Lauantaina koitti jo odotettu päivä, kun hetken aikaa meillä oli taas koko kompanja koossa ja vietiin pojat rallattamaan pellolle. Etenkin Vekki oli ihan fiiliksissä ja kokoajan pyysi corgeja leikkimään ja olemaan hippaa. Huomaa että corgeilla on vähän huonontunut tuo kestävyyskunto kun Vekki ei ole enää taloudessa, sillä ne uuvahtaa aika nopeasti parin spurtin jälkeen. Eetu onnistui ilakoidessaan myös puraisemaan ilmeisesti kieleensä, mikä aiheutti ensin suuria sydämentykytyksiä mulle. Tosiaan Eetu on onnistunut myös katkaisemaan kaksi etuhammasta, jotka poistetaan tällä viikolla. Ehdin jo säikähtää että loppuuko tämäkin tapaaminen eläinlääkärireissuun, kun näin että verta on naamassa. Hoidettiin myös virallinen osuus, eli uusi edustava poseerauskuva koko jengistä. Lenkin ja kauppareissun jälkeen vein Vekin kotiin ja mentiin autolla Ojankoon. Eetu ja Unski pääsivät pitkästä aikaa kentälle esteille tekemään putkea ja siivekkeitä ilman rimoja. Ja taas totesin vaan sen miten mahtavaa olisikaan, jos Eetun kanssa voisi agilitya harrastaa. Nyt kun ite alan olemaan kokeneempi, niin osaisin käsitelläkin tuollaista hullunkiilto silmissä tekevää ja päin naamaa louskutavaa koiraa paremmin. Koira tuli tosi hyvin ohjauksiin mukaan mitä ei olla varmaan ikinä edes kunnolla opeteltu ja niistäkin ajoista on useampi vuosi. Unski pääsi tekemään samoille esteille ja sen kanssa vaan hömpösteltiin ja ei otettu niin vakavasti jos Unskista oli hauskempaa juosta jonkun hypyn ohitse vaan täysiä seuraavalle. Saa nähdä miten paljon Uns pääsee tekemään nyt näiden viikkojen aikana mitä se on hoidossa.
Muuten Unski on kotiutunut uuteen paikkaan hyvin. On mahtavaa miten rauhallinen ja rento se on verratuna Vekkiin, joka ei malttaisi edes kotona päästää mua silmistään. Unskista on ihanaa vaan makoilla mun sängyllä ja tulla öisin ihan kiinni nukkumaan. Talouden muiden koirien kanssa se tulee ihan hyvin toimeen ja etenkin Renin kanssa niistä on tullut ylimmät ystävät. Oon aina erityisen onnellinen siitä kun Unto löytää toisesta koirasta ystävän, sillä se leikkii vaan aniharvojen kanssa. Toistaiseksi pelkkä olohuoneessakin painiminen on riittävää aktivointia sille ja näinäkin päivinä tingitään sitten tarpeen tullen vähän muusta rasituksesta. Lauantaina koiralle tuli nimittäin selkeästi liikaa rasitusta kerralla, sillä illemmalla levosta noustuaan se keventi toista takajalkaa vähän aikaa. Mutta hyvä onkin se, että mitään ihmeellistä en ollut lajien suhteen ajatellutkaan Untolle tälle ajalle. Halusin sen tänne hoitoon ihan muuten vaan, sillä se on juuri sopiva tyyppi syksyisiin iltoihin lämmittämään varpaita sängynpäätyyn ja neljänkin vuoden jälkeen pelkkä sen söpön naaman tuijottaminen sulattaa sydämen. Tosin sunnuntaina se jäi ensimmäistä kertaa tänne yksinään portin taakse, kun Vekillä ja mulla oli kisat. Illemmalla kotiin tullessa Unto olikin ovella vastassa ja huomattiin samantien, että se oli purrut Vekin ruokasäkin auki ja syönyt mahan täyteen. Yöllä heräsinkin siihen kun Untolla oli maha sekaisin ja tänään on juostu ulkona, kun Vekin ruoassa oli ihan liikaa rasvaa Unskin vatsalle.
Vekin kanssa palattiin siis kisatauolta sunnuntaina omalla hallilla. Kolme rataa juostavana ja olin tosi innoissani, mahtavaa päästä takaisin kisakentille. Enemmän omassa ohjaamisessa oli haettavaa, sillä vedin Vekin useammalta hypyltä pois ottaessani sen haltuun liian tiukasti. Monia paikkoja oli radoilla mitä ei olla tehty aikoihin, mutta kaikki toimi vaikka oma liikkuminen olikin tönkköä tällaisissa paikoissa. Vekki luki erittäin mielikuvituksellisesti mun ohjaamista, mikä siis suomeksi tarkoittaa sitä että se luki mun käsien liikkeen tosi vahvasti ja esim. hyppyradalla teki poispäinkäännön tai vippauksen eikä hypännytkään vain suoraan, kun käänsin sitä liikaa jo putkelle.
Tehtiin kaksi hyllyä ja viimeiseltä radalta kelpo vitonen. Viimeisellä radalla riman tiputus oli aika selkeä sillä itselle ohjauksen rytmittäminen oli aika kieli keskellä suuta tekemistä ja ajoitus heikko. Edelleen voisi itse ottaa enemmän juoksuaskelia, sillä hyppärilläkin näkyy miten nopeampi koira on kun itsekin etenen enkä jää itse himmailemaan hypyille. Ensi sunnuntaina harjoitukset sitten jatkuu, kun on heti seuraavat kisat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti