08 huhtikuuta 2015

kesä tuu jo

(c) Teemu Rissanen

Alkaa niin ketuttamaan tämä joopas eipäs joopas- kevät ja ja takatalvi. Toisina päivinä elämä on leppoista, kuivilla teillä on mukava lenkkeillä ja treenisuunnitelmat hyrräävät malttamattomina pään sisällä. Mutta sitten on päiviä, kuten eilinen. Halusin ehdottomasti mennä tekemään jälkeä, vaikka aikataulu olikin aika tiukka. Yritin etsiä sopivaa maastoa ja siihen meni lopulta koko varaamani aika, sillä kaikki vastaantulleet pellot ja metsäläntit olivat ihan vetisiä ja täynnä loskaa. Kesä, ala tulla! Ja ei sitä jälkeä ihan huvikseen haluttu mennä tallomaan, sillä päätin että Vekistä tulee jälkikoira. Kauden ensimmäinen jälki näytti jo niin hyvältä ja muita PK-lajeja ollaan päästy tekemään niin säälittävästi, että jotakin oli tehtävä. Olin jo aika innoissani kunnes tajusin että niin, se tottis. Tai semmonen pikkujuttu kuin BH-koe. Toko kun ei vaan tunnu nyt tarpeeksi hyvältä. Punnitessani asiaa tulin siihen tulokseen että tottiksessa tulisi meille sopivia liikkeitä kuten esteen ylitys noudot ja eteenmeno, jotka tasapainottaisivat nyt vaikeita liikkeitä kuten seuraaminen. Toisaalta ihan samanlailla tokossakin asiat on, mutta silti tuntuu lupaavammalta lähteä nyt tekemään tottista. Heti kun treenattiin ekaa kertaa metristä hyppyä, niin tunsin miten hirttoköysi hellitti vähän kaulani ympärillä, kun tehtiin jotakin erilaista ja jotakin jota tehdessä pään päälle ei tule kirkkaan kirkuvilla väreillä otsikkoa "TEHTÄVÄ ENNEN ELOKUUTA". Vaikka toisaalta mulle sopii treenata siten, että on selkeä tavoite jolloin tulee keskityttyä jokaiseen toistoon enemmän ajatuksella, kuin se että vaan tehtäisiin huvikseen. En tiedä, voi olla että tämä johtuu siitä, että olen avoimen luokkien liikkeiden kanssa tehnyt niin paljon ajatustyötä ja treenisuunnitelmia miten tahtoisin asioiden menevän, että tuntui vaan hyvältä oikeasti viskellä koiralle palloa hypyn yli ja iloita, että se hyppäsi esteen yli ketterästi. Ilman että olen analysoinut kaiken jo valmiiksi. Tottiksen yksinkertaisuus tuntuu mun epävarmalle päälle sopivalta: nyt tarvii vaan vahvistaa korkeaa virettä eikä tehdä pikkusievästi, mikä sopii aika äijämäiselle koiralleni. Kun asian näin ääneen sanoin, niin kyllä: näin se on.

(c) Teemu Rissanen

Agilitykisojen jälkeen ehdittiin olla yö kotona, kun jo aamulla lähettiin Vekin kanssa Kiteelle. Mentiin muutamaksi päiväksi pienellä Ardiente-porukalla paimentamaan kasvattajan luokse. Ajaessani Kiteelle koira takapenkillä tuli niin hyvä mieli siitä, miten paljon tämä harrastaminen viekään aikaa ja vaivaa, mutta miten omanlaisen elämäntyylinsä se takaa. Ei jää paljon aikaa istuskella sohvalla ja pyöritellä peukaloita, saati päivittää Facebookin etusivua kymmenettä kertaa viiden minuutin sisään, kun ei muutakaan tekemistä ole. Kiteellä oli taas sukukokousta kerrakseen, kun paikalla oli myös Vekin Naava-äiti, Autsi-sisko, Naavan veljet Pubi ja Dere sekä muita Ardiente-koiria. Vekki pääsi ensimmäisenä päivänä lampaille aika viimeisenä ja huomasi että se oli vähän hämmennyksissä. Tokotausta näkyi, sillä Vekki olisi mielellään pysytellyt mun vieressä eikä ensin halunnut irrota kauemmas kaarelle. Hyvin Vekkimäiseen tapaan ollessaan vielä epävarma se ei uskaltanut olla kovin röyhkeä, vaan mielummin kiltti kullanmuru joka luuli että pitää pysyä mun lähellä. Onneksi se keräsi vähän itsevarmuutta ja syttyikin lampaille, kun alkoi muistamaan miten tätä hommaa tehtiinkään- Paimennuksen jälkeen annettiin Autsin ja Vekin leikkiä keskenään, mutta kumpikin oli paimennuksen jäljiltä aika puhki, eikä niitä paljoa harmittanut kun käytiin vain lyhyt kävely. Muiden alkaessa valmistaa illallista ja leipoa illaksi päätin minä ajaa takaisin Joensuuhun käymään kotona. Kotona kävin kääntymässä vain suihkussa, pakkasin yökamppeet ja takaisin Kiteelle. Vekki sai mennä vielä illaksi ulkotarhaan. Koko Kiteen reissun ajan se vietti luppoaikansa ulkotarhassa, kun kerran mahdollisuus oli ja se tekee minussa roikkuvalle koiralle todella hyvää. Yöksi se otettiin isoon häkkiin viereeni nukkumaan. Illallinen oli ihan huikea, niin paljon hyvää ruokaa ja ihanaa viiniä! Ilta meni keskustellessa koirista, kuunnellessa toisten tarinoita ja ihmetellessä vaan miten hienoon porukkaan olen päässyt. Ei sitä pysty käsittämään, kun itsellä on vasta ensimmäinen koira Pialta ja toiset ovat omistaneet koiria jo yli kymmenen vuoden ajan, miten paljon pystyy vertaamaan ja puhumaan koirista, linjoista - eroista ja yhtäläisyyksistä niiden välillä. Samana iltana miusta tuli Ardienten kotisivujen uusi ylläpitäjä ja samalla viiniä juoden innostuttiin jo Pian kanssa päivittämään sivuja. Nukkumaan mennessä uni ei meinannut ensin tulla, sillä mietin vaan miten onnellinen olinkaan siinä maatessa sohvalla niin kivojen koirien ja ihmisten ympäröimänä!

(c) Teemu Rissanen

Aamulla herättiin jo aikaisin koirien malttamattomaan piippaamiseen. Taas ihana maalaisaamiainen isäntätalon puiden omenoista tehdyllä mehulla ja karjalanpiirakoilla, koirista keskustellen tietysti. Lyhyt aamu-ulkoilutus koiralle ja ulkotarhaan. Vekki pääsi nyt lampaille toisena. Vähän se oli taas ymmällään, mutta ei ollut enää mussa kiinni samanlailla ollenkaan. Itsehän en sitä paljoa voinut kehua, koska silloin se aina onnesta soikeana oli tulossa hakemaan kiitosta luokseni. Viimeisellä kerralla Vekki teki jo todella hyvin, se syttyi lampaisiin vielä enemmän ja saatiin tosi nättiä kaaria, sekä suunnanvaihdokset tuli myös hyvin. Itse hain tuntumaa lampaisiin myös liikkumalla ja Vekki kuljetti niitä kävellen lampaiden perässä. Muutkin sanoivat että etenkin viimeisellä kerralla Vekin työskentely näytti jo tosi hyvältä. Ihan mahottomasti ei tästä lajista voi lähtee kirjottamaan, kun itse työskennellessä näkee kyllä koiran kehityksen, mutta ei lajista tiedä vielä tarpeeksi että uskaltaisi analysoida blogiin paljookaan! Seuraavan kerran ainakin Vappuna!

Kotimatkalle lähdettiin aika samontein, sillä näin illalla Helsinkin harjoitteluohjaajaani ja kirjoitettiin sopimukset. Tuli aika epätodellinen olo, sillä alle kuukauden päästä sanotaan heipat Pohjois-Karjalalle. Kesällä työpäivät tulee olemaan yli kahdeksan tuntii päivässä, joten mitään älytöntä ei varmaan tulla harrastamaan.

Ei kommentteja: