En ole luistantu viime kertaisesta lupauksesta arkitottelevaisuuden suhteen. Hihnalenkkejä molempien sekä Unton kanssa erikseen ja ohitettu erilaisia vastaantulijoita. Tänä viikonloppuna oltiin molempina päivinä Jyväskylässä agilityn SM-kilpailuissa, jonne Unto pääsi sunnuntaina mukaan. Alkuun se oli hieman pihalla, enkä saanut herkuillakaan kunnolla kontaktia. Istuessamme katsomassa kisoja palkkasin jokaisesta spontaanista katsekontaktista ja pieni alkoi olla taas kuulolla. Muutama ihminen tuli moikkaamaan ja kehumaan sen erittäin hyvää käytöstä. Voisinpa ottaa kehuja tästä itselleni, mutta kunnia taitaa kuulua reippaalle pennulle. Vieressämme istuvalla naisella oli australianpaimenkoiran pentu, jonka kanssa Unto sai poikkeuksellisesti leikkiä hihnassa. Kaverukset olivat kuin luotuja toisilleen ja Unski oli maailman onnellisin pieni poika uuden ystävänsä kanssa. Kävellessämme aluetta ympäri Unto haki itsenäisesti kontaktia ja käveli nätisti remmissä. Istuimme kuulutuskopin vieressä, mutta siitä huolimatta Unski heitti kyljelleen nukkumaan keskelle nurmikkoa. Siinä se makasi reporankana päiväunilla.
.jpg)
Olen ylpeä itsestäni, etten sortunut ostamaan mitään turhaa päivien aikana. Uudet kengät agilityyn ovat olleet hankintalistalla jo ikuisuuden, kun kunnollisia en ole omistanut. Ostin Berralta nämä kengät 109€. Lisäksi uusi fleecetalutin pannalla, vinkuva tennispallo (Eetulle) ja aidon kaninkarvan (Untolle).
Kotimatkalla kisoista päätimme lähteä vielä treenaamaan Juulian & Voiton kanssa. Eetun kanssa edelleen keppejä ja kontakteja ja nyt on sellainen olo, että edistyttiin. Kisoissa huomasin miten moni varmisti koiran tekevän kontaktin tekemällä jonkin äkkinäisen liikkeen kohdassa, jossa koiran täytyy pysähtyä. Päätin siis treeneissä keskittyä enemmän siihen, että koira varmasti pysähtyy kuin siihen mitä voin tehdä kun se pysähtyy kontaktille. Tärkeämmäksi vaihtui siis varma pysähtyminen, kuin se millaisia kärrynpyöriä ja missä voin tehdä kun koira on pysähtynyt kontaktille. Varmistamisesta huolimatta teki hyvin! Halusin luoda mahdollisimman kisatilannetta vastaavan suorituksen ja koitin maksimoida koiran kierrokset. Aina se kontaktille jäi, vaikka mitä tein. Ärsyttää kun halli on sille sen verran tuttu paikka, että malttaa aina pysähtyä. Aion kuitenkin alkaa varmistaa tällä uudella tavalla, jos kisoissakin alkais homma toimimaan. Kepeillä saatiin myös loistavaa edistystä! Tein erilaisia kepeille menoja kuten avokulmia, vaikeammalta puolelta ja suoria kepeille hakuja pitkältä matkalta. Pieniä kauneusvirheitä sattui välillä, mutta pääosin toimi hyvin. Muistin antaa koiralle kunnolla tilaa.
Koiratanssin inspiraatio iski taas yhtenä päivänä ja innostuin jopa opettamaan Eetulle uuden tempun: selän päälle hyppäämisen. Samana päivänä kopiteltiin myös frisbeetä. Unskin kanssa ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti perusasentoa, mutta käsiavulla osaa jo hakea oikeaan asentoon.
Kuvista kiitos Viiville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti