15 huhtikuuta 2012

kaiken otin nauraen, kaikkiin haasteisiinkin vastaten

Lauantaina käytiin starttaamassa taas kisoissa Jyväskylässä. Tällä kertaa vain yhdellä radalla, koska toinen oli hyppäri. Hyppärin ratapohja oli kyllä erikoinen ja mielenkiinnosta olisi ollut kiva nähdä miten oltaisiin siitä selvitty. A-radalla jännitin ainostaan mitäs muutakaan kuin keppejä. Putken jälkeen pituus, josta suoraan vauhdilla kepeille eli ei ihan meille taas helpointa. Pystyin irtoamaan kunnolla ottamaan koiran vastaan putkesta ja kertasin monesti mielessäni miten pitää muistaa katsoa koiraa, antaa sille tilaa mutta saattaa kunnolla. Annoin kyllä tilaa, mutta liikuin koiran mukana enkä antanut sille mahdollisuutta hakea itse väliin ja tulla vasta sitten kannustamaan viereen. En tiedä ollaanko tehty liian vähän "vaikeampaa" puolta kepeiltä, koska Eetu haki nyt väärään väliin

Keppien virheen jälkeen muistin tehdä kontaktit kunnolla. A:lla en sanonut "kiipee" käskyä, mutta en tiedä vaikuttiko se. Jäin taas koirasta vähän jälkeen ja tuli läpi. Korjasin ja pidin sitä kauan kontaktilla. Puomin teki hyvin, kun vaadin. Lähdössä olin tyytyväinen itteeni! Yleensä teen nopeita ja hätäsiä lähtöjä, mutta nyt jätin koiran sinne ja rauhassa menin ottaa paikkaani ja vasta sitten kutsuin. Ei semmosta räjähtävää säheltävää lähtöö, jossa koira varastaa. Vaikka otettiinkin hylly niin etenkin vaikutin musta riippuvaisiin asioihin kuten rauhalliseen lähtöön tai kontaktien vaatimisiin mikä on enemmän kuin hyvä. Nyt treenin alle niitä keppejä!

Tänään lähdettiin äkkilähdöllä Länkipohjaan mätsäriin. Eetun parina oli tuttu paikkakuntalainen corgi. Tuomari sanoi tykkäävänsä kovasti Eetusta ja kuulemma näyttää hyvin ryhdikkäältä ja ylväältä. Kuulemma tosi kivan näköinen ja etenkin tykkäs pitkästä kaulasta :D Päätöstä tehdessään sanoi tänään vain oman henkilökohtaisen mielipiteensä vaikuttavan ja sijoittavansa meidät punaiseksi siksi, että Eetun ulkonäkö miellyttää kahdesta rodun edustajasta enemmän. Punaisissa Eetu oli PUN3!




Untero pääsi tänään elämänsä ensimmäiseen mätsäriin. Pieni oli niin nätisti häkissä ja katseli sieltä rauhassa. Oletin meidän kehän olevan painajaista, koska Untolla ei ole ollut koskaan elämässään edes näyttishihnaa kaulassa. Pentu vähän yllätti ravaamalla vapaalla hihnalla niin hienosti (Eetu ei oo koskaan menny niin hienosti) ja seisoi, vaikka sitäkään ei ole sille opetettu. Pöydällä seisoi, mutta hampaiden näyttö ei ollut kivaa. Tänään treenasin iltaruualla hampaiden näyttöä ja aloitettiin ihan alkeista. Koskettelin ja silitin Unton kuonoa ja palkkasin kun oli rauhallisesti. Siitä sitten huulen nostamiseen ja hampaiden katsomiseen ja satunaisesti vain pelkkää kuonosta sivelyä. Kehässä Unto oli PUN ja tuomari totesi sillä olevan aikaa sijoittua :) 




On se vaan niin hieno <3 Jatkuvasti julkisilla paikoilla ihmiset tulee ihastelemaan ja kysymään saako siitä ottaa valokuvia, kai se on sit niin erikoinen. Kiitos Juulialle kuvista!

Ei kommentteja: