. Jo toisena päivänä se osasi ottaa itse katsekontaktin ja nykyään se vain tapittaa silmiin. Ollaan harjoiteltu istumista, jonka kakara osaa hyvin. Edelleen joka treenit aloitetaan (ja pyritään lopettamaan jos tilanteeseen sopii) leikkimällä. Leluksi kelpaa mikä tahansa ja aina leikitään innolla. Rauhoittumista ollaan tehty paljon, eli treenien jälkeen pentu itse menee maahan ja sitten ollaan siinä ja namia saa etutassujen väliin. Tämän ansiosta ei ollut suuri hankaluus, kun alettiin tänään siirtymään itse maahanmenon opetteluun. Ajatuksena olisi opettaa nyt eri käskyt arkeen ja harrastuksiin. Niimpä nyt ei viilata pilkkua siinä, miten puhtaita asennot ovat. Istuminen on nyt siis ihan vain paikallaan pysymistä varten ja noh, itse istumista varten :D Maahanmenoa ennen tulen luultavasti opettamaan ensin sellaisen rauhallisemman "käy siihen" käskyn

Hakumetsäänkin tämä 8-viikkoinen on päässyt! Harjoiteltiin ilmavainulla hakemista (jos muistan termit oikein) eli ukko oli metsässä ja käveltiin siellä. Pennun hoksatessa sitten ihmisen metsässä sai hurjasti kehuja ja palkkaa! Jasun ilme oli kerrassaan hämmästynyt, kun se kesken nuuskimisen äkkiä huomasi Mikon keskellä pusikkoa. Seuraavalle kerralle taidan valita ihan helpon maaston, jotta pentu pystyisi keskittymään ihan itse hommaan eikä itse liikkumiseen metsässä. Juuri se parhain videopätkä ei tullutkaan ikävä kyllä videolle, kun Jasu pysähtyi kuin seinään nähdessään Mikon, mutta heti samantien ryntäsi onnellisena tämän luokse :D Oli tämä kuitenkin pakko saada näkyville! Tehtiin myös namiruutua, jossa metsän maasto oli vähän turhan hankala. Tänään tehtiin namiruutua toista kertaa nurmikolla ja Jasu teki tosi hyvin! Heti saatuaan hajun päästä kiinni se keskittyi tosi hyvin haisteluun, nuuskutus vain kuului kun nenä kävi niin kovasti. Ei keskeyttänyt, mutta kun itse lähdin pois niin tuli hyvin mukana. Tämä lähinnä ajatuksena, että koira osaa lopettaa hommat kun sille niin sanotaan

Huh, tämänkin tekstin kirjoittamiseen meni yli tunti ja silti tuntuu ettei kaikkea saanut sanotuksi. Ehkä tärkeintä on vielä sanoa, miten hieno ja ihana tuo pentu onkaan. Olen ihan rakastunut siihen. Välillä se on ihan hömppä ja juoksentelee pää kolmantena jalkana. Silti sitäkin ihanampaa on se into, millä se juoksee luokse kun kutsun ja miten onnellinen se on saamistaan kehuista. Se kuuntelee tosi hyvin ja reagoi nimeensä, eikä kyseenalaista. Edelleen se roikkuu lahkeissa ja saa sellaista uhoamiskohtauksia ja on muuten aika terävät hampaat, mutta silti. Enemmänkin on luvassa penskan tekemisistä, tämä oli vain tämmöinen kooste ensimmäisestä viikosta. Lisäksi kirjoitan Eetun kisoista ja eräästä ikävämmästä asiasta, kuin Eetun ääni- ja paukkuherkkyys